Ruoka on Putinin käsissä vahva ase, ja se uhkaa jo Suomen huolto­varmuutta

Lannoiteyhtiöt ovat myyneet varastonsa tyhjiksi tai keskeyttäneet myynnin, koska tuotteiden hinnoittelu on tällä hetkellä niin vaikeaa. Venäjästä irtautuminen vaatii uusien raaka-ainereittien etsimistä, mutta se tulee kalliiksi.

Kylvökausi on pian alkamassa Suomessa, mutta osa viljelijöistä on yhä ilman lannoitteita.

14.3. 2:00 | Päivitetty 14.3. 6:12

Tohmajärven Niiralassa, vain 900 metrin päässä Venäjän rajasta, odotellaan nyt tärkeää lastia.

Lannoiteyhtiö Cemagro on tilannut tämän kevään lannoiteraaka-aineet idästä. Niiden pitäisi saapua raiteita pitkin suoraan pari vuotta sitten rakennetun tehtaan omalle ratapihalle. Tehtaalla puolivalmisteet jatkojalostetaan Suomen markkinoille.

Yhteydet yhteistyökumppaneihin kuitenkin yskivät, eikä varmuutta vaunujen saapumisesta ole.

Se tietää vaikeuksia, sillä Cemagro tuo 90 prosenttia tarvitsemistaan raaka-aineista Venäjältä.

Lannoitemarkkinoilla on viime viikolla kuohunut. Tiistaina markkinajohtaja Yara ilmoitti, että se lopettaa lannoitteiden myynnin Suomessa ja muualla, koska tuotteiden hinnoittelu on niin vaikeaa. Varttia myöhemmin toinenkin lannoiteyhtiö kertoi lopettavansa myynnin.

Silloin Cemagro päätti myydä huolto­varastostaan lannoitteita huolestuneille viljelijöille niin kauan kuin tavaraa riittää. Sitä riitti kolmeksi tunniksi.

”Käytännössä maatiloilla syttyi laajamittainen paniikki siitä, onko niillä keväällä lannoitteita lainkaan”, kertoo Cemagron toimitusjohtaja Juhani Muhonen.

Samaa kerrotaan luomulannoitteita ja maanparannusaineita valmistavalta Soilfoodilta. Heidän lannoitteensa myytiin loppuun jo viime vuoden lopulla, ja valmistetut lisäerätkin on viety käsistä.

”Ollaan siinä pisteessä, että viljelijät soittelevat ja kyselevät, eikö olisi mitään mahdollisuutta saada vielä jotain”, kertoo toimitusjohtaja Eljas Jokinen.

Lannoitteet ovat siis monilta myyjiltä loppu, mutta osa viljelijöistä on vielä ilman apulantaa eikä tietoa markkinoiden avautumisesta ole.

”Emme halua myydä tavaraa, joka ei ole vielä maassa, ja tässä tilanteessa on äärimmäisen vaikeaa arvioida, kauanko sitä rajan yli saadaan”, Muhonen sanoo.

Euroopan unionin lannoitetuotanto on riippuvainen idästä. Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta on tullut 43 prosenttia kaikista EU:n lannoitteista.

Lisäksi EU:ssa valmistetaan lannoitteita venäläisen maakaasun voimalla.

Tavaraa on saanut halvalla ja helposti raiteita pitkin. Viimeisen vuoden aikana tilanne on muuttunut.

Tuonti Valko-Venäjältä tyrehtyi jo viime kesänä pakotteiden takia. Ukrainan itäosissa sijaitsevat suuret lannoitetehtaat taas ovat sulkeneet ovensa sodan takia, ja Ukraina on asettanut lannoitteet vientikieltoon.

Ruoka on voimakas ase, sanoo Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) vilja-asiamies Max Schulman. Sen tietää myös Vladimir Putin. Siksi Venäjä on jo aiemmin ryhtynyt rajoittamaan joiden raaka-aineiden, kuten urean vientiä ja pienentänyt maakaasutoimituksia.

Lannoitteiden hinnat ovatkin vuoden sisällä lähes kolminkertaistuneet. Kova hinnannousu sai viljelijät lykkäämään lannoiteostoksia. Se taas sai tehtaat Euroopassa supistamaan tuotantoa, kun lannoitteiden tuottaminen varastoon kalliilla maakaasulla ei ole ollut kannattavaa.

Lannoitekriisin siemenet kylvettiin siis jo hyvissä ajoin ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Samaa peliä osataan pelata myös tällä puolella. EU asetti keskiviikkona pakotelistalle kolme oligarkkia, jotka omistavat merkittäviä lannoiteyhtiöitä Venäjällä.

Pakotelistatut henkilöt ja heidän omistamansa yritykset eivät saa hyötyä kaupasta, joten on todennäköistä, että lannoitteiden myynti heidän yhtiöidensä osalta tyrehtyy, ulkoministeriöstä kerrotaan HS:lle.

Tärkeiden rahalähteiden katkaisu vahingoittaa Venäjää, vaikka se iskee myös Eurooppaan.

”Sanoisin, että Euroopan viljelijät ymmärtävät, että Ukraina on asia, jonka takana seisotaan”, Schulman sanoo.

Moni yhtiö on lopettanut kaupankäynnin Venäjän kanssa vapaaehtoisesti, mutta Cemagrolla tilanne on toinen. Kyse on myös huoltovarmuudesta.

”Meidän yhtiössä mietitään asiakasta, jolla ei ole mahdollisuuksia hankkia tuotteita mistään muualta. Niin kauan kuin voimme olla osa ruoantuotantoketjua ja huoltovarmuutta, tuomme raaka-ainetta sieltä, mistä sitä saa”, Muhonen sanoo.

Markkinajohtaja Yara kertoo, että sen toiminta hankaloituu huomattavasti, mikäli raaka-aineiden tuonti Venäjältä päättyy. Noin 80 prosenttia Yaran Suomen-tehtailla käyttämistä kalisuolasta ja ammoniakista tulee Venäjältä.

Yara ilmoitti lopettavansa tuotteiden ostamisen pakotelistalla olevien oligarkkien yhtiöistä. Cemagro tilaa tuotteensa yhtiöltä, joka ei kuulu pakotteisiin.

Kuinka idän kauppa siis korvataan? Suomesta löytyy fosforia, ja Siilinjärvellä onkin EU:n ainoa fosfaattikaivos. Sen suhteen huolta ei siis ole.

Ongelman muodostavat typpi ja kalium. Niitä saa toki muualtakin, esimerkiksi Kanadasta, joka on maailman suurin kaliuminvalmistaja.

Markkinoiden uudelleenjärjestäytymiseen menee kuitenkin hetki, ja hinta voi nousta kivuliaaksi kysymykseksi.

EU on suunnitellut vähentävänsä reippaasti riippuvuutta venäläisestä maakaasusta. Kaasua täytyy siis tuoda muualta, mutta siinäkin hinta voi nousta arvaamattomiin korkeuksiin.

Kaasua käytetään ammoniakin tuotantoon. Uusimman teknologian avulla ammoniakkia voi tuottaa sähköllä, mutta kustannus­tehokasta menetelmästä ei ole vielä saatu.

Lannoitemarkkinoilla kehitetään myös uudenlaisia, ravinteiden kiertoon perustuvia ratkaisuja. Peltojen kyllästäminen fossiili-intensiivisesti tuotetuilla lannoitteilla on sekä ilmaston että vesistöjen kannalta huono asia.

Toistaiseksi ravinteiden kierrättämisessä ongelmana on ollut hinta ja volyymit. Ravinteiden kerääminen teollisuuden laimeammista sivuvirroista ei ole ollut kaupallisesti kannattavaa.

”Kaikkien teollisuusyritysten tulisi nyt tarkastella sivuvirtojaan, jos ne olisivat hyödynnettävissä raaka-aineiksi lannoitetuotantoon.”

Esimerkiksi Yaralla on Suomessa kaksi kierrätyslannoitetehdasta, mutta niihin ei ole saatavilla tarpeeksi ravinteita tuotannon lisäämiseksi, yhtiöstä kerrotaan.

Kierrätyslannoitteisiin keskittyvä Soilfood näkee nykytilanteessa mahdollisuuden siirtyä laajemmin vihreämpään lannoite­teollisuuteen, toimitusjohtaja Jokinen sanoo.

Kun tavanomaisten lannoitteiden raaka-aineet ovat kallistuneet näin paljon, voisi oman teollisuuden sivuvirtojen laajempi hyödyntäminen olla jo kaupallisesti järkevää.

”Kaikkien teollisuusyritysten tulisi nyt tarkastella sivuvirtojaan, jos ne olisivat hyödynnettävissä raaka-aineiksi lannoitetuotantoon”, Jokinen sanoo.

Huoltovarmuuskeskuksen alkutuotantopoolin ja elintarvike­teollisuuspoolin yhteysjäsen, valmiusasiamies Juha Mantila sanoo, että tämän vuoden kylvökaudelle lannoitteita on riittävästi.

Suomessa tuotetaan muutenkin lannoitteita reilusti yli oman tarpeen, sillä noin 75 prosenttia täällä tuotetusta tavarasta menee vientiin, Mantila muistuttaa.

Keskuksessa keskitytään jo seuraavan kylvökauden turvaamiseen.

”Tämä kasvukausi pärjätään kyllä, hinnat ovat vain kalliit. Meidän organisaatiolla ei ole vaikutusvaltaa siihen, millaiseksi kustannustaso muodostuu”, Mantila sanoo.

Kun lannoitemyynti jälleen käynnistyy, ovat hinnat todennäköisesti jälleen nousseet.

MTK:n Schulman arvioi, että hintasyistä noin 15 prosenttia Suomen pelloista jää tänä kesänä hyötyviljelemättä.

Viljelijöiden pitää miettiä tarkkaan, mihin heillä on varaa. Kasvilajikepäätökset riippuvat siitä, miten tuotteiden hinnat muodostuvat suhteessa lannoitteiden hintoihin. Jos on varaa ostaa lannoitetta vain 50 prosentille pelloista, niin silloin vain puolet pelloista viljellään.

Lue lisää: Pakotteet lannoite­oligarkkeja vastaan uhkaavat Euroopan ruuantuotantoa

Perinteisesti pellot on pidetty viljavina eläinten lannalla ja vuoroviljelyllä.

Maatalouden tehostaminen on kuitenkin johtanut yksipuoliseen viljelyyn, joka köyhdyttää maaperää. Eläin- ja kasvituotannon eriytyminen taas on johtanut ravinne-epätasapainoon. Toisaalle lantaa kasautuu liikaa, kun taas toisaalla siitä olisi pulaa.

Siksi teolliset lannoitteet pyörittävät suomalaista ruoantuotantoa. Kemiallinen lannoitus myös takaa runsaat sadot. Suomen peltopinta-alasta 14 prosenttia on luomuviljeltyä, mutta se tuotti vain viisi prosenttia Suomen sadosta vuonna 2020. Luomutuotantoon siirtyminen ei myöskään käy nopeasti.

Peltojen pitäminen kesannolla tai typensitojakasvien kylväminen parantaa maata, mikä taas helpottaa viljelyä katovuosina ja auttaa varautumaan lannoitepulaan.

Vuoroviljelyyn ei kuitenkaan ole taloudellisia kannustimia. Myöskään lannan kuljettamiseen ei ole vielä keksitty kustannustehokkaita menetelmiä.

”Viljelijöillä on osaamista ja tietoa, mutta ei taloudellisia mahdollisuuksia maaperän kasvukunnon parantamiseen. Se on haaste myös huoltovarmuudelle”, Mantila sanoo.

”Viljelijöiden taloudelliset ja henkiset resurssit ovat huoltovarmuuden kannalta olennaisia.”

Keskeinen tekijä suomalaisessa elintarvikehuoltovarmuudessa on maanviljelijöiden jaksaminen, Mantila sanoo. Viljelijöiden ahdingosta on puhuttu jo pitkään, mutta Huoltovarmuuskeskus ei ole ottanut siihen ennen kantaa.

Nyt tilanne on muuttunut.

”Tämän kevään aikana kynnys on ylittynyt, ja sanon sen nyt suoraan, että viljelijöiden ahdinko on haaste huoltovarmuudelle. Viljelijöiden taloudelliset ja henkiset resurssit ovat huoltovarmuuden kannalta olennaisia”, Mantila sanoo.

Samalla Mantila kuitenkin toteaa, että kansalaisten näkökulmasta Suomen elintarvikehuoltovarmuus on hyvissä käsissä.

Suomessa ei silti tarvitse olla huolissaan ruoan riittävyydestä.

Maailmalla tilanne on kuitenkin toinen.

Venäjän aloittaman sodan aiheuttamat markkinahäiriöt paljastavat, kuinka herkkä globaali ruokajärjestelmä on. Riippuvuus­suhteet ovat moninaisia, ja vaikutukset ketjuuntuvat.

Lannoitteiden hintojen nousu heijastuu suoraan rehun hintaan. Jos rehun hinta nousee, niin kotieläintuotanto Euroopassa saattaa supistua, sillä lihan tuottaminen tulisi yksinkertaisesti liian kalliiksi.

Hurjimmillaan kotieläintuotantoa voisi joutua poliittisin päätöksin suitsimaan, jotta viljaa riittäisi ihmisten ruuaksi, mutta tällaisesta skenaariosta ollaan vielä kaukana, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen Mantila.

Suurin huoli ulottuu nyt ensisijaisesti Euroopan ulkopuolelle. Jos Ukrainassa ei pystytä kylvämään satoa tänä keväänä, uhkaa se Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ruokaturvaa. Sillä taas on uusia arvaamattomia vaikutuksia maailman turvallisuustilanteeseen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita