USA ja Britannia julistivat Venäjän öljyn pannaan, mutta EU:n pehmeämpi linja satuttaa Venäjää enemmän

Etenkin maakaasulle Venäjän on vaikea löytää nopeasti vaihtoehtoisia ostajia, jos EU vähentää ostoja, kirjoittaa HS:n taloustoimittaja Jarno Hartikainen.

Noin 60 prosenttia Venäjän viemästä öljystä menee EU-maihin. Kuvassa öljyntuotantoa Vankorin öljykentällä Siperiassa vuonna 2015.

9.3. 17:59

Länsimaat lyövät nyt Venäjää sinne, minne eniten sattuu – maan talouden fossiiliseen tukijalkaan.

Yhdysvallat ilmoitti tiistaina kieltävänsä välittömästi venäläisen fossiilienergian tuonnin maahan. Kielto kattaa niin raakaöljyn, öljytuotteet, nesteytetyn maakaasun kuin kivihiilenkin. Britannia taas ilmoitti venäläisen öljyn tuontikiellosta, joka astuu voimaan ensi vuoden alussa.

EU ei ole kieltämässä venäläisen energian tuontia. Sen sijaan Euroopan komissio julkaisi tiistaina ehdotuksen toimenpiteistä, joilla venäläisen energian, ennen kaikkea maakaasun käyttöä voidaan nopeasti vähentää. Komission mukaan venäläisen maakaasun kulutus voidaan pudottaa kolmannekseen tämän vuoden loppuun mennessä.

Toimet ovat jatkoa talouspakotteille, joilla länsimaat ovat rangaisseet Venäjää hyökkäyksestä Ukrainaan. Uusilla toimilla on tarkoitus kuihduttaa Venäjän tärkein tulonlähde. Puolet Venäjän viennistä on fossiilisia polttoaineita, ennen kaikkea öljyä. Ne tuovat lähes kolmanneksen valtion tuloista.

Etenkin Yhdysvaltain päätös kuulostaa dramaattiselta: maailman suurin öljynkuluttaja asettaa pannaan maailman suurimman öljynviejän. Tosiasiassa EU:n linjaus on se, jolla on Venäjälle eniten merkitystä. EU:lle päätösten hinta myös on kovempi.

Syy on EU:n ja Venäjän molemminpuolinen energiariippuvuus.

Yhdysvallat käyttää vain vähän venäläistä öljyä. Marraskuussa vain 7 prosenttia tuontiöljystä oli venäläistä alkuperää, ja viime viikkoina tuonti on vielä olennaisesti vähentynyt.

Myös Britannia on marginaalinen ostaja. Marraskuussa maa toi Venäjältä keskimäärin 170 000 barrelia öljyä päivässä, kun samaan aikaan EU-maihin venäläistä öljyä virtasi noin neljä miljoonaa barrelia päivässä.

Yhdysvaltojen ja Britannian on siis paljon helpompi julistaa venäläinen energia pannaan. Öljyllä on vilkkaat, globaalit markkinat, joten venäläisen öljyn korvaaminen ei ole maille mahdoton tehtävä, vaikka tuskin se ongelmitta käy. Yhdysvaltalaiset jalostamot esimerkiksi käyttävät prosesseissaan paljon tiettyjä venäläisiä öljytuotteita.

Venäjä taas voi yksinkertaisesti myydä öljyn muualle. Suurin yksittäinen ostaja venäläiselle öljylle on Kiina.

EU:n kohdalla tilanne on toisenlainen. Venäjä on EU:n energian keskeinen toimittaja.

EU tuo lähes kaiken tarvitsemansa maakaasun, ja siitä 45 prosenttia tuli viime vuonna Venäjältä. Öljyn kohdalla osuus oli 27 prosenttia.

Suomen energiatuonnista puolet tuli Venäjältä.

Tällaisia volyymeita ei noin vain korvata, edes öljyn osalta. Jos EU asettaisi tuontikiellon, hankalassa asemassa olisivat esimerkiksi ne eurooppalaiset jalostamot, joiden raakaöljy tulee putkea pitkin venäjältä. Yli 5 000 kilometriä pitkä Družba-putki tuo öljyä Siperiasta Saksaan, Puolaan, Unkariin, Tšekkiin ja Slovakiaan.

Maakaasun osalta tilanne on vielä hankalampi, sillä maailmanmarkkinat on vain nesteytetyllä maakaasulla, kun taas suurin osa Euroopan käyttämästä maakaasusta tulee putkia pitkin Venäjältä. Lyhyellä aikavälillä putkikaasua ei pystytä täysin korvaamaan lng-tuonnilla.

Mutta riippuvuus toimii myös toiseen suuntaan.

Venäjälle EU on tärkein vientimarkkina. Noin 60 prosenttia öljystä ja noin kolme neljäsosaa maakaasusta menee EU-maihin. Kaikesta Venäjän viennistä Eurooppaan yli 60 prosenttia on fossiilisia polttoaineita.

Erityisesti maakaasulle Venäjän on vaikea nopeasti löytää muita ostajia. Esimerkiksi Kiinasta ei noin vain tule korvaavaa vientimarkkinaa. Tällä hetkellä Kiinan osuus Venäjän putkikaasun viennistä on vain 2 prosenttia.

Kaasukentät, joilta kaasu Eurooppaan tulee, eivät ole edes kytketty Kiinan markkinoille. Venäjän tavoitteena on kytkeä nuo kentät Kiinan markkinoille uudella putkiyhteydellä, mutta sopimusta Kiinan kanssa ei ole vielä syntynyt. Vaikka investointipäätös syntyisi huomenna, kyseessä olisi vuosia vievä rakennustyö, joka nielee miljardeja euroja rahaa. Pakotteiden vuoksi ei ole selvää, olisiko Venäjällä rahaa tai teknologista kykyä rakentaa uutta putkiyhteyttä.

Venäjän näkökulmasta EU:n linjaus tarkoittaa, että näkymät fossiiliviennille Eurooppaan muuttuvat olennaisesti synkemmiksi. Jos vielä viime kesänä näkymä oli, että maakaasu on tärkeä siirtymävaiheen energialähde vuosikymmeniksi, niin nyt venäläinen kaasu halutaan pois paletista jo lähivuosina. Kymmenien miljardien eurojen vientitulot ovat vaarassa.

Päälle tulevat toimet, joihin länsiyhtiöt ovat ryhtyneet oma-aloitteisesti. Shell ilmoitti tiistaina lopettavansa venäläisen fossiilienergian ostamisen. Raakaöljyn ostaminen päivämarkkinoilta loppuu välittömästi, ja yhtiön mukaan kestänee joitain viikkoja, että venäläisen öljyn käyttö loppuu kokonaan. Samansuuntaisia ilmoituksia ovat tehneet muutkin yhtiöt.

Tämän hetken kiihkeässä tunnelmassa joillekin voi olla pettymys, ettei EU asettanut täyttä tuontikieltoa venäläiselle energialle. Nopeutettu siirtymä on kuitenkin todennäköisesti parempi ratkaisu. Talouspakotteiden tarkoitus kuitenkin olisi tuottaa enemmän vahinkoa vastapuolelle kuin itselle.

Jo näiden ”pehmeiden” keinojen vaikutukset esimerkiksi kohonneina energian hintoina voivat pian koetella eurooppalaisten kuluttajien kärsivällisyyttä ja kansalaisten yhtenäisyyttä. Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on vasta kaksi viikkoa, eikä kukaan tiedä, kuinka kauan sota ja pakotteet jatkuvat. Mikään ei viittaa siihen, että tilanne olisi nopeasti ohi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita