Suomen lohet liki tapettiin sukupuuttoon, ja nyt valtion voimayhtiö tyrmää viranomaisen vaatimuksen lohikannan palauttamisesta Suomen pisimpään jokeen - Talous | HS.fi

Suomen lohet liki tapettiin sukupuuttoon, ja nyt valtion voimayhtiö tyrmää viran­omaisen vaatimuksen lohikannan palauttamisesta Suomen pisimpään jokeen

Kemijoki oy kamppailee Kemijoen kalatiepakkoa vastaan. Fortum puolestaan vei Lapin ely-keskuksen oikeuteen, kun sille ei myönnetty puolen miljoonan euron vaelluskalatukea.

Kudulle nousevia lohia Kotkassa Kymijoella, johon on saatu elvytettyä melko vahva luonnollisesti lisääntyvä lohikanta. Pohjoisen suurjoella Kemijoella tilanne on lohen kannalta huonompi.

15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 10:47

Valtion omistamat voimayhtiöt Kemijoki oy ja Fortum käyvät Pohjois-Suomessa parhaillaan kahta kalojen suojeluun liittyvää kamppailua paikallista viranomaista eli Lapin ely-keskusta vastaan.

Kiistoista ainakin toisessa on ainesta ennakkotapaukseksi vesivoiman luontovastuista käytävässä keskustelussa.

Keskustelua vauhditti HS:n joulukuussa julkaisema juttu, jossa esiteltiin Suomen luontaisesti lisääntyvien lohikantojen sukupuuttohistoriaa ja toiveita niiden paluusta.

Lue lisää: Suomen lohet liki tapettiin suku­puuttoon, mutta nyt Etelä-Suomi on saamassa takaisin lohi­paratiisinsa, joka kelpasi aikanaan keisarillekin

Fortum osallistui debattiin mielipidekirjoituksella, jonka otsikko oli ”Fortum vahvistaa määrätietoisesti vaelluskalakantoja”.

Kamppailuista merkittävämpi koskee Suomen pisimmän joen eli Kemijoen vesivoimaloiden kalatalousvelvoitteita.

Kemijoki oy omistaa 550 kilometriä pitkän Kemijoen pääuoman kahdeksasta suuresta voimalasta seitsemän. Yhtiön suurimmat omistajat ovat valtio-omisteinen Fortum ja Suomen valtio.

Vesivoimaloiden lupiin sisältyy yleensä velvoitteita, jotka ovat korvausta siitä, että pato estää esimerkiksi lohien ja taimenien nousun kutemaan jokeen. Velvoitteet voivat olla kalanpoikasten istutuksia, maksuja tai kalankulkuväylien rakentamista.

Suomessa oli aikoinaan yli kaksikymmentä Itämereen laskevaa lohijokea, joissa lohi lisääntyi luontaisesti, mutta niistä on patoamisten jälkeen jäljellä enää kaksi: Torniojoki ja Simojoki. Lisäksi jäljellä ovat Jäämereen laskevat Tenojoki ja Näätämöjoki. Itämereen laskevien lohijokien tilanne näkyy alla olevasta kartasta.

Valtaosa Itämeren lohen täkäläisistä alalajeista on kuollut sukupuuttoon, ja osaa pidetään hengissä istutuksin. Viime vuosina istutuskalojen selviytymisprosentti on romahtanut.

Joka puolelle Lappia kurkotteleva Kemijoki oli ennen patoamistaan Euroopan merkittävimpiä lohijokia. Sen voimaloiden velvoitteet ovat tähän asti koostuneet lähinnä istutuksista ja maksuista.

Vuonna 2017 kalatalousviranomainen eli Lapin ely-keskus kuitenkin jätti paikalliselle aluehallintoviranomaiselle hakemukset Kemijoen ja Iijoen kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi. Nyt ely-keskus vaatii muun muassa, että Kemijoen voimaloiden omistajat rakentaisivat patojen ohi niin hyvät vaellusreitit, että lohista 90 prosenttia pääsisi niiden läpi sekä ylös- että alaspäin.

Lohipato Kemijoen Taivalkoskessa vuonna 1892. Suuri ja vuolas Kemijoki oli ennen voimalapatoja yksi Euroopan parhaista lohijoista.

Kemijoki oy lähetti aluehallintoviranomaiselle vastustavan kannanoton.

Yhtiön mielestä tavoite ei ole realistinen. Itseään ylläpitävän kannan luominen lukuisten patojen sulkemassa joessa on vaikeaa, koska poistumaa tulee jokaisella padolla molempiin suuntiin.

HS kysyi asiaan kommenttia myös omistaja Fortumilta, mutta yhtiö ohjasi kommentointivastuun Kemijoki oy:lle.

”Vaatimukset kalateiden ja alasvaellusreittien toimintateholle ovat niin korkeita, että niitä on mahdotonta saavuttaa sen valossa, mitä tutkimustieto muualta maailmalta kertoo”, kirjoittaa Kemijoki oy:n ympäristöpäällikkö Erkki Huttula HS:lle sähköpostitse.

