Miksi talouspuhe on aina Suomessa synkistelyä, vaikka meillä on paljon mahdollisuuksia hyvään? Vesa Vihriälä ja Suvi-Anne Siimes vastaavat - Talous | HS.fi

Miksi talouspuhe on aina Suomessa synkistelyä, vaikka meillä on paljon mahdollisuuksia hyvään? Vesa Vihriälä ja Suvi-Anne Siimes vastaavat

Suomen historia selittää sen, että pelkäämme uhkia, arvioi professori Vesa Vihriälä. ”Meillähän ei koskaan puhuta vaihtoehdoista. On vain yksi muodissa oleva totuus”, sanoo Työeläke­vakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes ja professori Vesa Vihriälä

28.10.2021 2:00 | Päivitetty 28.10.2021 9:53

Miksi suomalainen talouskeskustelu käydään aina uhkakuvien ja synkeiden tulevaisuusskenaarioiden kautta?

Menestyisikö Suomi paremmin, jos tulevaisuutta tarkasteltaisiin mahdollisuuksien kautta?

Tätä kysymystä pohditaan eri asiantuntijoiden kesken työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestö Telan Tervetuloa paratiisiin -keskustelutilaisuudessa torstaina.

HS kysyi etukäteen kahdelta seminaarin puhujalta, miksi tulevaisuuteen uskova ja valoisia tietoja kertova talouspuhe loistaa Suomessa poissaolollaan.

”Uhkiin liittyvät tarinat ovat tärkeitä kansakunnan mielenmaiseman muokkaajina”, Vesa Vihriälä sanoo.

Vesa Vihriälä toivoo ”ei tässä syyllisiä kaivata, vaan Lahtista ja konekivääriä” -asennetta Suomeen

Helsinki GSE:n taloustieteen työelämäprofessori Vesa Vihriälä on arvostettu ekonomisti, jolle on ominaisempaa varoitella tulevaisuuden uhkista kuin nostaa keskusteluun näkökulmia siitä, kuinka hyvin Suomella menee verrattuna muihin maihin.

On vaikea kuvitella Vihriälän kirjoittavan esimerkiksi siitä, että Suomella on moniin eurooppalaisiin verrokkimaihin verrattuna vähän velkaa ja runsaasti eläkevaroja.

Julkisyhteisöjen rahoitusvarojen ja velkojen erotus on kesäkuun lopussa kasvanut 172,5 miljardiin euroon, ja eläkerahastoissa on varoja jo liki 237 miljardia euroa.

Tällaisten toivoa herättävien mielikuvien maalailu ei sovi kansakunnan tulevaisuudesta huolta kantavan ekonomistin pirtaan Suomessa.

Kun Vihriälälle mainitsee asiasta, hän muistuttaa, että eläkevastuut ovat silti monin verroin eläkerahastoja suurempia ja kokonaisuutena julkisessa taloudessa on kestävyysvaje. Siksi varovaisuuteen on syytä.

Vihriälän mielestä Suomen velanotto on koronapandemian talousvaikutusten hallitsemiseksi ollut hyvin perusteltua.

”Jos joku väittää, että ollaan välittömässä kriisissä, niin ei olla. Korkoeron pienuus Saksaan kertoo, että Suomen velanhoitokykyyn luotetaan. Mutta minua huolestuttaa se, jos ajatellaan, että velkaantuminen voi jatkua maailman tappiin.”

”Uhkiin liittyvät tarinat ovat tärkeitä kansakunnan mielenmaiseman muokkaajina.” – Vesa Vihriälä

Vihriälä sanoo silti tunnistavansa sen, että suomalaiset ovat taipuvaisia katsomaan taloutta negatiivisen kautta erilaisina uhkina.

”Kai se on historiallinen kokemus. Uhkiin liittyvät tarinat ovat tärkeitä kansakunnan mielenmaiseman muokkaajina.”

Vihriälä käy läpi nuoren kansakunnan kohtalon hetkiä – sisällissota, 1930-luvulla vasaran alle joutuneet talot, traumaattinen toinen maailmansota, Neuvostoliiton jatkuva uhka, Tšekkoslovakian miehitys 1968.

”1990-luvun lama oli kehittyneen maailman vakavin taantuma siihen saakka. Se oli pysähdyttävää. Joka viides työpaikka katosi, oli konkursseja, monet kotitaloudet menettivät koko varallisuutensa ja jäivät vuosiksi velkaloukkuun, monet syrjäytyivät pysyvästi. Se oli hyvin traumaattinen kokemus monelle.”

Vihriälä arvioi suhtautumiseensa velkaan vaikuttaneen kokemuksen Suomen Pankissa kriisin aikana, kun Suomen velanotto vaikeutui viikko viikolta.

”Lyhytaikainen rahoitus alkoi olla muutaman saksalaisen pankin varassa. Ei auttanut kuin yrittää vakuuttaa pankkiireille, että Suomi on aina maksanut velkansa.”

”Valtio pystyi kyllä koko ajan rahaa saamaan, mutta epävarmuus oli suuri siitä, kuinka pitkälle ja millä hinnalla.”

Vihriälä arvelee suomalaisten velkapelon juontavan juurensa siitäkin, että olemme vähän perifeerinen maa, kaukana kaikesta.

”Meillä on luottamusta viranomaisiin, toisiin ihmisiin yleensä ja tutkittuun tieteelliseen tietoon. Hierarkiat ovat matalia. Tämä kaikki helpottaa joustavaa ja rationaalista toimintaa”, Vesa Vihriälä listaa Suomen vahvuuksia.

Vihriälä painottaa, että ”syömävelka” on hankalampi asia kuin sellainen, joka käytetään tulevan kasvun rakentamiseen. Nyt velkaa voisi harkita otettavan erilaisiin tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan hankkeisiin.

”On näyttöä siitä, että tutkimus ja tuotekehitys tukee kasvua.”

Samalla Vihriälän mielestä pitää sitoutua nopeisiin sopeutustoimiin, jos velka uhkaa kasvaa suunniteltua enemmän.

”Istuvan hallituksen päätökset rikkoa menokehys vielä selvästi koronataantuman jälkeen 2023 ja yksittäisten säästöpäätösten peruminen julkisuuden paineessa eivät ikävä kyllä tällaista uskottavuutta vahvista.”

”Yleisemmin Suomessa voitaisiin katsoa asioita mahdollisuuksien kautta”, Vihriälä toivoo.

Suomalaisia vahvuuksia kannattaisi korostaa, sanoo Vihriälä, jonka mielestä siihen on hyvä mahdollisuus, koska Suomen maabrändi on parantunut koronakriisin hyvän hoidon ansiosta. Suomi sai pandemian kuriin kansainvälisesti verraten pienin kustannuksin osin maan elinkeinorakenteen ja harvan asutuksen takia.

”Meillä on luottamusta viranomaisiin, toisiin ihmisiin yleensä ja tutkittuun tieteelliseen tietoon. Hierarkiat ovat matalia. Tämä kaikki helpottaa joustavaa ja rationaalista toimintaa.”

Vihriälän mukaan Suomen startup-yhteisö hahmottaa jo nykyisin rooliaan mahdollisuuksien kautta. Asenne näkyi Vihriälän mielestä lokakuun alkupuolella Suomen startup-yhteisön tiedotustilaisuudessa, jossa muun muassa kasvuyrittäjät Ilkka Paananen ja Timo Ahopelto pohtivat, mitä kasvuyrittäjyys voisi tehdä Suomen hyväksi.

”He hahmottivat omaa rooliaan mahdollisuuksien kautta. He irtaantuivat monta kertaa vain ongelmia näkevien patruunoiden perinteestä. Näen, että tämä ratkaisuhakuinen tulokulma on voittava kanta.”

Suomalaisuuden vahvuudeksi Vihriälä laskee sen, että meillä on kokemusta siitä, miten taistellaan selkä seinää vasten.

”Todella vaikeissa paikoissa ei ole lamaannuttu, takerruttu saavutettuihin etuihin tai jääty loputtoman riitelyn vangiksi. 1990-luvun laman aikana ja toipumisen alussa kyettiin tekemään monia vaikeita päätöksiä ja luomaan pohja 15 vuoden vahvalle kasvuperiodille. Sen jälkeen toimintakyky on hiipunut.”

Vihriälä peräänkuuluttaa Suomeen Tuntemattomasta sotilaasta tuttua Hietasen ”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi” -asennetta.

”On suuri sääli, jos hukkaamme tämän aidon vahvuutemme.”

Tuska- ja huolipuhe ei Suvi-Anne Siimeksen mielestä ole innostavaa.

Suvi-Anne Siimes: ”Tämä synkistely on ihan kumma moodi”

Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes kertoo oman valoisan ja optimistisen tulevaisuususkonsa pohjautuvan siihen, kun hän tuli 19-vuotiaana äidiksi.

