Kansallistaako Venäjä Fortumin voimalat? Riski kasvaa, ja nyt yhtiö valmistautuu nielemään raskaat tappiot ja hylkäämään Venäjän

Fortumin olo Venäjällä käy yhä tukalammaksi, ja ostajan löytäminen 4,5 miljardin euron voimaloille voi olla toiveajattelua, kirjoittaa HS:n taloustoimittaja Jarno Hartikainen.

Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius saapui 29. helmikuuta 2008 tiedotustilaisuuteen, jossa kertoo Fortumin ostavan venäläisen TGC-10-yhtiön yli kahdella miljardilla eurolla.

23.3. 2:00 | Päivitetty 23.3. 6:47

Energiayhtiö Fortumin 14 vuotta kestänyt Venäjän-valloitus on tulossa vääjäämättömään päätökseen. Mihinkään muuhun lopputulokseen on vaikea tulla, kun katsoo olosuhteita, joissa yhtiö Venäjällä nyt toimii. Kyse on lähinnä siitä, milloin ja millä hinnalla vetäytyminen Venäjältä tapahtuu.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Fortum ilmoitti, ettei se enää investoi Venäjälle, mutta toistaiseksi yhtiö on vastustanut vaatimuksia poistua maasta. Yhtiöllä on maassa Uniperin voimalat mukaan lukien 12 voimalaa, joiden arvoksi se laskee 4,5 miljardia euroa. Luonnollisesti yhtiö on haluton luopumaan voimaloista ilman korvausta.

Tosiasiassa vetäytymisvalmistelut ovat jo käynnissä: maaliskuun alussa yhtiö kertoi valmistelevansa venäläisen tytäryhtiönsä Unipron myyntiä, mutta sodan syttymisen vuoksi valmistelut on pantu jäihin.

Ihannetilanteessa Fortumin voimaloille löytyisi kelvollinen ostaja, mutta se voi olla toiveajattelua. Ei ole lainkaan mahdotonta, että Fortum poistuu Venäjältä tyhjin käsin.

Sen jälkeen, kun Venäjä 24. helmikuuta aloitti hyökkäyksen Ukrainaan, länsimaat ovat asettaneet maalle kovia talouspakotteita, joiden lomassa Fortum nyt yrittää luovia. Eurooppalaisena yhtiönä Fortum joutuu tietysti noudattamaan EU:n pakotteita, mutta monien sopimusten kautta sitä sitovat myös Yhdysvaltain pakotteet. Samaan aikaan Venäjän lainsäädännön mukaan länsipakotteiden noudattaminen on laitonta.

Harha-askeliin yhtiöllä ei ole varaa, sillä seuraukset pakotteiden rikkomisesta voivat olla ankaria. Vuonna 2014 ranskalaispankki BNP Paribas joutui maksamaan Yhdysvalloissa yhdeksän miljardin dollarin sakot Kuuballe, Sudanille ja Iranille asetettujen pakotteiden rikkomisesta.

Viikko viikolta luoviminen käy yhä hankalammaksi. Venäjä jatkaa hyökkäystään ja lastensairaaloiden ja muiden siviilikohteiden tuhoamista, ja länsi vastaa sen toimiin yhä kovemmilla pakotteilla. EU:n viidettä pakotepakettia valmistellaan jo. Energiasektoriin iskemistä on varottu, mutta loputtomiin se ei pakotteilta säästy.

Fortum on tilanteessa, jossa kaikki on mahdollista, mutta mikään ei ole varmaa.

”Tilanne elää päivittäin – ellei tunneittain – joten on hyvin vaikeaa arvioida vaikutusten laajuutta toimintaamme tulevaisuudessa. Noudatamme luonnollisesti toimintaamme sääteleviä lakeja ja määräyksiä, mukaan lukien pakotteita, ja valmistaudumme eri skenaarioihin”, toimitusjohtaja Markus Rauramo kuvasi tilannetta maaliskuun alussa tulosjulkistuksen yhteydessä.

Samaan aikaan liiketoiminnan näkymät Venäjällä synkkenevät.

Maan talous on sukeltamassa kauppasuhteiden katkeamisen vuoksi syvään taantumaan, mikä tarkoittaa energian kulutuksen vähenemistä. Ruplan heikkeneminen tarkoittaa, että Venäjällä tehtyjen voittojen arvo euroissa laskee.

Mikä pahinta, Fortum ei Venäjän asettamien pääomarajoitusten vuoksi edes pysty kotiuttamaan voittojaan Venäjältä, luottoluokittaja S&P totesi viime viikolla julkaistussa raportissa. Fortum vahvistaa asian. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan rajoitukset pysyvät voimassa.

Päälle tulevat mainehaitat, joita Venäjällä toimimiseen nyt liittyy. Maineriskit ovat suurimmat kuluttajatuotteiden valmistajille, mutta myös suursijoittajat arvioivat nyt yhtiöiden vastuullisuustoimia. Fortumin tärkein omistaja 50,8 prosentin osuudella on Suomen valtio. Perässä tulevat suuret eläkevakuutusyhtiöt.

Riskit ja mahdollisuudet -listaus Venäjän markkinoiden osalta on siis hyvin yksipuolinen.

Ihannetilanteessa Fortum löytäisi voimaloilleen kelvollisen ostajan, mutta on vaikea nähdä, mistä sellainen nykyisessä tilanteessa ilmaantuisi. Länsiyhtiö pakenevat maasta, mikä jo tarkoittaa, että kovaa hintakilpailua Fortumin on turha odottaa. Energia-ala on Venäjällä lähellä poliittista valtaa, joten ostajan olisi oltava paitsi maksukykyinen myös poliittisesti hyväksyttävä.

Jos Fortum jää odottelemaan parempia aikoja, jolloin länsiyhtiöt palaavat Venäjän markkinoille, edessä voi olla beckettmäinen odotus. On vaikea kuvitella, että pakotteita purettaisiin presidentti Vladimir Putinin valtakaudella.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Venäjän presidentti Vladimir Putin (oik.) käynnistivät Fortumin uuden voimalaitoksen sen avajaisissa Njaganissa Venäjällä 24. syyskuuta 2013.

On siis mahdollista, että Fortum joutuu luopumaan omistuksistaan korvauksetta.

Luottoluokittaja S&P:n mukaan riski Fortumin voimaloiden kansallistamiselle on kasvanut. Toisekseen liiketoimintojen myyminen Venäjällä ei enää noin vain onnistu.

Maaliskuun alussa Venäjällä astui voimaan uusi asetus, jonka mukaan maasta vetäytyvällä ulkomaisella yrityksellä on vain kaksi vaihtoehtoa: luovuttaa liiketoiminta venäläiselle partnerille tai hakeutua konkurssiin. Ulkomaiset yritykset eivät voi siis realisoida omaisuuttaan Venäjällä.

On kuitenkin väärin ajatella, että Fortumin vetäytyminen Venäjältä olisi isku maan taloudelle. Päin vastoin. Valtio tai jokin paikallinen yhtiö saa länsiyhtiön rakentamat ja modernisoimat voimalat käyttöönsä parhaimmillaan ilmaiseksi. Voimalat ovat pyörineet tähänkin saakka täysin paikallisella työvoimalla ja paikallisilla polttoaineilla.

Sota on jo aiheuttanut sen, että Fortum joutui kirjaamaan alas miljardin euron osuuteensa Nord Stream 2 -kaasuputkessa, kun Saksa ilmoitti, ettei putkea oteta käyttöön. Huonossa tapauksessa sama on edessä 4,5 miljardin euron voimalaomistuksille.

Summa on iso, mutta ei koko yhtiön näkökulmasta kohtalokas, arvioi Inderesin analyytikko Juha Kinnunen.

”Olisi se todella iso isku, mutta ei sellainen, joka horjuttaisi koko yhtiötä”, Kinnunen sanoo.

Jotain hyvääkin Venäjän-omistusten dumppaamisessa olisi. Venäläiset ruskohiili- ja kaasuvoimalat aiheuttavat yli puolet konsernin päästöistä, ja niistä luopuminen tekisi Fortumista merkittävästi vihreämmän yhtiön.

Venäjä-riskit ovat myös rasite yhtiön luottoluokitukselle ja kurssikehitykselle. Niiden raju putsaaminen voisi tehdä kipeää hetken, mutta tuottaa hyvää pidemmällä aikavälillä.

Edessä häämöttävä lähtö – hallittu tai vähemmän hallittu – tarkoittaisi päätöstä 14 vuotta sitten alkaneelle operaatiolle.

Se alkoi helmikuussa 2008, kun Fortum kertoi ostavansa Uralin ja Länsi-Siperian alueella toimivan kaukolämpöyhtiön TGC-10:n. Jo entuudestaan Fortumilla oli siivu Suomen rajan tuntumassa toimivasta TGC-1:stä.

Kauppa oli iso askel, jolla Fortum haluttiin viedä maailmanluokkaan. Järjestelystä vastasivat yhtiön silloinen toimitusjohtaja Mikael Lilius ja hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs.

”Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saavuttaa merkittävä asema maailman neljänneksi suurimmalla sähkömarkkinalla”, Lilius perusteli kauppaa.

Fortum laski olevansa maailman neljänneksi suurin lämmöntuottaja.

Yhtiö maksoi osakkeista noin 2,5 miljardia euroa. Samalla yhtiö sitoutui miljardien eurojen investointiohjelmaan, joka päättyi vasta vuonna 2016. Tilinpäätösten mukaan Fortum investoi Venäjälle vuosina 2008–2021 noin 5,5 miljardia euroa.

Tähän mennessä investoinnit ovat paljon suuremmat kuin Venäjältä saadut voitot: samalla ajanjaksolla vertailukelpoista liikevoittoa syntyi 2,1 miljardia euroa. Luvut eivät sisällä vuonna 2020 ostetun Uniperin toimintoja Venäjällä.

Vuonna 2008 Fortum kertoi, että edessä on pitkäaikainen sitoutuminen Venäjän markkinoihin. Jos yhtiö nyt joutuu vetäytymään Venäjältä, sen suuret suunnitelmat jäävät kesken.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita