”Jos työ on raskasta ja arvostus puuttuu, tilanne on huono” – lähes puolet alle 40-vuotiaista pohtii työpaikan vaihtoa, naisilla taakkana ”kaksoiskuormitus” - Talous | HS.fi

”Jos työ on raskasta ja arvostus puuttuu, tilanne on huono” – lähes puolet alle 40-vuotiaista pohtii työpaikan vaihtoa, naisilla taakkana ”kaksoiskuormitus”

Henkilöstöpalveluyritys Baronan teettämän kyselyn mukaan 45 prosenttia alle 40-vuotiaista työssä­käyvistä pohtii työpaikan vaihtoa.

Koronapandemian tuomat rajoitukset ja epävarmuus ovat tuntuneet sosiaali- ja terveysalalla sekä majoitus- ja ravintola-alalla, joissa työpaikan vaihtamista harkitaan laajalti.

12.1. 2:00 | Päivitetty 12.1. 11:35

Kohta kaksi vuotta kestänyt koronaviruspandemia-aika on muuttanut työelämää. Lähityötä tekevien työpäiviin se on tuonut kuormitusta rajoitusten ja epävarmuuden muodossa. Toimistotyössä palaveriputket ja koko työyhteisö ovat siirtyneet virtuaali­maailmaan.

Pandemia on maailmalla tuonut muutoksia koko työmarkkinoille. Yhdysvalloissa puhutaan The Great Resignation -ilmiöstä eli suuresta irtisanoutumis­aallosta. Miljoonat yhdysvaltalaiset jättivät vapaaehtoisesti työnsä viime vuonna.

Suomessa vastaavaa ei ole nähty. Työvoimasta on tosin ollut pulaa useilla aloilla ja työpaikan vaihtoaikeet ovat olleet nousussa joiltain osin.

Henkilöstöpalveluyritys Baronan teettämän kyselyn mukaan 51 prosenttia työssä­käyvistä suomalaisista kokee kiireen ja stressin lisääntyneen pandemian aikana. Kyselyssä 45 prosenttia alle 40-vuotiaista työssäkäyvistä kertoi harkitsevansa työpaikan vaihtoa. Puolet vastaajista uskoo vaihtavansa alaa.

Baronan selvitys tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2020. Siihen verrattuna luvut ovat nousussa.

Tampereen yliopiston työelämän tutkimus­keskuksen johtaja, apulaisprofessori Anne Mäkikangas korostaa, että aikeet vaihtaa työpaikkaa ei ole sama asia kuin varsinainen työpaikan vaihtaminen.

”Tutkimuksissa on havaittu, että työpaikan­vaihto­aikeet ennustavat varsin vähän toteutunutta työnvaihtoa. Ajatus ei ole sama kuin teko”, Mäkikangas sanoo.

Työterveyslaitos selvitti työssäkäyvien suomalaisten työpaikan­vaihto­aikeita viime kesänä Miten Suomi voi? -seuranta­tutkimuksessa. Tulosten mukaan koko väestössä eroaikeet työstä eivät kasvaneet kesällä vuonna 2021 verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan.

Sen sijaan lähityötä tekevien, naisten, julkisen sektorin työntekijöiden ja vähiten koulutettujen aikeet vaihtaa työpaikkaa olivat korkeammalla tasolla kuin ennen pandemiaa. Miesten ja yliopisto­koulutettujen eroaikeissa ei huomattu merkittävää muutosta.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen katsoo, ettei Baronankaan selvityksen perusteella voida puhua Suomea uhkaavasta irtisanoutumis­aallosta.

”Korona-aikana vuonna 2020 suomalaisten irtisanoutumis­aikeet vähenivät. Siihen verrattuna on nyt pientä nousua, mutta ei pandemiaa edeltävään aikaan nähden”, Hakanen sanoo.

Työpaikan vaihtamista harkitsevien osuus työssäkäyvistä on lisääntynyt vuosien varrella. Hakasen tutkimuksissa on ilmennyt, että aiemmin noin 15 prosenttia työntekijöistä harkitsi työpaikan vaihtoa, mutta viime vuosina osuudeksi on vakiintunut noin 25 prosenttia.

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa osuus oli samaa luokkaa juuri ennen pandemiaa ja viime kesänä. Vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa osuus laski.

”Monilla aloilla on työvoimapulaa eli on mahdollisuuksia vaihtaa. Moni voi haluta vaihtaa työpaikkaa, koska työn rasitukset ovat kasvaneet. Voisi ajatella, että kas kun luvut eivät ole korkeampiakin”, Hakanen sanoo.

Toimialoittain tilanne vaihtelee hurjasti. Hakanen ja Mäkikangas molemmat muistuttavat, että sosiaali- ja terveysalan sekä matkailu- ja ravintola-alan ammattikunnat ovat olleet korona-aikana erityisen kuormitettuna. Toisaalla on työvoimapulaa ja liikaa töitä, toisaalla epävarmuus on ollut suurta.

”Esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alalla työpaikan­vaihto­aikomukset ovat olleet yleisiä”, Mäkikangas sanoo.

”Pandemia-aika on ollut koettelevaa osalle lähityötä tekevistä sekä julkisen sektorin työntekijöistä”, Hakanen sanoo.

Asiakaspalvelualan työt eivät ole välttämättä olleet pandemia-aikana samanlaisia kuin ennen.

Poikkeustilanne on kärjistänyt aloilla jo aiemmin olleita haasteita, kuten sote-alan työvoimapulaa.

Työterveyslaitos julkistaa vielä tällä viikolla sairaalahenkilöstöä koskevan hyvinvointi­tutkimuksen, jonka ennakkotieto osoittaa, että sote-alalla työnvaihtoaikeet ovat kasvussa. Sairaanhoitajista 69 prosenttia kertoi vuonna 2021 harkinneensa työnantajan vaihtamista. Vuonna 2019 luku oli 56 prosenttia.

Samalla tutkimukset silti kertovat, että vaikka moni sote-alan työntekijä kertoo miettivänsä työpaikan ja alan vaihtoa, monikaan ei sitä loppujen lopuksi tee.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT julkisti syksyllä Tilastokeskuksen palkkatilastoihin perustuvan selvityksen, jonka mukaan kunta-alan palkansaajista opettajilla ja hoitajilla alan vaihtaminen on harvinaista.

Parin viime vuoden ajalta koulutuksen toimialalta siirtyjiä on alle kolme prosenttia ja terveyspalveluista siirtyjiä kolme prosenttia.

”Sote- ja opetusaloilla koetaan eniten työn imua. Työ on palkitsevaa ja merkityksellisyyden tunne on läsnä. Opettajan työ on monella tapaa hyvin palkitsevaa, vaikkakin raskasta. Se ei silti tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset pohdi alanvaihtoa, jos kuormittavuutta on riittävän paljon”, Hakanen sanoo.

Työterveyslaitoksen mukaan yli 70 prosenttia sote-alan henkilöstä kokee tekevänsä mielekästä työtä.

Naiset ovat enemmistönä julkisen sektorin työpaikoissa, joissa vaihtoaikeet ovat kasvussa. Vaikka tämä otettaisiin huomioon tilastoinnissa, kokonaisuudessaan naisten vaihtohalut ovat lisääntyneet miehiä enemmän.

Taustalla vaikuttavista tekijöistä ei ole varmuutta. Työn kuormittavuus lisää aikeita vaihtaa työpaikkaa ja Hakasen mukaan seuranta­tutkimuksessa on havaittu naisten työ­hyvinvoinnin heikentyneen hieman enemmän kuin miesten.

Yksi taustatekijä voi olla kaksoiskuormitus. Naiset ovat perinteisesti olleet enemmän vastuussa lapsista ja kodista, ja nyt etätöihin jääneiden naisten harteille ovat jääneet myös etäkouluun jääneet lapset.

Etätyöaikana lasten asioista huolehtiminen on voinut aiheuttaa haasteita kotona työskenteleville. Toisaalta perhe myös suojaa kuormitukselta, jota yksin etätöissä elävät ovat kokeneet.

Pandemia-ajan aiheuttamiin työelämän ja työhyvinvoinnin muutoksiin liittyvää tutkimusta tarvitaankin enemmän. Hakasen mukaan esimerkiksi lapsiperheissä etätyötä tekevien aikuisten kuormitus on toisaalta lisääntynyt pandemian aikana, mutta lapsilla ja perheellä on nähty olevan myös positiivinen ja kuormitukselta suojaava vaikutus.

”Yksinelävien etätyötä tekevien ihmisten ja nuorten hyvinvointi taas on monella mittarilla heikentynyt”, Hakanen sanoo.

Myös Mäkikangas sanoo, että korona-ajan pitkittyessä työnantajien täytyy kiinnittää erityistä huomiota nuoriin työntekijöihin ja siihen, miten heidät sitoutetaan organisaatioon.

”Miten nuorille voidaan turvata yhteisöllisyyden tunne työpaikalla? Se on ollut kipu­kysymys koko ajan erityisesti etätyötä tekevien kohdalla”, Mäkikangas sanoo.

Yhdessä Mäkikankaan vetämässä tutkimushankkeessa tutkitaan työn psykologista turvallisuutta etätyöaikana. Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että johtaminen on tärkeässä roolissa työn mielekkyyden ja motivaation ylläpitämisessä.

”Sieltä nousee työnantajan toimet siinä, miten priorisoidaan työntekijöiden terveyttä ja ylläpidetään avointa dialogia ja vuorovaikutusta. Psykologisesti turvallisessa työ­yhteisössä uskalletaan käydä läpi myös vaikeita asioita”, Mäkikangas sanoo.

Hakanen korostaa työnantajien vastuuta siinä, että ihmiset viihtyvät ja ovat motivoituneita sekä kokevat työn imua ja arvostusta.

”Kun ihminen kokee, että häntä arvostetaan työpaikallaan, hän viihtyy. Jos työ on raskasta ja arvostus puuttuu, tilanne on huono. Ei se ihmeellisiä asioita vaadi”, Hakanen sanoo.

”Jos työ on mielekästä ja kehittävää, autonomiaa ja arvostuksen kokemusta riittävästi, joutuu tekemään aika tiukkaa harkintaa ennen kuin sellaisen työn jättää”, hän jatkaa.

Heikoilla ovat ne työpaikat, joissa ihmiset eivät koe olevansa osa kannustavaa ja tukevaa yhteisöä. Hakasen mukaan lama-aikoihin liittyvissä tutkimuksissa on huomattu, että työntekijät haluavat pysyä työpaikoissa, jotka ovat kyenneet synnyttämään yhteenkuuluvuuden tunteen.

Työvoimapulasta ja irtisanoutumis­aallosta on paljon puhetta. Voiko julkinen keskustelu luoda itseään toteuttavan ennustuksen?

Hakanen ei tutkimustulosten pohjalta usko, että Suomessa on tulossa isoa irtisanoutumis­aaltoa. Jokainen irtisanoutumis­päätös on yksilön kannalta iso asia.

”Keskustelu voi saada monet miettimään, että pitäisikö minunkin vaihtaa. Itse toivon, että tämä herättää työnantajat ajattelemaan, miten työntekijöistä pidetään kiinni”, Hakanen sanoo.

Mäkikangas korostaa, että varsinaiseen päätökseen vaihtaa työpaikkaa vaikuttavat pääasiassa työn sisältöön liittyvät kysymykset, perhetilanne ja toimeentulo.

”Yleensä ihmiset vaihtavat parempaan työpaikkaan. Yksilöpsykologisesti tarkasteltuna työpaikan vaihto voi olla myös hyvä asia”, Mäkikangas sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita