Joulukinkkuja tuotetaan tappiolla, eikä tilanteeseen näy helpotusta – ”Itselleni en pysty tästä palkkaa maksamaan” - Talous | HS.fi

Joulukinkkuja tuotetaan tappiolla, eikä tilanteeseen näy helpotusta – ”Itselleni en pysty tästä palkkaa maksamaan”

Honkajokelainen Antti Pukara, 27, on tehnyt tilalleen mittavia investointeja. Nyt hän myy lihasikaa tappiolla, koska rehun hinta on vuoden sisällä yli kaksinkertaistunut.

Rehun hinnan kaksinkertaistumisen takia sikatilallinen ei tällä hetkellä saa juurikaan tuottoa kasvattamastaan siasta. Kuvassa honkajokelaisia lihasikoja.

23.12.2021 2:00 | Päivitetty 23.12.2021 11:30

Huhhuh, öhkäisee sika ja tunkee uteliaana kärsäänsä karsinan reunalle. Samaa tuumaa sikalan tymäkkään hajuun tottumaton vierailija.

Honkajokelaisen lihasikalan isäntä Antti Pukara, 27, heittää sioille paikallislehteä silputtavaksi. Meno karsinassa yltyy varsin riehakkaaksi, kun possut ravistelevat lehtiä suussaan kuin koirat ikään.

”Lukea ne eivät malta, mutta kuvat ne katsoo tarkasti”, Pukara veistelee.

Osalla possuista on selässään vihreä raita. Se tarkoittaa, että teurasauto hakee ne seuraavana päivänä.

Sikojen pistäminen lihoiksi ei kuitenkaan Pukaran tilipussia lihota. Joulukinkkuja tuotetaan tällä hetkellä tappiolla, sillä eläintuotannon kustannukset ovat kasvaneet ennennäkemättömän suuriksi.

”Isolla tappiolla”, Pukara huomauttaa.

”Itselleni en pysty tästä palkkaa maksamaan.”

Antti Pukara on honkajokelaisen tilan viljelijä kahdeksannessa sukupolvessa. Sikoja tilalla on kasvatettu 1970-luvun loppupuolelta asti.

Pukara ei ole tilanteessaan yksin. Niin eläin- kuin kasvituottajien tuotantokustannukset ovat kasvaneet vuoden sisällä nopeasti.

Suomalaisessa maataloudessa tuntuu olevan jokin kriisi päällä tuon tuostakin. Tämä kerta on erilainen, koska kriisin syy on globaali, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Olli Niskanen.

Maakaasun hinnan nousu vaikuttaa suoraan lannoitetuotantoon erityisesti Euroopassa. Lannoitteiden hinnat ovat vuoden sisällä nousseet merkittävästi, ja niiden saatavuus on heikentynyt. Lisäksi viime vuoden sadot ovat olleet monissa paikoissa ympäri maailmaa niukkoja verrattuna alati kasvavaan kysyntään. Myös geopoliittiset riskit hermostuttavat markkinoita.

Ruoka on viimeksi ollut näin kallista vuonna 2011.

Niskanen sanoo, että tilanne voi äityä pahaksikin.

”Jos huonot uutiset jatkuvat, on riski jopa globaaliin ruokakriisiin. Suurvallat turvaavat ruoan ja tuotantopanosten saannin, mutta hintojen nousu on vaikeaa etenkin kehittyville maille, jotka ovat riippuvaisia peruselintarvikkeista, kuten vehnästä”, Niskanen sanoo.

”Vuoden 2011 arabikevään keskeinen syy oli se, että ruuasta oli pulaa. Nyt puhutaan samankaltaisesta hintojen noususta.”

Myös Suomessa viime kesän sato jäi laihaksi. Sen takia viljatase on tällä hetkellä heikko. Arvio ohran tuotannosta ja varastoista ei riitä kattamaan arvioitua kulutusta.

Näistä syistä rehuviljan hinta on yli kaksinkertaistunut.

Luke on vuodesta 2015 alkaen laskenut markkinamarginaaleja eläintuotannolle eli sianlihalle, broilerille, kananmunille, maidolle ja porsastuotannolle, jossa tuotetaan porsaita lihasikaloita varten.

Markkinamarginaali seuraa tuotteesta saatavan hinnan ja tuottajan maksamien kustannusten vaihtelua, ja sen avulla arvioidaan hintariskejä. Se siis kertoo, kuinka paljon tuottajalle jää keskimäärin käteen muuttuvahintaisten panosten, kuten rehun ja sähkön, maksamisen jälkeen.

Tällä hetkellä marginaalit ovat ennätysmäisen alhaalla. Porsaspahnueen marginaali on jopa 56 euroa miinuksella. Lihasian marginaali on vielä 10 euroa plussalla, eli keskimäärin yhdestä siasta jää tuottajalle käteen 10 euroa. Sillä pitäisi kattaa kiinteät kustannukset sekä eläminen.

Tilanne vaihtelee tilalta toiselle. Marginaalit kertovat, millainen tilanne on markkinoilla tällä hetkellä. Jos tilalla on varastoja ja hyvä sähkösopimus, tuotanto voi olla vielä plussankin puolella, Niskanen sanoo.

”Kaikista heikoimmassa asemassa ovat tilat, joilla tuotanto perustuu ostorehuun”, sanoo Niskanen.

Pukara ei pysty maksamaan itselleen palkkaa, mutta hän sanoo tulevansa toimeen vähällä. Työntekijöilleen hän maksaa palkat, mutta muuten tilan kehittäminen on jäissä.

Nuori isäntä arvelee pärjäilevänsä tällä tavalla kesään asti. Jos hinnat eivät muutu, joutuu hän kesän jälkeen ruokkimaan eläimiä velaksi.

Pukara viljelee rehua omilla pelloillaan, mutta hieman yli puolet sioille syötettävästä rehusta hän ostaa muualta. Vilja tulee lähialueilta, kymmenen kilometrin säteeltä. Suomessa lihantuotannossa käytetään pääosin kotimaista rehua.

”Ohra maksoi ennen noin 150 euroa tonnilta, nyt se on lähes 300 euroa tonnilta”, Pukara sanoo.

Antti Pukara on osakkaana porsaita tuottavassa Honkaporsaassa. Porsaat kasvatetaan emakkosikaloissa noin 30-kiloisiksi, jonka jälkeen ne tuodaan lihasikaloihin kasvamaan. Porsastuotannon markkinamarginaali on syksyn aikana romahtanut reippaasti miinukselle.

Maataloustuotannossa investoinnit ovat Niskasen mukaan usein kannattavia, sillä nykyaikaiset tilat voivat lisätä sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia. Joskus harppaukset ovat kuitenkin liian isoja.

”Ollaan eletty edullisten korkojen aikaa, eli kulut ovat olleet kohtuullisia. Inflaatiopeikko on kuitenkin iso, sillä velat ovat pitkäaikaisia ja toimialassa riittää riskejä”, Niskanen sanoo.

Maataloussektorilla on yhteensä noin viisi miljardia euroa velkaa, mutta se on melko keskittynyttä, Niskanen sanoo.

Pukara otti vanhempiensa sikatilan haltuun sukupolvenvaihdoksen seurauksena seitsemän vuotta sitten, vain 20-vuotiaana.

Hän edustaa kahdeksatta sukupolvea tilalla.

Osana maatalousopintojaan hän teki tilalle liiketaloussuunnitelman, jonka perusteella hän uskalsi tehdä suuria investointeja. Vuonna 2018 alkoi uuden sikalan rakentaminen. Sinne tuli moderni ruokkimisjärjestelmä ja tilaa 1 100 sialle.

Seitsemän vuoden aikana Pukara arvelee sijoittaneensa tilaan noin miljoona euroa.

”En helpolla valita, kyllä minä tiedän mihin olen lähtenyt. Mutta näin poikkeuksellista tilannetta ei tullut kyllä mieleenkään”, Pukara sanoo.

Pukaralla on paikat noin parilletuhannelle sialle. Teuraaksi menee noin 8 500 sikaa vuodessa. Yksi sika kasvaa Pukaran luona noin 90 päivää.

Ennen Pukara maksoi rehusta noin 45 euroa sikaa kohden. Nyt sika syö noin 80 euron edestä.

”Erotus, eli 35 kertaa 8 500, on aika paljon rahaa”, Pukara sanoo.

Yhdestä siasta Pukara saa 140 euroa tai noin 1,55 euroa kilolta. Hinnasta pitää vähentää rehukustannukset ja porsaan hinta eli noin 60 euroa, jolloin käteen ei jää juuri mitään.

Pukaran laskelmien mukaan hän tarvitsisi yhdestä siasta 25 euroa lisää, jotta pärjäisi näissä olosuhteissa. Kilohinnan pitäisi nousta kahteen euroon, jotta myös porsaiden tuottajille voisi maksaa reilun korvauksen.

”Se tarkoittaa kuluttajalle sitä, että yhdestä 300 gramman jauhelihapaketista pitäisi maksaa 14 senttiä enemmän”, Pukara sanoo.

Euroopassa ruoan hinta on jo lähtenyt nousuun.

Suomessa kauppojen ja elintarviketeollisuuden väliset sopimukset ovat verrattain pitkiä ja joustamattomia. Tuottajan mahdollisuudet vaikuttaa saamaansa hintaan eivät ole kovin hyvät. Siksi kriisi ei ole vielä näkynyt kuluttajan kukkarossa. Vanhojen sopimusjaksojen mukaiset hinnat ovat vielä voimassa.

Niskasen mukaan ruoan hinta voi nousta pian myös Suomessa. Hänen mielestään tähän mennessä esitetyt arviot hintojen noususta ovat olleet varovaisia.

”Itse sanoisin että hintapainetta on Suomessa aliarvioitu. Kustannusten nousut ovat viime aikoina olleet niin hurjia, että kyllä tämän kehityksen on välityttävä sinne hintoihin”, Niskanen sanoo.

Helpotusta tilanteeseen ei ole näkyvissä. Tulevaisuus riippuu energiapulasta, lannoitepulasta ja säistä.

Jos kasvitilat hankkivat vähemmän lannoitteita, voi seuraavankin kesän sato jäädä Suomessa ja Euroopassa jälleen tavallista pienemmäksi. Arviota ensi vuoden sadosta on vielä hankala antaa.

Pukara ennustaa, että sianlihan tuotanto voi laskea jopa 30 prosenttia, jos tilanne jatkuu samanlaisena.

”Se riippuu siitä, kuinka suopeita pankit ovat. Haluavatko ne lähteä rahoittamaan syömävelkaa, jos ei tiedetä, muuttuuko tilanne edes?”

Antti Pukara antoi sioille puruja möyhennettäväksi tilallaan Honkajoella. Pukaran naapurissa on 150 lehmän maitotila. Naapurin kanssa Pukara tekee välillä palveluksia puolin ja toisin, esimerkiksi peltotöissä.

Lopettamista Pukara ei ole vielä harkinnut, vaikka sekin on eräänlainen trendi.

Viime vuonna Suomessa oli noin 850 sikatilaa, kun vuonna 1995 niitä oli yli 6 000. Tehostamisen takia sianlihaa tuotetaan kilomääräisesti enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Sianlihan kulutus Suomessa on ollut laskussa jo vuosia. Tänä vuonna broileria kulutettiin ensimmäistä kertaa enemmän kuin sikaa.

Kysynnän väheneminen tarkoittaa hankalia markkinoita. Monen tilan kohdalla toiminta muuttuu kannattamattomaksi.

Pukara uskoo siihen, että useimmat kuluttajat haluavat jatkossakin syödä kinkkua. Jos sitä ei tuoteta Suomessa, se tuodaan ulkomailta. Suomi on harvoja maita, joissa siat saavat pitää saparonsa ja joissa niihin ei pumpata ennaltaehkäisevästi antibiootteja.

Jos hankalat ajat jatkuvat, ei sitoutuminen sikoihin ole välttämätöntä.

”Olen sen verran nuori ihminen, että ei minun ole pakko lyödä päätä seinään eläkkeeseen asti. Jos tämä homma ei muutamassa vuodessa muutu, vedän toiminnan hallitusti alas ja keksin muita töitä.”

Artikkeliin liittyviä aiheita