Suomessa voi lähivuosikymmeninä olla edessä miljardien eurojen investoinnit uuteen kaasuverkostoon. Tulevaisuuden kaasuverkostossa ei kuitenkaan virtaisi fossiilista maakaasua vaan puhdasta vetyä. Mittavat infrastruktuuri-investoinnit ovat edellytys sille, että haaveet suomalaisesta vetytaloudesta voivat toteutua.
Ensimmäiseksi uusi vetyverkosto voisi lähteä rakentumaan Kaakkois-Suomeen ja Perämeren rannikolle, arvioi valtion kaasuverkkoyhtiö Gasgrid Finland. Molemmilla alueilla on yrityksiä, joilla on pitkälle meneviä suunnitelmia vedyn hyödyntämiseksi.
Alueelliset putkistot voisivat syntyä Suomeen 2030-luvun alulla. Myöhemmin alueelliset verkostot yhdistyisivät valtakunnalliseksi verkoksi, joka puolestaan kytkeytyisi osaksi eurooppalaista vetyverkostoa joskus 2040-luvulla.
Visio sisältyy 23 eurooppalaisen kaasuverkkoyhtiön tiistaina julkaisemaan raporttiin, jossa hahmotellaan eurooppalaista vetyverkostoa. Gasgrid Finland oli yksi vision valmisteluun osallistuneista yhtiöistä.
Vety on noussut nopeasti yhdeksi energia-alan kuumimmista puheenaiheista, mutta Gasgrid Finlandin toimitusjohtaja Olli Sipilän mukaan keskustelu on tähän saakka koskenut lähinnä puhtaan vedyn tuotantoa.
”Haluaisimme kääntää keskustelua siihen, että jos ja kun vedystä tulee iso osa eurooppalaista energiajärjestelmää, millaisia elementtejä se vaatii infrastruktuurilta”, Sipilä sanoo.
Keskustelu vedyn ympärillä käy kuumana, sillä tulevaisuuden sähköjärjestelmä, jossa on runsaasti sääriippuvaista tuotantoa, tarvitsee paljon sähkön siirto- ja varastointikapasiteettia, ja vety sopii kumpaankin tarkoitukseen.
Niin sanottua vihreää vetyä valmistetaan elektrolyysillä vedestä käyttämällä sähköä, joka on tuotettu päästöttömällä sähköllä, esimerkiksi ydin- tai tuulivoimalla. Menetelmä ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Tällä prosessilla esimerkiksi tuulivoiman huipputuntien tuotantoa voidaan muuttaa vedyksi, joka on helppo varastoida tai siirtää putkea pitkin.
Kaasuverkkoyhtiöiden visiossa Euroopassa olisi vuonna 2040 Pohjois-Suomesta Espanjaan yltävä, lähes 40 000 kilometrin mittainen vetyverkosto. Etenkin Keski-Euroopassa verkosto rakentuisi pitkälti nykyisen maakaasuverkoston varaan, sillä vanhojen putkien muutostyöt tulisivat selvästi halvemmiksi kuin uusien putkien rakentaminen. Alan visiossa jopa 70 prosenttia verkostosta rakentuisi olemassa olevien putkien varaan.
Suomessa ei vastaavaa kaasuverkostoa ole. Gasgridin Finland hallinnoi vain 1 300 kilometrin mittaista putkistoa. Edessä on uusien putkien rakentaminen.
”Nämä ovat miljardiluokan hankkeita”, Sipilä sanoo.
Koko Euroopan tasolla investointitarpeeksi arvioidaan jopa 80 miljardia euroa.
Silti kaasuverkoston rakentaminen voisi olla taloudellisesti järkevämpää kuin kaiken sähkön siirron hoitaminen sähkölinjoja pitkin, sanoo kantaverkkoyhtiö Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen.
Hänen mukaansa sähköjärjestelmä joutuu tulevaisuudessa koville, kun siirtomäärät kasvavat entistä suuremmiksi ja verkkoon on kytketty hyvin suuria määriä sääriippuvaista tuotantoa. Se tekee verkon tasapainon hallinnasta vaikeampaa ja lisää riskejä.
”Jos oikein massiivisia määriä sähköä tarvitsee siirtää, on hyvä selvittää kokonaistaloudellisesti edullisin tapa”, Ruusunen sanoo.
Fingridissä vetyverkkosuunnitelmia ei nähdä uhkana. Ruususen mukaan sähkön siirtotarve kasvaa niin paljon, että kaikille riittää töitä.
Sähkön muuttaminen vedyksi ja kuljettaminen kaasuna putkea pitkin voi olla edullisempi siirtotapa erityisesti hyvin pitkillä etäisyyksillä.
”Pitäisikö Suomessakin osa etelä–pohjoinen-siirtoyhteydestä korvata kaasuputkella?” Ruusunen heittää.
Suomessa pitäisi nyt satsata vetytalouden vaatimaan infrastruktuuriin, sanoo Aurelia Turbinesin toimitusjohtaja Matti Malkamäki. Hän istuu alan yritysten muodostaman kansallisen vetyklusterin ohjausryhmässä.
Hänen mukaansa Perämeren alueen valtava tuulivoimapotentiaali voitaisiin hyödyntää puhtaan vedyn tuotannossa.
”Suomella on nyt tuhannen taalan paikka, vähän enemmänkin. Saksassa suunnitellaan kymmenien miljardien eurojen aurinkovoimainvestointeja Pohjois-Afrikkaan, josta tuotanto tuotaisiin vetynä laivalla Saksaan. Meidän pitää kääntää Keski-Euroopan katseet pohjoiseen”, Malkamäki sanoo.
Hän näkee mahdollisuuden myös niin sanottujen synteettisten polttoaineiden tuotannossa. Siinä teollisuuden hiilidioksidipäästöt otetaan talteen ja sekoitetaan vetyyn. Malkamäki uskoo, että olosuhteet tuotannolle ovat Suomessa otolliset.
”Perämeri voisi olla samanlainen alue kuin Persianlahti nyt. Toimitamme polttoaineita muille. Ei se kaukaa haettu ajatus ole.”
