Hinnat nousevat juuri nyt nopeasti, ja palkat uhkaavat jäädä jälkeen – yksi graafi kertoo, mitä siitä pitäisi ajatella

Vaikka yleisin palkankorotusprosentti näyttää tänä vuonna olevan kaksi, suomalaisten ansiot nousevat todellisuudessa keskimäärin enemmän, sanoo tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta.

Hinnat nousevat nyt nopeammin kuin yli kymmeneen vuoteen.

27.3. 2:00 | Päivitetty 27.3. 7:55

Bensa on kallistunut rajusti, pian kallistunee myös ruoka. Ylipäätään hinnat nousevat nyt nopeammin kuin yli kymmeneen vuoteen. Suomen inflaatiovauhti oli jo helmikuussa 4,5 prosenttia.

Samaan aikaan työehtoneuvottelupöydissä on sovittu palkankorotuksista. Tällä kertaa pelin avasi Stora Enso jo lokakuussa. Yhtiö teki työntekijöidensä kanssa kolmivuotisen sopimuksen, jossa palkat nousisivat kahtena ensimmäisenä vuonna 1,9 prosenttia vuodessa.

Sen jälkeen noin kahden prosentin linjalla ovat syntyneet muutkin sopimukset. Näyttää siis siltä, että hinnat nousevat tänä vuonna selvästi enemmän kuin palkat. Suomalaisten palkan ostokyky eli reaaliansiot siis laskisivat.

Se olisi melko poikkeuksellista. Suomalaisten reaaliansiot ovat nousseet pitkällä aikavälillä selvästi hintoja nopeammin. Ansiotaso on noussut vuodesta 2005 peräti 50 prosenttia.

Taloustieteen professori Roope Uusitalo

Hinnat ovat samaan aikaan nousseet 28 prosenttia. Helsingin yliopiston talous­tieteen professorin Roope Uusitalon mukaan sama kehitys on jatkunut koko sotien jälkeisen ajan.

”Reaali­ansioiden kasvu kuvastaa elintason nousua. Keskeisiä tekijöitä sen takana ovat koulutus­tason nousu ja tekninen kehitys, joka kasvattaa tuottavuutta ”, Uusitalo sanoo.

Reaaliansioiden nousu on ollut Suomessa 1950-luvun jälkeen ajoittain hyvinkin nopeaa. Vuonna 2008 koetun finanssikriisin jälkeen reaaliansioiden nousu on kuitenkin hidastunut.

Kriisin jälkeisiin vuosiin ajoittui Suomessa Nokian matkapuhelinmenestyksen romahdus ja metsäteollisuuden rakennemuutos, kun paperin kysyntä lähti jyrkkään laskuun.

Viime vuoden lopulla reaaliansiot kuitenkin jo laskivat, kun inflaatio kiihtyi. Näin on käynyt myös vuosina 2011 ja 2017.

Onko tästä vuodesta siis tulossa palkansaajalle jälleen tyly poikkeus? Asiantuntijoiden mukaan sitä on vielä liian aikaista sanoa. Ansiot nimittäin kasvavat tänäkin vuonna keskimäärin enemmän kuin mitä tes-korotukset näyttävät.

Jos esimerkiksi katsoo ansiotason nousua vuoden 2005 alusta, 50 prosentin kokonaisnousu tarkoittaa keskimäärin 2,4 prosentin nousua vuodessa. Näin paljon yleisissä työehtosopimuksissa ei ole palkkoja nostettu.

Vuodesta 2001 lähtien palkat ovat nousseet joka vuosi enemmän kuin mitä yleisissä sopimuksissa on sovittu. Tätä ylitystä kutsutaan liukumaksi.

”Liukumat ovat tuoneet tärkeässä määrin markkinaehtoisuutta palkoista sopimiseen, kun työnantajat kilpailevat työntekijöistä. Liukumat tarkoittavat suurelta osin yksilöllistä sopimista”, tutkimuslaitos Laboren eli entisen Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Mika Maliranta sanoo.

Reaaliansioiden yleisen nousun takana on monenlaisia ilmiöitä. Uusitalon mainitsemat teknologinen kehitys ja koulutustason nousu tarkoittavat käytännössä sitä, että joitain töitä häviää ja uusia tuottavampia ja paremmin palkattuja töitä syntyy.

Se kasvattaa liukumia.

”Joka vuosi työpaikoista tuhoutuu 10–15 prosenttia, ja saman verran syntyy lisää. Ihmiset liikkuvat saman toimialan sisällä työpaikasta toiseen tai vaihtavat toimialaa ja tehtäviä. Varsinkin työpaikan vaihtajilla palkat kasvavat keskimäärin hyvin voimakkaasti”, Maliranta sanoo.

Laboren johtaja Mika Maliranta

Palkka­liukumat eivät jakaudu tasaisesti alojen tai yksilöiden välillä, eivätkä edes alueellisesti. Laboren Malirannan mukaan liukumat ovat selvästi suurimpia metropoli­alueella, johon luetaan pääkaupunki­seutu ja sen ympärys­kunnat eli suuri osa Uuttamaata.

”Liukumat ovat olleet suurimpia erikois­asian­tuntijoilla ja asian­tuntijoilla, ylipäätään tehtävissä, missä työpaikkoja on syntynyt eniten.”

Toisilla aloilla, esimerkiksi teollisuuden tuotantotehtävissä, liukumia on ollut vähän. Malirannan mukaan liukumat kuitenkin vaihtelevat hyvin paljon niissäkin tehtävissä, joissa niitä on yleisesti ottaen vähän.

Joku siis saa hyvän työntekijän lisää, joku toinen ei. Vaihtelu liittyy yritysten vaihtelevaan menestykseen, mutta myös henkilökohtaiseen suoriutumiseen.

Palkansaajista kuuluu työehtosopimusten piiriin edelleen lähes 90 prosenttia. Runsas kymmenen prosenttia palkansaajista sopii siis työehdoista kokonaan paikallisesti. Heidän palkkansa ei nouse lainkaan, ellei siitä erikseen sovita.

Paikallisen sopimisen tapoja on monenlaisia. Joissain yrityksissä työntekijät valitsevat joukostaan edustajan, joka neuvottelee työehdoista työnantajan kanssa.

Toisissa yrityksissä palkat ja työehdot ovat täysin henkilökohtaisia, ja niistä sovitaan kehityskeskusteluissa vuosittain, joskus useamminkin.

Työehtosopimusten piiriin kuulumattomia yrityksiä työehtoasioissa neuvovan Jukka Tiihosen mukaan esimerkiksi työntekijöistä kilpailevalla it-alalla palkkoja on saatettu nostaa useampia kertoja vuodessa.

Monet paikallisesti sopivat yritykset noudattavat toisaalta palkankorotuksissa yleistä kahden prosentin korotuslinjaa. Energian kova hinnannousu on johtanut myös kekseliäisiin ratkaisuihin, kuten väliaikaiseen bensalisään.

”Sellaistakin on, että energianhinnan nousun takia on maksettu ylimääräistä polttoainekorvausta”, Tiihonen sanoo.

Mutta pitäisikö niiden, jotka nyt saavat vain yleisen kahden prosentin korotuksen, vaikka hinnat nousevat nopeammin, nousta kapinaan?

Mika Malirannan mielestä on lopulta kaikkien etu, että palkkojen yleiskorotukset ovat maltillisia.

”Taloudessa on menossa monenlaista rakennemuutosta, ja yritysten palkanmaksuvara vaihtelee paljon. Maltilliset yleiskorotukset ovat järkevä linja, koska ne eivät kiihdytä työpaikkojen tuhoa epätarkoituksenmukaisesti”, hän sanoo.

Suuret yleiskorotukset voisivat kaataa kannattavuuden rajoilla keikkuvia yrityksiä, vaikka niiden ongelmat saattavat olla väliaikaisia.

”Liukumat täydentävät ansiokehitystä merkittävällä tavalla.”

Ei ole myöskään selvää, kuinka paljon hinnat lopulta tänä vuonna nousevat. Useimmat talouden ennustajat ajattelevat, että inflaatiohuippu on ainakin osin väliaikainen. Kun suurin epävarmuus häviää, esimerkiksi öljyn hinta saattaa laskea.

Varmasti kukaan ei osaa nyt sanoa oikein mitään, koska Venäjän hyökkäyssota ja pakotteet vaikuttavat hintoihin montaa kautta.

”Pitkällä aikavälillä talouden ennustajat uskovat inflaation vakiintuvan keskuspankkien tavoittelemaan noin kahteen prosenttiin”, Roope Uusitalo sanoo.

Inflaatio myös kohtelee ihmisiä hyvin eri tavoin. Energian hinnannousu rokottaa esimerkiksi paljon autoilevia, ruoan hinnan nousu puolestaan suuria perheitä.

Energian hinnannousun vaikutus asumiskustannuksiin riippuu asumismuodosta, lämmitystavasta ja jopa paikkakunnasta.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan