Suomessa kasvaa puoli prosenttia maailman metsistä mutta tuotetaan kuusi prosenttia maailman sellusta – Onko siinä järkeä? - Talous | HS.fi

Kiinalainen rahtilaiva Tian Shou lastattiin lokakuun lopussa täyteen sellua Vuosaaren satamassa. Matka Kiinan Shanghaihin kesti kuusi viikkoa.

Meneekö sellu metsän edelle?

Lokakuussa Vuosaaren satamassa pakattiin kiinalainen rahtilaiva täyteen suomalaista sellua ja lautaa. Yhä useampi pitää luonnon kannalta järjettömänä metsien kaatamista Kiinaan rahdattavan sellun tai paperin takia.


24.12.2021 2:00 | Päivitetty 29.12.2021 10:46

Oi kuusipuu. Tässä hallissa sitä, suomalaista havupuuta, on laivalastillinen selluksi keitettynä.

Tavallisena aamuna satamaoperaattori Rauanheimon ahtaajat kiipeäisivät kuormaajien ohjaamoihin ja tyhjentäisivät Metsä Groupin Äänekosken-tehtaalta aamuyöllä saapuneen sellujunan.

Satamaan tulee kaksi parinkymmenen vaunun junaa melkein joka päivä. Niiden kyydissä kulkee yhteensä lähes kolme miljoonaa kiloa sellua päivässä.

Osan ahtaajat pakkaavat yleensä kontteihin, osan he vievät 400 metriä pitkään ja 70 metriä leveään varastohalliin odottamaan suurta Kiinan-laivaa.

Tämä ei ole tavallinen aamu, sillä Kiinan-laiva Tian Shou on saapunut edellisenä yönä Vuosaaren sataman laituriin. Juna saa siis odottaa hallin edessä.

Peltihalli on jo muutenkin melkein täynnä. Tänään ahtaajat lastaavat sieltä laivaan 17 miljoonaa kiloa sellua.

Sen valmistamiseen on käytetty yli 100 000 kuutiota suomalaista puuta.

Vuosaaren satamaan tulee melkein joka päivä kaksi junalastillista sellua Äänekosken sellutehtaalta.

Kuluneesta vuodesta tuli vastoin kaikkia odotuksia loistava vuosi metsäteollisuudelle.

Koko viime talvi ja alkukevätkin kuultiin surkeita uutisia paperitehtaiden sulkemisista. Kevään lopulla sellun ja sahatavaran kysyntä ja hinnat alkoivatkin nousta ennen­näkemättömiin korkeuksiin.

Kaikki metsäyhtiöt tekivät heinä–syyskuussa ennätysmäisen hyvää tulosta sellun, sahatavaran ja kartongin huippukysynnän ansiosta.

Vuosaaressa lokakuun lopun päivästä on tulossa poutainen ja tyyni, lastaamiselle ihanteellinen. On pantava töpinäksi.

Varastossa ahtaajat nappaavat kuormaajan puristusotteeseen kerralla 16 sellupaalia ja nostavat ne lavetille. Täysi lavetti ajetaan laiturille Tian Shoun luo.

Siellä nosturia ohjaava Iiro Niemipelto on saanut juuri edellisen lavetin tyhjennettyä. Se palaa varastoon, ja täysi lavetti siirtyy nosturin alle.

Niemipelto laskee nostimen paalien päälle. Sellun lastaamista varten kehitetyn työkalun leuat napsahtavat paalipinoja koossa pitävien rautalankojen ympärille ja nostavat 12 000 kiloa sellua kerralla ruumaan.

Vuosaaren satamassa oleva 400 metriä pitkä varasto on lähes täynnä sellua.

Iiro Niemipelto nostaa kuusi paalipinoa kerrallaan ruumaan. Nosturin käyttö vaatii hyvää käden ja silmän yhteispeliä. Kaikilta ahtaajilta se ei onnistu.

”Ei ole samantekevää, kuka nosturia käyttää. Työ vaatii hyvää silmän ja käden koordinaatiota. Lastaajien työnopeudessa on isoja eroja”, sanoo Adam Hanman.

Hän vahtii koko lastauksen ajan joko ruumassa tai laivan vierellä, että kaikki sujuu suunnitelman mukaan. Cosco-varustamon oma miehistö ei lastaamiseen puutu, vaan varustamo on palkannut Hanmanin konsultikseen.

Hän on suunnitellut lastin sijoittelun etukäteen 3d-suunnitteluohjelmalla niin, että paaleja voidaan nostaa mahdollisimman paljon juuri kuuden paalipinon erissä. Se nopeuttaa lastaamista.

”Ennen ahtaajien työnjohtaja olisi mennyt ruumaan mittanauhan kanssa ja alkanut laskea, miten lasti sijoitellaan. Ennakkosuunnittelu tehostaa työtä valtavasti”, Hanman sanoo.

Lastauskonsultti Adam Hanman (vas.) neuvottelee satamaoperaattori Rauanheimon tuotantopäällikön Janne Lindqvistin kanssa aikatauluista. Hanman valvoo lastausta alusta loppuun.

Paine metsien käyttöä kohtaan on kasvanut ennenkuulumattomasti. Yhä useampi aktivisti, tutkija ja kuluttaja kysyy, mitä järkeä metsää on kaataa varsinkaan Kiinaan myytävän sellun raaka-aineeksi.

Vaikka Suomessa metsien määrä ei sinänsä vähene, luonnon monimuotoisuus heikkenee nykyisen metsätalouden seurauksena. Lajeja ja luontotyyppejä uhkaa kadota. Kasvavat metsät ovat myös suuri hiiltä ilmakehästä sitova nielu.

Toisella puolella yhtälöä painaa metsätalouden kansantaloudellinen merkitys. Se tarkoittaa vientituloja, työpaikkoja ja verotuloja.

Olisiko Suomella varaa vähentää metsätaloutta? Toisaalta: olisiko metsäteollisuuden vähentäminen Suomessa luonnon ja ilmaston kannalta globaalisti edullinen päätös?

Viime vuonna Suomesta vietiin sellua 1,9 miljardin euron arvosta. Tänä vuonna määrä on vähintään sama. Yhteensä metsä­teollisuuden tuotteita vietiin viime vuonna 10,4 miljardilla eurolla.

Sellu- ja puutavaran viennin kasvu ei korvaa pudotusta, joka on seurannut Kaipolan ja Veitsiluodon valtavien paperitehtaiden sulkemisesta viime ja tänä vuonna. Sulkemisten seurauksena myös metsäteollisuuden jalostusaste on laskenut.

Metsätuotteiden osuus koko Suomen tavaraviennin arvosta on ollut viime vuosina vajaan 20 prosentin luokkaa. Tavaraviennin osuus koko Suomen viennistä taas on noin 70 prosenttia. Noin kolmannes viennistä on jo palveluita.

Viennin arvo yksin ei kerro paljon alan merkityksestä. Olennaista on Suomeen jäävä arvonlisä. Metsätuotteissa se on suuri.

Vaikkapa Uudessakaupungissa valmistettujen henkilöautojen osat tuodaan ulkomailta, ja Suomeen jäävä arvonlisä muodostuu lähinnä kokoonpanotyön arvosta.

Metsäteollisuudessa raaka-aineet, energia ja muutkin panokset tulevat pääasiassa kotimaasta. Siksi arvonlisää jää Suomeen paljon.

Metsäteollisuuden yritysten suora osuus Suomen bruttokansantuotteesta (bkt) ei ole kovin suuri. Vuonna 2019 se oli vain 2,5 prosenttia. Koko metsätalous mukaan laskettuna osuus kasvaa noin neljään prosenttiin.

Viime vuoden luvuissa näkyivät voimakkaasti pandemia ja alkuvuoden lakko. Siksi kahden vuoden takaiset luvut antavat toden­mukaisemman kuvan.

Koko teollisuuden arvonlisästä metsäalan osuus oli toissa vuonna enää 12 prosenttia. Teollisuuden merkitys taloudessa on ylipäätään supistunut.

”Suomen talouden arvonlisästä jo 70 prosenttia syntyy palvelualoilla eikä teollisuudessa”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkija Birgitta Berg-Andersson.

Ahtaajat ovat vuorotellen nosturissa ja ruumassa merkitsemässä jo lastattuja paaleja. Jokaisen paalin sijainti on tiedossa tehtaalta tilaajalle asti.

Viennistä saatava raha kiertää laajalle talouteen.

Yksittäisinä yrityksinä metsäjätit ovat Etlan tekemän selvityksen mukaan tärkeitä.

Metsäyhtiöt poikkeavat muista suuryrityksistä siinä, että niiden kerrannaisvaikutus talouteen on suoraa arvonlisää suurempi. Tämä johtuu siitä, että panokset ostetaan lähes kokonaan kotimaasta.

Raaka-aine on kotimaista puuta, jonka korjuu ja kuljetukset työllistävät. Vaikka yritysten suorien työpaikkojen määrä on pienentynyt, arvoketjun työllistävä vaikutus on iso. Viennistä saatava raha kiertää siis laajalle talouteen.

Etlan listalta puuttuvat monet suomalaiset jättiyritykset, kuten Kone tai Nokia, koska niiden tuotannosta ja työpaikoista erittäin suuri osa on muualla kuin Suomessa.

Metsäteollisuuden olemassaolo on synnyttänyt myös muita kansainvälisesti menestyneitä yrityksiä, jotka eivät näy edes arvoketjun luvuissa.

Vaikkapa paperikoneita ja sellutehtaita tekevä Valmet tuskin olisi kasvanut alansa jätiksi ilman kotimaista asiakaskuntaa. Tätä nykyä yrityksen liiketoiminnasta suurin osa tulee maailmalta.

Ponsse ja John Deere ovat metsäkonealan menestyjiä. Molemmat myös valmistavat metsäkoneita Suomessa.

Suurin osa tuotannosta menee toki vientiin, eli metsäteollisuuden väheneminen Suomessa ei välttämättä juuri vaikuttaisi näiden yritysten liiketoimintaan.

Lastaamisessakin käytetään kotimaisia huipputuotteita.

Rahtilaiva Tian Shoun kyljessä hääräävä Mantsisen lastausnosturi ja Stevenelin tekemä nostinpää ovat tehokkuudessa alansa huippua: 17 miljoonaa kiloa sellua lastataan hyvällä säällä runsaassa vuorokaudessa.

Keltainen nostinpää on kotimaisen Stevenelin tuote, joka on suunniteltu varta vasten sellupaalien nostamiseen. Nosturi on Mantsisen.

Onpa metsäteollisuus tuonut Suomeen myös Adam Hanmanin kaltaisia ulkomaisia osaajia.

Päivästä on tulossa pitkä. Ahtaajat tekevät työtä kahdessa vuorossa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Hanman on passissa vuorotta, yrittäjä kun on.

Hän on jatkuvasti yhteydessä tekstiviesteillä Coscon ihmisiin Kiinassa ja suunnittelee seuraavankin viikon töitä. Hanmanilla on viisi työntekijää muissa Suomen satamissa.

Englannin etelärannikon tuntumassa sijaitsevalta Wightin saarelta kotoisin olevasta Hanmanista piti tulla perämies tai merikapteeni.

”Lopetin koulun jo 16-vuotiaana ja kouluttauduin perämieheksi. Unelmani oli aina päästä ajamaan laivoja, mutta töitä ei lopulta ollut, koska miehistöt tulevat nykyään halvan työvoiman maista.”

Hän päätyi järjestelemään sanoma­lehti­paperi­rahteja Kanadan länsirannikolla. Britanniaan paluun jälkeen varustamon työt toivat Hanmanin ajoittain Suomeen hoitamaan muun muassa sellun lastauksia.