Hänen mukaansa ely-keskuksen vaatimus ”vaarantaa sähköjärjestelmän kannalta äärimmäisen tärkeän säätösähkön tuotannon” mutta Kemijoki oy tavoittelee luonnollisesti lisääntyvien vaelluskalakantojen osittaista palauttamista Kemijokeen.

Valtion omistamat vesisähkön tuottajat

  • Suomen valtio omistaa Fortumista 51 prosenttia. Muu omistus hajaantuu pieniin osuuksiin, sillä seuraavaksi suurimman omistajan osuus on 1,7 prosenttia.

  • Suomen valtio omistaa yli puolet myös Kemijoki oy:n rahaosakkeista. Fortumin osuus niistä on kolmasosa. Kemijoki oy:n vesivoimaosakkeissa Fortum on selvästi suurin omistaja.

  • Vesivoimalla tuotetaan 15–20 prosenttia Suomen sähköntuotannosta. Sen ilmastopäästöt ovat verraten vähäiset.

Nyt prosessi on siinä vaiheessa, että Lapin ely-keskus valmistelee vastaselityksen vastaselitystä. Sen pitää olla valmis maaliskuun loppuun mennessä. Kun se on valmis, aluehallintovirasto päättänee kannastaan.

HS:n tekemien taustahaastattelujen perusteella sekin on todennäköisesti vain välietappi. On hyvinkin mahdollista, että asiasta riidellään vielä korkeimpia oikeusasteita myöten.

Fortum hävisi hiljattain Oulujoen velvoitteitaan koskevan oikeuskamppailun korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Ely-keskusta edustavan Pohjois-Suomen kalatalouspäällikön Mika Oraluoman mukaan muutoshakemukseen on kaksi pääsyytä: toimintaympäristön muuttuminen ja alkuperäisen luvan perustuminen vanhentuneisiin tietoihin.

Sotien jälkeen rakennettu Isohaaran voimalaitos katkaisi lohen tien Kemijoelle heti joen suulta. Kuva vuodelta 1949.

Kemijoen ja Iijoen voimaloiden luvat myönnettiin sodanjälkeisenä aikana, jolloin sähköntarve oli ankara ja luontoarvot vähemmän tärkeitä. Oraluoman mukaan ilmapiiri yhteiskunnassa on muuttunut viime vuosina selvästi.

Muutosta vauhdittavat EU:n vesipuitedirektiivi ja Suomen vuonna 2012 hyväksymä kalatiestrategia. EU on huomauttanut Suomea kahdesti vaelluskalojen kohtelusta.

Lapissa vaelluskalojen asialle löytyy paljon ymmärrystä. Ely-keskuksen kannalle asettuivat Rovaniemen ja Kemijärven kaupungit sekä lukuisat pienemmät Lapin kunnat.

Lisäksi keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten, Sdp:n, vasemmistoliiton ja vihreiden Lapin-piirit julkaisivat yhteisen vetoomuksen, jossa ne vetosivat ”kaikkiin tahoihin lohen palauttamiseksi mahtavaan Kemijokeen”. Puolueet vaativat kaikille lajeille sopivan vaellusyhteyden avaamista mereltä latvavesien kutualueille saakka.

Ilmapiirin lisäksi on muuttunut käsitys alun perin aiheutetun vahingon laajuudesta.

”Silloin jokien poikastuotantokykyä aliarvioitiin”, Oraluoma toteaa.

Kemijoen velvoitteet eivät ole ainoa kalakiista, jossa valtion voimayhtiö on asettunut Lapin ely-keskusta vastaan. Fortum on valittanut hallinto-oikeuteen, koska ely-keskus ei myöntänyt yhtiölle sen hakemaa puolen miljoonan euron tukea Oulujärveen laskevan Hyrynsalmen reitin Leppikosken kalasydäntä varten.

Kalasydän on hydraulinen kalatie, joka houkuttaa kaloja putkistoon padon alapuolelta houkutusvirtaaman avulla. Kalat uivat putkista ulos padon yläpuolella. HS:n julkaisemassa mielipidekirjoituksessa Fortum otti Leppikosken kalasydämen esimerkiksi siitä, että yhtiö tahtoo auttaa vaelluskaloja myös vapaaehtoisesti.

Leppikosken kalasydän ei kuitenkaan saanut tukea verorahoitteisesta Nousu-ohjelmasta, mikä oli Fortumin mielestä väärä päätös.

”Meidän mielestämme ratkaisu ei noudattanut yhdenvertaisuusperiaatetta”, sanoo Fortumin ympäristöpäällikkö Katri Hämäläinen.

”Näitä tukia on myönnetty myös muille vastaavassa tilanteessa oleville yhtiöille.”

Fortumin liikevoitto tammi–syyskuussa 2021 oli noin puolitoista miljardia euroa.

Hämäläisen mukaan tukea ei olisi pitänyt evätä myöskään sillä perusteella, että keksintö on uusi ja vähän koeteltu.

”Meidän mielestämme vaelluskalojen elinolosuhteita parannettaessa pitäisi olla käytössä koko tunnistettu paletti padon ohitusratkaisuja.”

Fortum hankki Leppikosken voimalaitoksen alapuolelle kalasydämen eli kelluvan ja liikuteltavan kalojen siirtolaitteen. Lautta voidaan siirtää virran siihen kohtaan, jossa kohdekaloja liikkuu eniten. Kalat siirtyvät padon yli putkistoa pitkin.

Lapin ely-keskuksen pitää toimittaa lausunto hallinto-oikeudelle ensi viikolla.

Kalatalouspäällikkö Oraluoma ei tunne muita tapauksia, joissa voimayhtiö olisi valittanut Nousu-ohjelman tukipäätöksestä. Fortum vaatii ely-keskukselta myös oikeuden­käynti­kulujensa kattamista.

Leppikosken 1,8 miljoonaa euroa maksanut kalasydän otettiin käyttöön elokuussa. Fortumin mukaan siitä ehti syksyllä mennä läpi viisi yli 60-senttistä taimenta. Tiedossa ei ole, kuinka suurta osuutta nämä viisi yksilöä edustivat kaikista padolle pyrkineistä taimenista.

Ely-keskuksen mielestä kalasydän saattaa olla kelpo ratkaisu joissakin tilanteissa mutta sen tehoa pitäisi tutkia lisää. Voimayhtiöiden kannalta kalasydän on paljon halvempi kuin luonnollinen ohitusuoma, koska se ei vaadi veden juoksuttamista padon ohi.

Kamppailuilla on suuri merkitys Suomen virtavesien tulevaisuuden kannalta. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro pitää etenkin Kemijoen ja Iijoen velvoitemuutoshakemusta käänteentekevänä.

”Se tarkoittaisi [toteutuessaan] ihan totaalista ajattelutavan muutosta.”

Aiemmin voimaloiden kalatalousvelvoitteet ovat nimensä mukaisesti keskittyneet vain kalataloudellisten menetysten korvaamiseen.

”On harrastettu tällaista sea ranchingia: päästetään karja laitumelle tarkoituksena koota se sitten kun se on kasvanut ja ottaa hyöty talteen.”

”Koko systeemi on rakennettu sillä ajatuksella, että on menetetty [kalanpoikasten] luonnontuotanto ja se sitten saaliin saamisen näkökulmasta kompensoidaan.”

Siinä päärooli on ollut kalankasvattamoilla ja istutuksilla.

”On harrastettu tällaista sea ranchingia: päästetään karja laitumelle tarkoituksena koota se sitten kun se on kasvanut ja ottaa hyöty talteen.”

Laitumelle laskulla Erkinaro viittaa merellä tehtäviin istutuksiin ja hyödyn korjaamisella jokisuulla tapahtuvaan kalastamiseen, kun lohet pyrkivät kohti padottua jokea.

Lapin ely-keskuksen hakemuksessa sen sijaan on ekologinen näkökulma: Lapin suurjokiin tahdotaan palauttaa luonnon oma kiertokulku.

Erkinaron mielestä Lapin ely-keskuksen vaatimukset ovat kiistämättä erittäin vaikeita toteuttaa. 90-prosenttisen tehokkaista kalateistä ei ole maailmalla paljon esimerkkejä, mutta myös niitä löytyy ainakin Tyynenmeren lohesta.

Erkinaro sanoo, että termeistä olisi nyt tärkeää päästä yhteisymmärrykseen. Mitä tarkoitetaan luonnollisesti lisääntyvällä kannalla? Saako sitä tukea istutuksin, vai pitääkö sen lopulta pärjätä täysin omillaan? Ja mitä voimayhtiö tarkoittaa, kun se sanoo toteuttamisen olevan mahdotonta? Puhutaanko biologisesta mahdottomuudesta vai taloudellisesta mahdottomuudesta?

”Eihän mikään oikeasti ole absoluuttisesti mahdotonta. Kyllähän lohi saadaan kutemaan Kemijoen yläosiin, jos vaikka – ihan ääritapauksessa – puretaan voimalapadot. Tai tehdään niin isot ohituskanavat, että puhutaan merkittävistä virtaamaosuuksista.”

Tutkimusprofessorin mielestä yhteiskunnassa olisi nyt syytä käydä laaja keskustelu siitä, mihin virtavesien suojelussa ollaan valmiita ja minkälaiset arvot vesivoiman lupaehtoja ohjaavat.

”Se on ihan selvä, että ei tuollaisia vaelluskalojen läpimenoprosentteja saada joillakin pikkunoroilla pienistä rei’istä tiputtelemalla.”

Oikaisu 15.1. 2022 klo 10.40: Tarkennettu, että kartassa näkyy vain Itämereen laskevien lohijokien tilanne. Siksi kartasta puuttuvat Tenojoki ja Näätämöjoki. Lisäksi on täsmennetty kalasydämen toimintaperiaatetta.

Artikkeliin liittyviä aiheita