Vihoviimeisenkin toimitusjohtajan pitäisi ymmärtää, että ilmastosääntelyä ei enää pääse karkuun – Glasgow’n neuvottelujen lopputuloksessa on myös paljon hyvää - Talous | HS.fi

Vihoviimeisenkin toimitus­johtajan pitäisi ymmärtää, että ilmasto­sääntelyä ei enää pääse karkuun – Glasgow’n neuvottelujen loppu­tuloksessa on myös paljon hyvää

Glasgow’n ilmastokokous onnistui lähettämään yksityiselle sektorille viestin, että vihreän siirtymän vauhti kiihtyy.

Glasgow’n ilmastokokouksen puheenjohtaja Alok Sharma (keskellä) pidätteli kyyneliä kertoessaan kokouksen lopputulemasta ja sai kokousväeltä aplodit.

14.11.2021 13:27 | Päivitetty 14.11.2021 22:22

Pariisin ilmastoneuvottelut vuonna 2015 päättyivät historiallisen sopimuksen syntyyn ja liki euforiseen tunnelmaan. Moni yöllisten maratonkokousten herkistämä neuvottelija pyyhki silmäkulmastaan ilon kyyneleitä.

Myös Glasgow’n ilmastoneuvottelut päättyivät lauantaina kyyneliin, joskin toisenlaisiin.

”Pyydän anteeksi sitä, miten tämä prosessi päättyi. Olen syvästi pahoillani”, kokouksen puheenjohtaja toiminut brittipoliitikko Alok Sharma sanoi ääni väristen.

Sharma viittasi kokouksen viime hetkillä nähtyyn manööveriin, jossa joukko maita Intian johdolla onnistui vesittämään kivihiilen käyttöä koskevan julkilausuman.

Moni onkin pitänyt kokouksen lopputulosta epäonnistumisena. Maailman valtioiden nykyiset päästövähennystoimet eivät edelleenkään riitä likimainkaan kahden saati 1,5 asteen tavoitteeseen. Vaikka juuri kokouksen alla annetut pitkän aikavälin päästövähennyslupaukset sinänsä lupaavat hyvää, ongelma on, etteivät ne välttämättä muutu lyhyen aikavälin konkreettisiksi toimiksi.

Tästä Glasgow’ssa saatiin muistutus: Intia kertoi kokouksen alkumetreillä tähtäävänsä hiilineutraaliksi vuoteen 2070 mennessä, ja viime töikseen maan neuvottelijat pitivät huolen siitä, ettei Glasgow’n julkilausumassa puhuta kivihiilen käytön lopettamisesta, vain vähentämisestä.

Mutta tätä ilmastoneuvottelut ovat, korkeimman vaatimustason kansainvälistä diplomatiaa, lähes 200 maan erityisintressien yhteensovittamista. Prosessit ovat pitkiä, eikä pikavoittoja tunneta. Ja silti lopputuloksessa on paljon hyvää: Maat onnistuivat sopimaan raportointisäännöistä, jotta päästöjen mittaaminen tarkentuu ja ilmastotavoitteiden vertailu helpottuu. Kansainvälisille päästömarkkinoille luotiin kauan kaivatut säännöt.

Lisäksi kokouksen yhteydessä tehtiin monenlaisia julkilausumia: Kiina ja Yhdysvallat sitoutuivat molemmin puolin tekemään uusia lyhyen aikavälin päästövähennyksiä. Iso joukko maita sitoutui metaanipäästöjen ja metsäkadon torjumiseen. Lisäksi monet suuret taloudet sitoutuivat laivaliikenteen päästöjen vähentämiseen.

Yksi konkreettinen tulos on se, että jatkossa maiden ilmastolupausten riittävyyttä arvioidaan vuosittain. Pariisin sopimuksessa välitarkastelut sovittiin tehtäväksi viiden vuoden välein. Poliittiset päättäjät joutuvat siis paljon useammin vastaamaan kansalaisyhteiskunnan ja muiden maiden suunnalta tulevaan paineeseen kiristää ilmastopolitiikkaa.

Valtioiden riittämättömistä ilmastolupauksista on syytä olla huolissaan, mutta on tärkeää huomata tämä: Kokous onnistui lähettämään yksityiselle sektorille viestin, että vihreän siirtymän vauhti kiihtyy. Viesti on tärkeä, sillä se tukee yksityisen sektorin ilmastotoimia.

Yhä useampi rahoituslaitos alkaa varoa fossiili-investointien rahoittamista, yhä useampi yritys suuntaa tutkimusta ja tuotekehitystä puhtaisiin ratkaisuihin, yhä useammin suuryrityksen alihankkijoiltakin vaaditaan päästövähennyssuunnitelmat.

Lopputuloksella on vaikutusta myös suomalaiseen yrityskenttään.

Vihoviimeisenkin toimitusjohtajan Suomessa pitäisi nyt ymmärtää, että ilmastosääntelyä ei enää pääse karkuun. Yritykset torjua omaan alaan kohdistuvia päästövähennystoimia ovat pään hakkaamista kiveen. Sellaista vaihtoehtoa, että jokin ala välttyy uusilta päästövähennystoimilta, ei yksinkertaisesti enää ole. Päästövähennyksiä ei vaadi enää ainoastaan valtio, vaan myös asiakkaat, rahoittajat ja sijoittajat.

Vastaavasti näkymä, jossa maailman valtiot lähivuosina entistä tiheämpään tahtiin kiristävät ilmastolupauksiaan, luo kasvavia odotuksia puhtaan teknologian kysynnälle maailmassa. Panokset kannattaa nyt käyttää sen varmistamiseen, että vihreä siirtymä tapahtuu Suomessa kustannustehokkaasti ja synnyttää samalla vientikelpoisia ratkaisuja.

Toisaalta Glasgow’n sopu muistuttaa siitä, kuinka eritahtisesti maat ilmastotoimissa yhä etenevät. Tarvitaan työkaluja, joilla peränpitäjät saadaan kiristämään vauhtiaan.

Yksi tällainen on esimerkiksi valmisteilla oleva EU:n hiilitullijärjestelmä. Glasgow’n tulosten valossa on ilmiselvää, että komissio jatkaa hiilitullien valmistelua, vaikka osa tulleja alunperin vaatinutta teollisuutta onkin alkanut peruutella toiveissaan. Tullimekanismi on jo näyttänyt voimansa siinä, että esimerkiksi Turkki valmistelee kansallista hiiliveroa osin välttääkseen hiilitullit.

YK:n ilmastoneuvottelut eivät myöskään ole ainoa foorumi, jossa ilmastopolitiikkaa tehdään. Tulokset pitää nähdä osana isompaa kuviota. Samansuuntaisia viestejä – hiilen alasajoa, päästöjen hinnoittelua, fossiilitukien rajoittamista – tulee nyt muiltakin kansainvälisen yhteistyön areenoilta, G7:stä, G20:stä ja OECD:stä.

Glasgow’n kokous kiihdytti tämän pyörän pyörimistä, eikä näköpiirissä nyt ole mitään, mikä liikkeen pysäyttäisi.

Oikaisu 14.11.2021 kello 22.20: Intia tavoittelee hiilineutraalisuutta vuoteen 2070 mennessä eikä 2060, kuten jutussa ensin virheellisesti kirjoitettiin.