Maitotilat ja lihantuotanto jahtaavat jo merkittäviä päästötavoitteita, koska elintarvikeketjut ovat jo poliitikkojen edellä ilmastotyössä - Talous | HS.fi

Maitotilat ja lihan­tuotanto jahtaavat jo merkittäviä päästö­tavoitteita, koska elin­tarvike­ketjut ovat jo poliitikkojen edellä ilmasto­työssä

Lähes kaikki Suomen maitotilat ja valtaosa lihantuotannosta ovat jo yksityisen sektorin päästövähennystavoitteiden piirissä.

Murtomäen lypsykarjatila Siilinjärvellä tuottaa maitoa Valiolle. Päästövähennystoimet näkyvät jo arjessa: hiiliviljelykoulutus on käyty, ja parhaillaan tila on mukana Valion ja lannoitevalmistaja Yaran hankkeessa, jossa yritetään parantaa maaperän hiilensidontaa. Kuvassa emäntä Paula Kokkonen ja holstein-karjaa.

8.11. 2:00 | Päivitetty 8.11. 9:34

Hallitus pohtii parhaillaan, pitäisikö maataloudelle asettaa Suomessa oma päästövähennystavoite, mutta keskustelu laahaa myöhässä: merkittävä osa tiloista on jo nyt ilmastotavoitteiden piirissä.

Tavoitteita ei ole asetettu Brysselissä tai Arkadianmäellä, vaan elintarvikeketjun yritysten kulmahuoneissa.

Kauppaketjut, ravintolat, lihatalot, meijerit ja muut elintarvikeketjun yritykset ovat tehneet ilmastotavoitteita, jotka ulottuvat yhä useammin alkutuotantoon saakka ja pakottavat myös maatilat vähentämään päästöjään.

Lähes kaikki suomalaiset maitotilat ja 70–80 prosenttia lihantuotannosta ovat jo nyt yksityisen sektorin päästövähennys­tavoitteiden piirissä. Lähivuosina tavoitteet ovat nopeasti laajenemassa uusille tiloille.

Tilanne on seurausta siitä, että viime vuosina yhä useammat yritykset ovat alkaneet asettaa koko arvoketjun kattavia päästövähennystavoitteita.

Trendi on käynnissä kaikilla aloilla ympäri maailman.

Perinteinen, suppea tapa laskea yrityksen ilmastovaikutukset on huomioida päästöt, jotka ovat peräisin yrityksen omista tuotantolaitoksista ja sen ostaman energian tuotannosta.

Laskentatapa sivuuttaa merkittäviä päästölähteitä, jotka yhtä kaikki ovat yrityksen toiminnan seurausta, esimerkiksi raaka-aineet, pakkaukset, logistiikan, jätteet ja tuotteiden käytön. Näistä puhutaan arvoketjun päästöinä tai raportointikielessä scope 3 -päästöinä.

Elintarvikeketjun yritysten merkittävimmät päästöt syntyvät yleensä alkutuotannosta. Nyt maailman suurimmat elintarvikeyhtiöt, kuten Unilever, McDonald’s ja Nestlé, ovat alkaneet huomioida myös nämä päästöt omissa ilmastotavoitteissaan.

Suomalaisista elintarvikealan yrityksistä ainakin Valio, HK Scan, Atria, Paulig, Fazer ja Sinebrychoff ovat asettaneet koko arvoketjun kattavan päästövähennystavoitteen. Hyvin pian ne alkavat ohjata suomalaista alkutuotantoa.

Näin yritykset aikovat vähentää arvoketjunsa päästöjä

  • Arla: Tilat vähentävät keskimääräistä maidontuotannon hiilijalanjälkeä 30 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.

  • Atria: Hiilineutraali ruokaketju vuonna 2035.

  • Compass Group: Globaalisti hiilineutraali arvoketju vuonna 2050, Suomessa jo tätä ennen.

  • HK Scan: Hiilineutraali ruokaketju vuonna 2040.

  • Lantmännen (Vaasan): Hiilineutraalius vuonna 2050.

  • Paulig: Arvoketjun päästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä.

  • S-ryhmä: Arvoketjun päästöjä vähennetään 12 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

  • Sinebrychoff: Arvoketjun päästöjä vähennetään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

  • Sodexo: Arvoketjun päästöjä vähennetään 34 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.

  • Valio: Hiilineutraali tuotantoketju vuonna 2035.

Esimerkiksi Valion tavoitteena on, että sen tuotantoketju tilalta kaupan hyllylle on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ilman maitotilojen panosta yhtiö ei tavoitteessa onnistu, sillä lähes 80 prosenttia arvoketjun päästöistä on peräisin raakamaidon tuotannosta.

Yhtiöllä on jo varsin hyvä kuva siitä, millä toimilla vaaditut päästövähennykset tiloilla saadaan aikaan, kertoo Valion ilmasto-ohjelmasta vastaava johtaja Juha Nousiainen.

Paula Kokkosen navetassa on noin 250 lypsävää lehmää, neljä lypsyrobottia ja kolme perheen ulkopuolista työntekijää.

Eläintuotannon päästöjä voi vähentää esimerkiksi sekoittamalla rehuun lisäaineita, jotka vähentävät lehmien metaanipäästöjä. Turvepeltojen päästöjä voidaan vähentää suosimalla viljelytekniikoita, jotka vähentävät maaperän muokkausta sekä siirtämällä heikkotuottoisia peltoja pois viljelykäytöstä. Lannan päästöjä vähennetään valmistamalla siitä biokaasua. Maaperän hiilensidontaa taas voidaan vauhdittaa uudistavalla viljelyllä.

Noin kymmenesosa päästöistä on sellaisia, ettei keinoja niiden vähentämiseksi tunneta – vielä.

”Ilmastoteknologian kehitys on niin nopeaa, että joka viikko tulee jotain uutta”, Nousiainen sanoo.

Toistaiseksi päästövähennystoimet eivät ole tiloille pakollisia eivätkä kovin laajassa käytössä. Hiiliviljelykoulutuksen on käynyt enintään 400 tilaa, ja runsaat 700 tilaa on laskenut tuotantonsa hiilijalanjäljen.

Jatkossa meidän on kehitettävä sellaiset kannustimet, että saamme suurimman osan tai kaikki tuottajat mukaan”, Nousiainen sanoo.

Hänen mukaansa päästövähennystoimien tekemistä hankaloittaa se, että maatalouden tuotantopanosten hinnat ovat nousseet nopeasti ja tilat ovat taloudellisissa vaikeuksissa.

”Pääpaino nyt alkuvaiheessa on toimissa, joilla voi vähentää kustannuksia”, Nousiainen kertoo.

Valion esimerkki kuvaa hyvin yksityisen sektorin voimaa ilmastotavoitteiden asettamisessa. Valiolla on yli 4 000 tuottajaa, ja 80 prosenttia Suomen raakamaidosta kulkee Valion meijereiden läpi. Myös Arla on asettanut hiilineutraaliustavoitteen, johon kuuluu, että tilojen keskimääräinen hiilijalanjälki pienenee 30 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.

Lähes koko suomalainen maidontuotanto on siis päästövähennystavoitteiden piirissä.

Ilmastotavoitteet kattavat hyvin myös lihantuotannon. Atrialla ja HK Scanilla molemmilla on koko arvoketjua koskeva hiilineutraaliustavoite, ja yhdessä yhtiöt kattavat noin 70–80 prosenttia Suomen lihantuotannosta.

Kasviviljelypuoli on hajanaisempi. Esimerkiksi ruotsalainen maatalousosuuskunta Lantmännen, joka omistaa Suomessa Vaasan Groupin, toi tänä syksynä Ruotsissa kehitetyn ilmastoviljelyohjelmansa Suomeen. Ohjelmassa viljelijät sitoutuvat esimerkiksi käyttämään vähemmän lannoitteita ja työkoneissa pelkästään biopolttoaineita.

Lantmännen käyttää kolmanneksen Suomessa tuotetusta rukiista, ja sen tavoitteena on, että kaikki Suomen markkinoille päätyvä ruis on vuonna 2025 tuotettu ilmastoviljelyohjelman periaatteiden mukaan.

Alkutuotanto tulee päästövähennystoimien piiriin myös suurten vähittäiskauppaketjujen ilmastotavoitteiden kautta. Suomen ruokakauppaa hallitsevat S-ryhmä, Kesko ja Lidl pyrkivät kaikki vähentämään arvoketjujen päästöjä. Vain S-ryhmä on asettanut arvoketjun päästöille numeraalisen vähennystavoitteen: päästöjen pitää vähentyä miljoonaa tonnia eli noin 12 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Olennaista on, että kaikki kolme ketjua ovat linjanneet, että lähivuosina niiden merkittävimpien toimittajien täytyy asettaa itselleen päästövähennystavoitteet. Näin tavoitteet leviävät alaspäin toimitusketjussa.

Kun Fazer ilmoitti tänä vuonna valmistelevansa uusia ilmastotavoitteita, se perusteli päätöstä sillä, että monet sen asiakkaista ovat sitoutuneet tieteeseen pohjautuviin ilmastotavoitteisiin ja edellyttävät sitä myös toimittajiltaan.

”Tavarantoimittajat, kuten esimerkiksi Fazer, ovat osa asiakkaiden scope 3 ‑päästöjä ja sen vuoksi haastettu mukaan sitoumukseen”, yhtiön tiedotteessa todetaan.

”Tässä ei kauaa mene, kun ei välttämättä pysty myymään mitään ilman ilmastotavoitteita.” – Jukka Rantala, MTK

Valiolla on runsaat 4 000 tuottajaa. Niihin kuuluu myös Murtomäen tila.

Myös suuret ravintolaketjut alkavat asettaa päästövähennystavoitteita. Ympäri maailmaa toimivat sopimusravintolaketjut Sodexo ja Compass Group ovat molemmat asettaneet koko arvoketjun kattavat päästövähennystavoitteet.

Compass Groupin tavoitteena on hiilineutraali arvoketju globaalisti vuonna 2050. Suomessa tavoitteena on edetä tätä nopeammin. Tavoitteet vaikuttavat välittömästi suomalaiseen alkutuotantoon, sillä 60–70 prosenttia Suomen-yhtiön hankinnoista tulee kotimaasta, ja esimerkiksi lihan ja maidon kohdalla osuus on vielä merkittävästi suurempi.

Ostettavat määrät ovat isoja, sillä Compass pyörittää Suomessa 550:tä ravintolaa, jotka myyvät päivässä jopa 150 000 ateriaa.

Keskeisimmät keinot päästöjen vähentämiseksi ovat kasvisruuan lisääminen, ruokahävikin vähentäminen ja alkutuotannon päästöihin vaikuttaminen esimerkiksi niin, että yhtiö aikoo lisätä hankintojaan tiloilta, jotka harjoittavat hiiliviljelyä. Lisäksi Compass pyrkii vaikuttamaan myös siihen, että sen toimittajat asettavat itselleen hiilineutraaliustavoitteet.

Näin myös elintarvikeketjussa voidaan pian olla samassa tilanteessa kuin teollisuudessa ja logistiikka-alalla: suuryritysten alihankkijaksi pääsee vain, jos pystyy näyttämään omat päästövähennystavoitteet.

”Ajatus on lähteä nyt ensin keskustelemaan toimittajien kanssa, miten päästöjä voidaan vähentää. Mutta varmasti siihen suuntaan ollaan menossa”, Compassin Suomen-toimitusjohtaja Hannu Rahnasto sanoo.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) ilmastoasiantuntija Jukka Rantala sanoo, että tilojen on syytä herätä siihen, millaisella voimalla yksityisen sektorin päästövähennystavoitteet ovat läpäisemässä koko toimitusketjun.

”Tässä ei kauaa mene, kun ei välttämättä pysty myymään mitään ilman ilmastotavoitteita.”

Oikaisu 9.11. kello 15.28: Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, Lantmännen ei vielä omista Myllyn Parasta, vaan kauppa on kilpailuviranomaisten arvioitavana.