Suomen metsäosaaminen tunnetaan ulkomailla oikein hyvin, eikä sillä ole erityisen hyvä maine, sanoo metsäprofessori Timo Pukkala - Talous | HS.fi

Suomen metsä­osaaminen tunnetaan ulkomailla oikein hyvin, eikä sillä ole erityisen hyvä maine, sanoo metsä­professori Timo Pukkala

Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala sanoo, että avohakkuisiin perustuvasta metsä­taloudesta on pyritty jo pitkään eroon useimmissa Keski-Euroopan maissa.

Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala kannattaa jatkuvaa kasvatusta ja harjoittaa sitä myös itse talousmetsissään.

14.11.2021 11:00

Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala ihmettelee suomalaisten poliitikkojen ja asiantuntijoiden alentuvan oloista metsäpuhetta kansainvälisillä foorumeilla.

Asenne on Pukkalan mukaan tullut esiin monissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi äskettäin markkinoivansa Glasgow’n ilmastokokouksessa suomalaisen metsänhoidon mallia ja metsien istutusosaamista.

Suomen metsien hoidosta puhutaan Pukkalan mielestä ikään kuin muissa maissa ei tajuttaisi metsistä mitään eikä tunnettaisi suomalaista metsäosaamista.

Molemmat ovat Pukkalan mukaan harhakäsityksiä. Mutta toisin kuin suomalaiset puhujat tuntuvat kuvittelevan, suomalaista metsänhoitoa ei pidetä kovin esimerkillisenä.

”Suomalainen ja ruotsalainen avohakkuisiin ja istutuksiin perustuva metsienhoitotapa tunnetaan Keski-Euroopan metsä­asian­tuntijoiden piirissä hyvin, eikä sillä ole kovin hyvä maine”, Pukkala sanoo HS:lle.

”Malli metsien viljelemisestä tuli Suomeen aikanaan juuri Saksasta.”

Pukkala kertoi viime viikolla julkaistussa blogitekstissään siitä, kun hän oli muutama vuosi sitten puhumassa Sloveniassa Ljubljanan yliopiston metsäosastolla. Isäntänä toiminut professori Andrej Bončina oli kehottanut Pukkalaa mainitsemaan heti alussa, ettei tämä ”ole varsinaisesti suomalaisen avohakkuu-viljelymetsätalouden kannattaja”.

”Jos nimittäin olisin ruvennut kehuskelemaan suomalaisen metsänhoidon erinomaisuudella, olisin menettänyt arvostukseni siihen paikkaan ja aiheuttanut kuulijoissa melkoista vaivaantuneisuutta”, Pukkala kirjoittaa.

Pukkalan mukaan avohakkuut kiellettiin Sloveniassa 60 vuotta sitten. Myös Saksassa avohakkuisiin ja istutuksiin perustuvasta metsien viljelystä pyritään aktiivisesti eroon. Siitä on Saksassa pitkä kokemus.

”Malli metsien viljelemisestä tuli Suomeen aikanaan juuri Saksasta.”

Viime vuosina kirjanpainaja-kuoriainen on tuhonnut Saksassa kokonaisia kuusimetsiä, joita joudutaan nyt pakon edessä hakkaamaan paljaiksi.

”Mutta se ei ole mikään virallinen metsän­hoito-oppi. Päinvastoin Saksassa viljely­metsä­talous on todettu toimimattomaksi. Se altistaa metsän tuholaisille, mistä kirjanpainajatuhot ovat yksi osoitus. Se altistaa usein vuoristoisen maaperän myös eroosiolle”, Pukkala sanoo.

Hänen mukaansa Saksassa pyritään nykyään metsien hoidossa luonnonmukaisiin seka­metsiin, kerroksellisiin metsikkö­rakenteisiin ja luontaiseen uudistamiseen sekä eroon avohakkuista.

”Se tosiasia, että metsä on myös metsälajien elinympäristö, jää vähemmälle huomiolle.”

Pukkalan mielestä on harmillista, että metsäyhtiöt ovat saaneet suomalaiset poliitikot toistamaan yhtiöiden viestiä kansainväliselle yleisölle.

”Metsäyhtiöt ovat voimakkaita lobbareita myös EU:ssa.”

Pukkalan mukaan Suomessa on asian­tuntijoiden piirissä omaksuttu laajalti yhdenmukainen käsitys siitä, mikä on hyvää metsää. Ei siis ole ihme, että tämän käsityksen jakavat myös monet poliitikot.

”Useimpien suomalaisten metsä­ammattilaisten mielestä metsä on hyvä, kun se kasvaa hyvin, puut ovat tasakokoisia ja mieluiten kaikki havupuita. Se tosiasia, että metsä on myös metsälajien elinympäristö, jää vähemmälle huomiolle.”

Monipuolinen lajisto tarvitsisi Pukkalan mukaan esimerkiksi suuria eläviä ja kuolleita puita, joita useimmissa talousmetsissä ei ole lainkaan.

”Suuret puut ovat vanhoja, ja niissä on rosoinen kuori tai kaarna, jonka koloista pikkulinnut voivat kaivella hämähäkkejä ja muuta sapuskaa.”

Pukkala itse kannattaa niin sanottuun jatkuvaan kasvatukseen perustuvaa metsänkasvatusta ja harjoittaa sitä myös omissa metsissään.

Silloin metsässä kasvaa eri puulajeja ja eri-ikäistä puustoa. Ajoittain metsästä korjataan talteen vain osa järeimmistä puista ja loput jätetään kasvamaan.

”Vaikka puun tuotto voi tällä kasvatustavalla jäädä hieman pienemmäksi, kasvatustavasta saatavat hyödyt luontoarvoille korvaavat sen moninkertaisesti.”

Avohakkuisiin perustuvan metsätalouden todelliset kustannukset sen sijaan jäävät Pukkalan mukaan piiloon.

”Luonnolle ja virkistyskäytölle koituva haitta on erittäin suuri.”

Luonnon monimuotoisuuteen ja esimerkiksi maaperäpäästöihin liittyvän keskustelun kiihtyminen on jo vaikuttanut metsien hoitokäytäntöihin. Metsäyhtiöt ja metsänomistajia neuvovat tahot ovat kertoneet tänäkin syksynä useista uusista linjauksista.

Esimerkiksi UPM on päättänyt siirtyä rehevissä ojitetuissa korvissa jatkuvaan kasvatukseen ja luopua avohakkuista.

Metsä Group kertoi suosittelevansa asiakasomistajiensa lehtometsille jatkossa luonnonhoitoa tai suojelua. Lehdot ovat metsälajiston monimuotoisuuden kannalta keskeisiä elinympäristöjä.

Energiateollisuus ry linjasi hiljattain, että lahopuut jätetään jatkossa metsään eikä niitä korjata energiapuuksi. Myös lahopuun määrällä on suuri merkitys lajistolle.

Metsissä ei myöskään enää tähdätä yksilajisuuteen, vaan istutettujen havupuiden seassa annetaan kasvaa lehtipuitakin.

Artikkeliin liittyviä aiheita