”Väistämätön tapahtui, tapasin tyttöystäväni ja nyt asun täällä pysyvästi.”

Adam Hanman opiskeli perämieheksi, mutta päätyi lastauksen ammattilaiseksi.

Yhteisöveroa metsäalan yritykset maksoivat vuonna 2018 yhteensä noin puoli miljardia euroa eli noin kahdeksan prosenttia suhteessa veron koko tuottoon.

Ja vaikka isoja uutisia uusista tehtaista kerrotaan harvoin, metsäteollisuus investoi huomattavia summia vuosittain.

Entäs työpaikat? Vuosaaressa pelkästään Metsä Groupin tuotteiden varastoiminen ja lastaus työllistää noin 25 Rauanheimon työntekijää.

Metsätuotteet työllistävät muitakin vientisatamia. Metsäteollisuus on teettänyt konsulttiyritys EY:llä selvityksen alan taloudellisista vaikutuksista: laskelmien mukaan metsäteollisuus työllistää suoraan ja välillisesti ostojen kautta noin 74 000 ihmistä.

Koko yksityisen sektorin työntekijämäärästä se on noin kolme prosenttia. Toisaalta lukua voi verrata hallituksen työllisyystavoitteeseen, joka oli 60 000 uutta työllistä vuoden 2023 loppuun mennessä.

Varmaa on, ettei metsäteollisuuden korvaaminen kansantaloudessa onnistuisi kovin kivuttomasti.

Luonnonvarakeskuksen metsäekonomisti Matleena Kniivilä lisää, että metsäteollisuuden merkitys on iso, kun pyritään korvaamaan muovipakkauksia kartongilla ja öljypohjaisia kemikaaleja puupohjaisilla.

”Tähän tarvitaan olemassa olevaa teollisuutta. Suomen uusiutuvan energian tuotannossa metsäteollisuudella on myös merkittävä rooli esimerkiksi sellun tuotannon sivutuotteena syntyvän mustalipeän kautta.”

Metsäyhtiöt tekevät puusta myös esimerkiksi akkujen raaka-ainetta, tekstiilejä ja biodieseliä.

Suurin osa Vuosaaressa käyvistä laivoista on konttilaivoja.

Metsien käyttöön ja metsäteollisuuteen kohdistuva kritiikki on kiihtynyt, kun luonnon monimuotoisuuden ja sen häviämisen merkitys ihmiskunnan tulevaisuudelle on alettu tiedostaa paremmin.

Metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä kasvaa maailmalla jatkuvasti. Jos sellua ja kartonkia ei tehtäisi Suomessa, niitä tuotettaisiin jossain muualla, jostain muusta puusta.

Olisiko tämä luonnon kannalta parempi vai kenties huonompi vaihtoehto kuin se, että tuotantoon käytetään suomalaisia metsiä?

Suomessa metsien käyttöä ohjaa lainsäädäntö, joka edellyttää esimerkiksi, että hakkuiden jälkeen istutetaan taimet. Metsä siis uudistetaan. Näin ei ole kaikkialla.

Laki edellyttää hakkuiden yhteydessä herkkien kohteiden suojelemista. Osa suojelutoimenpiteistä on sertifiointikriteerien mukaista toimintaa, kuten suojavyöhykkeiden varmistaminen purojen vierille sekä esimerkiksi säästö- ja lahopuiden jättäminen.

Entä jos Suomen metsien säästäminen tarkoittaisi metsäkatoa muualla?

Kiinan-laivaan lastataan tällä kertaa myös lautaa. Mereltä usein puhaltava tuuli on puhaltanut peitteet joidenkin pakettien päältä.

Maailman luonnonsäätiön WWF:n metsäasiantuntijan Mai Suomisen mukaan kysymys on vain osittain relevantti.

”Suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan suojella vain Suomessa. Siksi tätä ei voi perustella globaaleilla argumenteilla. Myöskään käsitys siitä, että metsien hoito Suomessa olisi välttämättä parempaa kuin muualla, ei pidä paikkaansa.”

Suominen sanoo, että keskustelussa sekoitetaan asioita. Metsien hoitoon on panostettu paljon, ja metsät on siksi saatu kasvamaan hakkuumääriä enemmän.

”Mutta samalla suoluonto on muutettu, vesistöt ovat pilaantuneet ja monimuotoisuus on kärsinyt.”

Suomessa tuotetaan kuusi prosenttia maailman sellusta.

Suominenkaan ei kiistä sitä, että Suomen metsätalouden vähentämisestä voisi aiheutua ongelmia muun maailman metsille. Suomen rooli maailman metsäteollisuudessa on nimittäin hämmästyttävän suuri.

Luonnonvarakeskuksen metsäekonomistin Matleena Kniivilän mukaan Suomessa on noin puoli prosenttia maailman metsistä mutta Suomessa tuotetaan kaksi prosenttia maailman kaikesta paperista ja peräti kuusi prosenttia maailman sellusta.

WWF:n Suomisen mielestä metsiä on silti täysin mahdollista käyttää metsätalouden ja metsäteollisuuden tarpeisiin siten, että uhanalaiset lajit ja luontotyypit säilyvät eikä monimuotoisuus heikkene. Se olisi kaikille paras vaihtoehto.

”Paljon toimia on jo tehtykin, mutta niitä pitää myös paljon lisätä. Suojelun lisääminen vaatii tietysti rahaakin.”

Selluterminaalista vastaava tuotantopäällikkö Janne Lindqvist päätyi satama-alalle sotilasuran jälkeen. ”Olin muun muassa sotilastarkkailijana Egyptissä, missä asuin Suezin kanavan vieressä. Se on strategisesti mielenkiintoinen alue.”

Rauanheimon tuotantopäällikkö Janne Lindqvist on tullut hakemaan nosturissa olevan Iiro Niemipellon tauolle. Toinen ahtaaja ottaa Niemipellon paikan saman tien. Nosturi ei taukoja tarvitse.

Adam Hanman pohdiskelee laiturilla ääneen laskien, mitä vauhtia lastaus tällä hetkellä etenee. Sellun lisäksi yhteen ruumaan on tarkoitus lastata Metsä Groupin tekemää lautaa. Sen lastaamisesta Rauanheimolla ei ole kokemusta.

”Luulen, että saisimme sen tehtyä lauantaina valmiiksi. Puutavara on tietysti vähän kysymysmerkki, mutta eiköhän sekin onnistu”, Hanman sanoo.

Vaikka ahtaajien ylityö maksaa, laivan seisominen tyhjän panttina satamassa maksaa vielä enemmän. Lastausta kannattaa jatkaa tauotta viikonloppunakin.

Sunnuntaina aamuyöllä lasti on vihdoin valmis. Tian Shou jättää Vuosaaren ja Suomen taakseen aamunkoitteessa.

Marraskuun puolivälissä laiva on ehtinyt Suezin kanavaan, joka on oikoreitti Atlantilta Intian valtamerelle.

Joulukuun 14. päivänä laivojen kulkua seuraava Marine Traffic -palvelu kertoo Tian Shoun saapuneen perille Changshun satamaan Kiinan Shanghaissa.

Suomalaisesta kuusipuusta keitetty kuitu jatkoi sieltä matkaansa kiinalaiselle paperi- tai kartonkitehtaalle. Ehkäpä osa siitä päätyy jonkin tuotteen kääreenä vielä takaisin Suomeen.

Tian Shou oli 15. joulukuuta laiturissa Shanghain Changshun satamassa Kiinassa.

Oikaisu 29.12.2021 kello 10.43: Artikkelissa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että laki edellyttää varmistamaan metsien suojavyöhykkeet purojen vierille sekä jättämään esimerkiksi säästö- ja lahopuita. Tosiasiassa nämä toimet ovat sertifiointikriteerien mukaisia.

Artikkeliin liittyviä aiheita