Sitran raportti: Ihmisten jääminen työmarkkinoiden ulko­puolelle maksaa yhteis­kunnalle 18 miljardia euroa vuodessa – ”Nyt pitäisi investoida pelkäämättä osaamiseen ja työllistämiseen” - Talous | HS.fi

Sitran raportti: Ihmisten jääminen työmarkkinoiden ulko­puolelle maksaa yhteis­kunnalle 18 miljardia euroa vuodessa – ”Nyt pitäisi investoida pelkäämättä osaamiseen ja työllistämiseen”

”Työtä ja koulutusta vailla olevien nuorten osaamiseen panostamisen hintalappu voi olla melkein miten suuri hyvänsä, ja silti se on yhä taloudellisesti yhteiskunnalle kannattavaa”, sanoo laskelmat laatinut ekonomisti Ralf Sund.

Sitran raportin laskelmat tehnyt ekonomisti Ralf Sund sanoo, että osaamiseen ja työllistämiseen pitäisi investoida tehokkaasti ja huolellisesti.­

8.4. 2:00 | Päivitetty 8.4. 6:51

Koulutus maksaa, mutta vielä kalliimmaksi käy, jos ihmisiä jätetään kouluttamatta niin, että he ajautuvat työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Näin voi tiivistää Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tuoreen raportin sanoman. Sen mukaan työtä vailla olevista nuorista ja aikuisista aiheutuu julkiselle taloudelle 18 miljardin euron kustannukset vuodessa.

Summaan on päästy tarkastelemalla niin sanottuja vaihtoehtoiskustannuksia. Niitä kertyy etenkin työttömyyden mutta myös työkyvyttömyyden aiheuttamista tulonsiirtomenoista ja verotappioista.

Hallituksen kehysriihen lähestyessä lisääntyvät toiveet kohentaa työllisyyttä ja investoida osaamiseen. Myös koronakriisin tuoma oppimisvaje tulisi kuroa umpeen. Opetusministeri Jussi Saramon (vas) mukaan vajeen paikkaamiseen tarvitaan vuodessa noin 200 miljoonaa euroa lähivuosina.

Yksilölle koulutus on yhä kannattava sijoitus, ja vielä kannattavampi se on yhteiskunnalle. Ainakin koulutuksen laiminlyönti on riski – sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Sitran selvitys muistuttaa, että uusia tietoja ja taitoja tarvitsevat myös työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat. Heikkenevä huoltosuhde ja matala työllisyys korostavat osaamisen merkitystä. Se on myös avain parantaa työn tuottavuutta.

Selvityksessä on tarkastelu erikseen työttömien, eläkeläisten, työkyvyttömyyseläkeläisten sekä opiskelun ja työn ulkopuolella olevien nuorten osaamisen parantamisen vaihtoehtoiskustannuksia.

Kaikkein kannattavinta on selvityksen mukaan sijoittaa työtä ja koulutusta vailla olevien nuorten osaamiseen. Pitkäkestoisimmat kustannukset julkiselle vallalle aiheutuvat juuri nuorten syrjäytymisestä.

Jos esimerkiksi 10 000 nuorta saadaan työllistymään, yhteiskunta säästää vuodessa 85 miljoonaa euroa, selvitys laskee.

”Työtä ja koulutusta vailla olevien nuorten osaamiseen panostamisen hintalappu voi olla melkein miten suuri hyvänsä, ja silti se on yhä taloudellisesti yhteiskunnalle kannattavaa”, laskelmat laatinut ekonomisti Ralf Sund sanoo.

”Näitä nuoria on noin 38 000, ja koronapandemian seurauksena nuorten syrjäytymisen riski on kasvanut. Eurojen lisäksi tulee kasvavan hyvinvoinnin vaikutus”, Sund sanoo.

Kun nuorten osaamiseen investoidaan lisää varoja nyt, julkiset menot kasvavat lyhyellä aikavälillä, mutta pitemmän päälle yhteiskunta säästää korjaavista kustannuksista ja saa lisää verotuloja.

Myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osaamisen lisäämisessä on selvityksen mukaan suuria mahdollisuuksia.

”Osa mallin oletuksista aliarvioi tuloksia ja osa yliarvioi”, Sund myöntää mallinsa karkeuden, mutta pitää 18 miljardin euron loppusummaa oikeansuuntaisena. Se on laskettu vuoden 2019 tilastojen mukaan. Summasta noin 13 miljardia koostuu työttömyyden ja viisi miljardia työkyvyttömyyden laajoista kustannuksista.

”Oikeastaan se voi olla enemmän alakanttiin laskettu, sillä mukana eivät ole esimerkiksi yksilöiden hyvinvointitappiot eivätkä myöskään syrjäytyneiden ja työttömien sairastavuudesta tai rikollisuudesta koituvat kulut”, Sund sanoo.

Sundin laskentamallissa tuotto on sama asia kuin säästynyt kustannus. Vaihtoehtoiskustannukset ovat suoria tulonsiirtoja, kuten työttömyyskorvaukset, asumistuet ja toimeentulotuki. Myös tuloverojen ja arvonlisäverojen menetykset, kulutuksen väheneminen ja verokiila vaikuttavat.

Selvityksen vahva suositus päätöksentekijöille on lisätä rahoitusta osaamiseen, vaikka tuottoarviosta eli korjauskustannusten vähenemisestä voidaan tehdä vain suuruusluokka-arvioita.

”Kyllä nyt pitäisi investoida pelkäämättä osaamiseen ja työllistämiseen, mutta tietysti se tulisi tehdä tehokkaasti ja huolellisesti”, Sund sanoo.

Kovin tehokkaina keinoina Sund ei pidä esimerkiksi palkkatukea kolmannelle sektorille tai perinteisiä työllisyyskursseja. Sen sijaan oppisopimuskoulutusta kannattaisi Sundin mukaan lisätä.

Kannattavaksi todettuja investointeja osaamiseen ei tehdä Sundin mukaan osin siksi, että julkinen talous toimii yhä omissa siiloissaan.

”Kunnat, eläkejärjestelmän toimijat ja valtio katsovat kukin omia menojaan eivätkä julkisten kustannusten kokonaisuutta. Osaoptimointi ei johda parhaaseen kokonaistulokseen”, sanoo Sund.

Sund jäi vuonna 2019 eläkkeelle toimihenkilöitten työmarkkinakeskusjärjestön STTK:n pääekonomistin tehtävästä. Nyt hän on sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestön Tehyn ekonomisti ja väliaikaisesti mukana Sitran projektissa.

”Millä hinnalla? Osaamisen kehittämisen vaihtoehtoiskustannukset” -selvityksen julkistustilaisuus on perjantaina, jolloin sitä kommentoivat myös kansanedustajat ja valtiovarainvaliokunnan jäsenet Elina Lepomäki (kok) ja Inka Hopsu (vihr).

Artikkeliin liittyviä aiheita