Euroopan polkupyöräkeidas Portugali iloitsee ennätysvuodesta: ”Emme pysty toimittamaan enempää” - Talous | HS.fi

Carla Pedro järjesteli eurooppalaisilta pyöräyhtiöiltä maalattavaksi saapuneita polkupyörien runkoja Unibiken tehtaalla Sozan kunnassa Keski-Portugalissa.

Euroopan uusi polkupyöräkeidas

Portugali kiri EU:n pyörätuotannon kärkeen, ja työntekijöitä haravoidaan nyt ulkomaita myöden. Teollisuuden paluusta Eurooppaan on tullut muodikas ilmaisu, kun polkupyörämarkkinat mullistuivat ja kuljetukset Aasiasta kallistuivat.


28.12.2021 2:00

Águeda/Soza

Yrittäjä Sergio Ramos riiputtaa pikkurillinsä varassa viininpunaista maastopyörän runkoa, joka on lähes yhtä pitkä kuin hän itse.

”Näitä päätyy Italian olympiajoukkueelle”, Unibike-yhtiön omistaja Ramos paljastaa Sozan kunnassa Keski-Portugalissa.

Keveä hiilikuiturunko on valmistettu muualla, mutta maalauksesta ja sähäkästä tunnuskuvioinnista ovat vastanneet siihen erikoistuneet Unibiken työntekijät. Maalaustilaus on tullut Espanjasta MMR Bikes -yhtiöltä. Sen polkupyörien laadun pitää tyydyttää vaativintakin käyttäjää maalipintaa myöten.

”Kaikki ajattelevat pystyvänsä maalaamaan. Mutta huippu-urheilijan pyörän maalipinta ei saa painaa kahtasataa grammaa vaan korkeintaan 80–85 grammaa. Meillä on siihen parasta teknistä erityisosaamista”, Ramos tähdentää.

Portugali ohitti kaksi vuotta sitten Italian EU:ssa tuotettujen polkupyörien määrässä. Unibiken tehtaalla kootaan sähköpyöriä isoille pyörämerkeille esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa.

Polkupyörähuuma on vallannut eurooppalaiset. EU:n polkupyöräteollisuus takoo huimia kasvulukuja. Tuotantoa on alettu osin kotiuttaa Aasiasta Eurooppaan.

Osasyy heiluriliikkeeseen ovat maailmankaupan kuljetusongelmat ja komponenttipula.

Juuri täällä Portugalin maantieteellisessä vyötärössä pyöräilijöiden hyväksi paiskitaan enemmän töitä kuin koskaan. Uusia yrityksiä avataan ja osaavista työntekijöistä suorastaan kamppaillaan.

Koko seutukunta Pohjois-Portugalia myöten tavoittelee Euroopan polkupyörälaakson titteliä. Kymmenen miljoonan asukkaan maa on kirinyt Italian ohi pyörien suurimmaksi valmistajaksi EU:ssa.

Eurooppalaiset saivat viime vuonna alleen 2,6 miljoonaa portugalilaista pyörää, kertoi EU:n tilastokeskus Eurostat. Kaikkiaan EU-maiden omilta kokoomalinjoilta lähti myyntiin Eurostatin arvion mukaan runsaat 12 miljoonaa polkupyörää.

Unibike sijaitsee Aveiron maakunnassa vilkkaalla teollisuusvyöhykkeellä, jota kutsutaan jo kansalliseksi polku­pyörä­laaksoksi. Tämä on perinteisen lihasvoimalla ja moottoreilla kulkevien kaksipyöräisten ajokkien kehto.

Harkkomaisten tehdashallien rivistöjen määrä häkellyttää, kun ajaa kapoisia teitä rannikkokaupunki Aveiron ja sisämaassa sijaitsevan pikkukaupungin Águedan väliä. Rekkoja kurvaa tehdaspuistojen laajennuksilta savisilta pelloilta.

”Kuluva vuosi hakkaa jälleen aiemman vientiennätyksen”, ennakoi Portugalin pyöräteollisuuden Abimotan kattojärjestön pääsihteeri Gil Navais.

”Jo viime vuosi oli meille kaikkien aikojen paras pandemian puhkeamisesta huolimatta. Vienti kasvoi kuusi prosenttia edelliseen verrattuna. Nyt arvioimme nousuksi noin 35 prosenttia.”

Viennin arvo oli viime vuonna 424 miljoonaa euroa. Siihen luetaan perinteiset ja sähköpyörät, komponentit sekä pyöräilyn oheistarvikkeet.

Kun koronavirus sulki ihmiset sisätiloihin keväällä 2020, täkäläiset tehtaat lamaantuivat kahdeksi kuukaudeksi, Navais kertoo.

”Syvä huoli valtasi paikalliset yrittäjät ja työntekijät. Mutta sitten syttyi valtava pyöräilyinnostus. Pandemia tuntuu olleen käännekohta, jonka seurauksena yhä useampi ihminen haluaa kantaa vastuuta planeetan tulevaisuudesta”, hän kertoo puhelimitse.

Yrittäjä Sergio Ramosin Unibike-yhtiö on erikoistunut asiakasyrityksiltä saapuvien polkupyörän runkojen maalaukseen ja kuviointiin. Ramos kertoo, että huipputason kilpapyöriin käytettävä erikoismaali voi maksaa 800 euroa kilolta.

Unibiken tehtaalla Keski-Portugalissa maalataan ja koristellaan runkoja tilaustyönä tunnetuille eurooppalaisille polkupyörämerkeille. Pohjoisessa suositaan murrettuja ja tummia sävyjä, kun taas kirkkaat värit miellyttävät pyöräilijöitä Etelä-Euroopassa.

Unibiken Ramos opastaa näyttöjen ääreen, ikkunallisen kammion eteen. Karusellin kaltaisessa laitteessa kieppuu runkoja. Maali suihkuaa kammiossa automaattisesti.

Tehtaalta lähtee sovitun värikuosin saaneita runkoja olympiapolkijoiden ja vaikkapa Ranskan, Italian ja Espanjan ympäriajojen kilpapyöräilijöiden tarpeisiin sekä vaativille harrastajille.

Unibiken kokoomalinjalla taas lipuu sähköpyöriä tunnetuille eurooppalaisille brändeille.

Ramosin keskikokoinen perheyritys ei valmista pyörien osia itse vaan on erikoistunut palvelemaan isompia yhtiöitä Euroopan markkinoilla. Ramos luottaa siihen, että liikevaihto yli kaksinkertaistuu ensi vuonna. Työntekijöitäkin hän on saanut värvätä yhteensä 145 aiempien 65:n sijaan.

”Tilauksia on tulvinut niin, että jo vuosi 2023 on täyttymässä. Emme pysty toimittamaan enempää.”

Euroopan polkupyöräteollisuuden kattojärjestö Conebi laskee, että EU:n ja Britannian markkinoilla myytiin viime vuonna ”huikeat 22 miljoonaa yksikköä”.

Mukana laskuissa ovat myös muualla kuin EU:ssa valmistetut polku- ja sähköpyörät. Markkinoiden arvo ampaisi 18,3 miljardiin euroon.

Kun koronapandemia muutti äkisti pyöräilykulttuuria, eurooppalaiset kaupungit havahtuivat silottelemaan kaduilla parveilevien polkijoiden matkaa.

Kaupungit ovat viime vuodesta lähtien panneet likoon miltei 1,7 miljardia euroa pyörätieverkostoihin ja uusiin liikennejärjestelyihin, kertoo Euroopan pyöräilijöiden liitto koronaseurannassaan.

Kaupungit ovat luvanneet laajentaa pyörätieverkostoja 2 600 kilometrillä. Niistä noin 1 400 kilometriä oli toteutunut tämän vuoden loppukevääseen mennessä.

Suurkaupungeissa luotiin esimerkiksi väliaikaisia ”pop up -baanoja”, jotka ovat jäämässä pysyviksi, raportoi brittilehti The Guardian laajassa pyörätiekatsauksessaan.

Polkupyöräilyn suosio on kasvanut ilmiömäisesti pandemian seurauksena. Portugalin kakkoskaupungissa Portossa pyörätie kulkee Dourojoen vartta vanhassa keskustassa.

Pyöräilyn vallankumous käynnistyi Ramosin mukaan jo ennen pandemiaa.

”Sähköpyörän ansiosta heikompikuntoinen ei enää jää jälkeen suhaajista ja käänny kotiin perheiden ja ystävien yhteisillä pyöräretkillä.”

Sähköpyörien valmistus alkoi puolestaan keskittyä Eurooppaan, koska EU lätkäisi Kiinan valtion tukemalle halpatuotannolle vuonna 2018 polkumyyntitullin.

”Polkumyyntitulli on ollut edellytys eurooppalaisten sähköpyöränvalmistajien menestykselle.”

Barcelonalainen Ramos on toiminut alalla kolmisenkymmentä vuotta. Portugalissa toimivan tehtaan konsepti on muuttunut 20 vuodessa omasta pyörämerkistä nykyiseksi palveluyritykseksi. Uusi avara ja puhtoinen tehdashalli otettiin käyttöön viime vuonna.

Kehitys rullaa myös sähköistettyjen kuljetuspolkupyörien suuntaan, hän sanoo. Ne ovat vaikkapa noutoruokaa ja paketteja jakavien lähettien ympäristöystävällisiä ajopelejä, kun kaupunkien keskustoja suljetaan autoilta.

”Jouduimme torjumaan pyynnön kuljetuspyörien kokoamisesta, koska se tietäisi täysin uuden erikoislinjan hankkimista Aasiasta.”

Tästä päästäänkin seuraavaan syyhyn, miksi Eurooppa kuroo reaalisessa kilpailukyvyssä välimatkaa Aasian pienten kustannusten maihin nähden.

”Merikuljetusten hinta on kohonnut järjettömäksi”, Ramos päivittelee.

Maailmankauppaa koettelee konttikriisi, ja konttialuksistakin on pulaa. Kuljetus- ja logistiikkayhtiöt kohottivat merirahdin hintoja moninkertaisiksi.

Ramos lataa esimerkkejä: Kun Unibike tilasi Taiwanista viitisen vuotta sitten 72 000 dollarin arvoisen kokoomalinjan, konttikuljetus maksoi 14 000 dollaria.

”Tänä vuonna sama linja maksoi 77 000 dollaria, mutta kuljetuksen hintalappu olikin 72 000 dollaria. Kiinasta tuleva 45-jalkainen peruskontti maksoi ennen tuhat dollaria, ja nyt siitä veloitetaan 14 000 dollaria. Eurooppalaistuottajat alkavat pärjätä kilpailussa.”

Pitkittyneet toimitusajat johtuvat myös komponenttivajeesta, koska valmistajat Aasiassa eivät osanneet varautua villiintyneeseen kysyntään monilla teollisuuden aloilla.

Portugalin polkupyörälaakson useat yritykset jarruttelevat osia odottaen. Valmiita polkupyöriä pääsee liikenteeseen toivottua hitaammin.

”Pulaa on esimerkiksi kampisarjoista, vaihteista ja sähkömoottoreista”, Abimotan pääsihteeri Gil Navais luettelee.

Japanilainen Shimano on alan jättitehtailija. Muun muassa sen valmistamien pyörän osien ja varaosien toimitusongelmat heijastuvat viivytyksinä Euroopassa.

Kilpapyöräilijöiden treenijoukot ovat yleinen näky Vila Nova de Gaian reiteillä Dourojoen varrella. Vastarannalla näkyy Portugalin kakkoskaupunki Porto.

Talouspäättäjien ja poliitikkojen sanastoon on hiipinyt myös Portugalin ulkopuolella uusi muodikas ilmaisu: Euroopan uudelleen teollistaminen. Esimerkistä käy polkupyöräteollisuus.

Maailman vanhin, vuonna 1885 perustettu polkupyöräyhtiö Bianchi lupasi juuri palauttaa tuotantoa kaukomailta kotiseudulle Italiaan. Milanolaisyhtiö esitteli pääkonttorinsa nykyaikaistamista huipputeknologian keskukseksi. Bianchi alkaa valmistaa erityiskeveitä hiilikuiturunkoja uudessa tehtaassa.

Portugalilaiset ehtivät ottaa etumatkaa. Euroopan ensimmäinen Aasian ulkopuolella toimiva hiilikuiturunkojen valmistaja Carbon Team polkaistiin täällä käyntiin viime kesänä. Investoijat ovat alan yhtiöitä Portugalista, Saksasta ja Taiwanista.

Portugalin onnistunut nykäisy EU:n polkupyöräteollisuuden ykköseksi on seurausta strategiasta, jonka hiominen alkoi kuusi vuotta sitten, Gil Navais valottaa.

”Aloimme markkinoida tarmokkaasti ulkomailla yritystemme osaamista viennin edistämiseksi ja houkutella kansainvälisiä sijoittajia.”

Maailman pyöräteollisuuden mahtivaltaa Taiwania edustava yrittäjä Fritz Jou sijoitti toistaiseksi ainoan tehtaansa Euroopassa juuri Águedaan.

”Osa yrityksistämme on mantereen tai maailman kärkitasoa omalla sarallaan. Esimerkiksi Rodi on Euroopan isoin polkupyörien pyöränvalmistaja, ja Vila Nova de Gaiassa sijaitseva RTE kokoaa eniten perinteisiä polkupyöriä Euroopassa. Polispor on puolestaan maailman suurin vauvanvaunujen tuottaja”, Gil Navais luettelee.

Tulpat tuotannossa saadaan ennen pitkää poistettua, mutta nyt perusteollisuutta vaivaa työntekijäpula.

Yrityksille tärkeä syy sijoittaa Portugaliin on edelleen alhainen palkkataso. Minimi­kuukausi­palkka nousee vuodenvaihteessa 705 euroon.

Pyöränvalmistaja Rodi ilmoitti ryhtyvänsä maksamaan vähintään 800 euron kuukausipalkkaa.

Unibiken omistaja Sergio Ramos kertoo maksavansa koko ajan minimipalkkaa paremmin. Sähköpyörien kokoaminen vaatii työntekijöiltä aivan uudenlaista ammattitaitoa.

Márcia Esteval (vas), Leonardo Gonçalves ja Pablo Santos kokosivat sähköpyörää ulkomaiselle asiakkaalle Unibiken tehtaalla Keski-Portugalissa. Haastavimman sähköpyörämallin kokoamiseen voi vierähtää tunti.

Kokoomalinjalla työskentelevä Márcia Esteval kiinnittää piuhoja oranssiin sähköpyörään. Hän valikoi suojakäsineissä työkaluja vyötäröllä riippuvasta esiliinamaisesta taskupakista.

Koottavat pyörät edustavat eri mallistoja. Pisimmillään yhden kokoamiseen kuluu tunti. Työporukka kertoo, että sillä on kova tahto näyttää ulkomaisille asiakkaille, miten tasokasta jälkeä tehdään.

”Työ on sopivan haasteellista ja työkaverit mukavia”, Esteval kehuu, ja brasilialainen työtoveri Pablo Santos hymyilee ilahtuneena vieressä.

Águedan kaupungintalolla työvoimapulaa yritetään helpottaa maahanmuuttajia houkuttelemalla. Brasilialaisten työllistymistä helpottaa yhteinen kieli.

Águedan kaupunginjohtaja Jorge Almeida on ylpeä kotiseudun kukoistavasta perusteollisuudesta. Kaupunki kalastelee yritysten apuna työvoimaa ulkomailta, sillä esimerkiksi hitsaajista ja cnc-koneistajista on kova pula.

”Meillä on Portugalin suurlähetystöjen kautta hankkeita, joissa mainostamme vapaita työpaikkoja”, kertoo kaupungin­johtaja Jorge Almeida työhuoneessaan, jossa kaikki kalusteet ovat paikallista tekoa.

Portugalin työttömyys on vajonnut 6,1 prosenttiin. Águedassa luku on enää 4,7 prosenttia, hän vertaa.

Työpaikkailmoitukset ovat poikineet yllättäviäkin ilmiöitä.

”Águedassa asuu nyt Portugalin isoin kazakstanilaisyhteisö”, kertoo viestintävastaava Ana Sofia Pinheiro.

Kunta on avannut yrityshautomon yhteyteen asiointipisteen, jossa autetaan maahanmuuttajia selviämään paperisodasta ja sopeutumaan elämään Portugalissa. Pinheiron mukaan asuntoja pitäisi rakennuttaa lisää, mutta rakennusalakin potee työvoimapulaa.

Portugalilaiset ovat innostuneet klassisten mummon- ja vaarinaikaisten polkupyörien pikkutarkasta kunnostamisesta, kertoo vuonna 1965 perustetun Taborin tuotantojohtaja Hélder Jesus. Entisöintibuumi on tuonut kysyntää käsityönä tehdyille satuloille.

Metallikomponentteja ja pyöränsatuloita valmistavan Taborin tuotantojohtaja Hélder Jesus kierrättää vierailijoita paukkuvien levymetallin työstökoneiden lomassa. Hän sanoo, ettei työntekijöiden pysyvyys ole vain palkkakysymys.

”Yritämme sitouttaa uutta työntekijää muun muassa kouluttamalla, mutta pian hän kiittää kokemuksesta ja kertoo etsivänsä uusia haasteita.”

1960-luvulla perustetun Taborin nostalgiset nahkasatulat tehdään täysin käsityönä. Taborin asiakkaisiin kuuluu esimerkiksi norjalainen Speed-retromerkki, jota valmistaa Skiensin historiallinen tehdas.

Jesus avaa oven kahden hengen satulaverstaaseen. Maria Fernanda Silva valmistaa osia legendaarisille moottoripyörämerkeille, koska kunnostaminen elää renessanssia. Ricardo Silva taivuttelee jousitusta värikkään polkupyöränsatulan sisään. Artesaanimestari on ainoa ihminen, joka vastaa noin tuhannen retrosatulan vuosituotannosta.

”Satuloissamme on vanhan ajan karismaa. Ne ovat gourmet­tuotteita, vähän sellaisia kuin menisi isoäidin leipomusten ääreen. Mummolan polkupyörien entisöinnistä on tullut portugalilaisten keskuudessa todella suosittua”, Jesus sanoo.

Tabor on toistaiseksi torjunut pyynnöt satuloiden siirtämisestä teolliseen sarjatuotantoon.

Metallikomponentteja valmistavan Taborin satulaverstaasta lähtee tuhatkunta taidokkaasti valmistettua satulaa vuodessa. Kyselyjä on tullut 10 000 kappaleen teollisista sarjoista, mutta yritys on torjunut ajatuksen.

Artikkeliin liittyviä aiheita