”Pystyin opiskelemaan ja hankkimaan ammatin. Kouluttautuminen oli mahdollista, eikä ollut tarvetta miettiä, onko minulla varaa kouluttaa lapseni. Luotin, että elämä kantaa.”

Toinen henkilökohtaiseen asenteeseen vaikuttanut seikka oli Siimeksen arvion mukaan se, että hän oli esikoinen ja pitkään ainoa lapsi, minkä ansiosta hän oppi kantamaan vastuuta.

”Tämä synkistely on ihan kumma moodi”, Siimes sanoo. ”Tuska- ja huolipuhe ei ole kannustavaa eikä innostavaa. Lasten kautta tajuaa, että ongelmat on tehty ratkaistavaksi eikä vatvottavaksi.”

Suomen pitäisi Siimeksen mukaan kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ketään nuorta ei päästetä putoamaan kelkasta.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajaperheiden nuorten oppimistulokset ovat selvästi huonompia kuin muilla. Silloin heidän opintiensä parantamiseen kannattaisi panostaa heti alusta lähtien niin. että peruskoulusta menee johonkin toisen asteen koulutukseen, Siimes sanoo.

”Käyttäisin siihen varoja. Koulutuksen arvostamisen kautta pystytään luomaan hyvät edellytykset tuottavuuskasvuun.”

Siimes muistuttaa, että koulutukseen ja valistukseen panostaminen toimi hyvin Suomen kasvun käynnistäjänä 1800-luvun lopullakin.

”Olemme sata vuotta vanha, aika epäkaupunkilainen maa. Meillä on maaseudun ja haja-asutusalueen tavat.” – Suvi-Anne Siimes

Suomessa on tapana käydä isojakin keskusteluja siitä, kuinka paljon vaikeuksia jokin hallinnollinen määräys aiheuttaa.

Ilmiö näkyy nyt koronapassikeskustelussa. Suomessa puhutaan viikkotolkulla kiihkeästi siitä, kuinka vaikeaa pandemian leviämisvaiheessa olevilla alueilla on elää, jos ravintolaan mennessä täytyy näyttää terveen paperit.

Muualla Euroopassa tällaiset määräykset ovat olleet korona-aikana arkipäivää. Mistä tällainen, monen mielestä pikkuseikkoihin puuttuva mariseminen johtuu?

”Olemme sata vuotta vanha, aika epäkaupunkilainen maa. Meillä on maaseudun ja haja-asutusalueen tavat”, Siimes vastaa.

Siimes kertoo käyneensä äskettäin Sveitsissä, jossa rokotustodistusten näyttäminen oli kaikille itsestäänselvää pitkien ulkonaliikkumiskieltojen jälkeen.

”Siellä, missä ihmiset ovat kauan asuneet lähellä toisiaan, on paljon yksinkertaisempaa ottaa toiset ihmiset huomioon. Kukaan ei rähjää.”

”Ongelmathan eivät poistu sillä, että on positiivinen, mutta se valaa toivoa ja auttaa jaksamaan. Koska eihän mikään muutos tapahdu nopeasti”, Suvi-Anne Siimes sanoo.

Siimes arvelee, että ”kaupunkimaisen semiyhteisöllisyyden” puute voi olla yhteydessä suomalaiseen synkistelyyn.

”Meillähän ei koskaan puhuta vaihtoehdoista. On vain yksi muodissa oleva totuus.”

Siimeksen mielestä ilmastokeskusteluakin leimaa Suomessa usein ihmisvihamielinen henki. Hän kertoo Sveitsin-matkalla Zürichin kaduilla kävellessään ilahtuneensa mainoksista, joissa kerrottiin, että ilmasto kiittää jo siitä, jos vähennät lihan syöntiä tai lajittelet roskia.

”Sen sijaan, että syyllistetään, voi kannustaa tekemään asioita vähän eri tavalla.”

”Ongelmathan eivät poistu sillä, että on positiivinen, mutta se valaa toivoa ja auttaa jaksamaan. Koska eihän mikään muutos tapahdu nopeasti.”

Oikaisu 28.10.2021 kello 14:59 Jutussa mainittu Tuntemattoman sotilaan sitaatti on alikersantti Hietasen eikä Koskelan. Se e ei kuulu ”ei tässä syyllistä kaivatat vaan Lahtista ja konekivääriä” vaan ”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi”.

Artikkeliin liittyviä aiheita