Venäjän tuonnin loppuminen voi ajaa Suomen metsien hakkuut yli kestävänä pidetyn tason jo ensi vuonna

Muun muassa Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa metsiä on hakattu viime vuosina selvästi yli kestävän tason. Koko maassa keskimäärin hakkuut ovat jääneet alle puun tuotannon kannalta kestävänä pidetyn tason.

UPM:n omistama Haarikon alue Etelä-Karjalassa on muun muassa kuukkelin tärkeä elinympäristö. Etelä-Karjalassa hakkuut ovat ylittäneet viime vuosina selvästi kestäväksi katsotun tason.

10.4. 2:00 | Päivitetty 10.4. 6:36

Metsien hakkuumäärät saattavat kasvaa lähivuosina rajusti metsäteollisuuden investointien ja Venäjän-tuonnin loppumisen myötä. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tuoreen ennusteen mukaan hakkuiden määrä nousisi jo ensi vuonna yli 80,5 miljoonan kuution, jonka Luonnonvarakeskus on arvioinut kestäväksi hakkuiden määräksi.

Viime vuonna puuta korjattiin 75,8 miljoonaa kuutiota. Se oli historian toiseksi korkein luku. Hakkuiden kaikkien aikojen ennätys on vuodelta 2018. Silloinkin jäätiin vielä alle kestäväksi arvioidun tason.

Kestävän hakkuumäärän ylittäminen olisi siis historiallista. Hakkuumäärien kasvu ei todennäköisesti jää väliaikaiseksi.

Tänä vuonna hakkuita pienentää poikkeuksellisesti UPM:n tuotantolaitosten jo yli kolme kuukautta jatkunut lakko. Se kuitenkin loppuu ennen pitkää.

Vuoden 2023 syksyllä Kemiin valmistuu Metsä Groupin suuri sellutehdas, joka yksin kasvattaa kuitupuun tarvetta 4,5 miljoonaan kuutiota.

Samaan aikaan puun tuonti Venäjältä on lakannut kokonaan. Venäjältä Suomeen on tuotu lähinnä haketta ja koivukuitupuuta yhteensä noin yhdeksän miljoonaa kuutiometriä. Se pitää myös korvata osin kotimaisella puun hankinnalla.

PTT:n tutkimusjohtajan Paula Hornen mukaan moni seikka vaikuttaa siihen, miten paljon hakkuumäärät todellisuudessa kasvavat.

”Jos puun kysyntä kasvaa voimakkaasti suhteessa tarjontaan, myös raaka-aineen hinta alkaa nousta. Silloin tuottajat voivat vetää johtopäätöksiä tuotannon kannattavuudesta”, Horne sanoo.

Esimerkiksi sahoilla on meneillään hyvä suhdanne, mutta raaka-aineen kallistuminen voisi heikentää kannattavuutta. Silloin tuotantoa voidaan vähentää.

Myös UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen vihjaili tammikuussa, että lakko voi johtaa tuotannon sulkemisiin. Puun kallistuminen ei yhtiön jäljellä olevien paperikoneiden tilannetta helpottaisi.

Suomen keskimääräiset hakkuut ovat olleet viime vuosina selvästi alle puun tuotannon kannalta kestäväksi määritellyn rajan. Vuosina 2016–2020 hakkuukertymä oli keskimäärin 90,2 prosenttia suhteessa suurimpaan ylläpidettävään hakkuumäärään.

Huippuvuonna 2018:kin suhde oli 97 prosenttia. Hornen mukaan hakkuita pitäisi kuitenkin tarkastella useiden vuosien jaksolla.

”Ei ole mikään katastrofi, jos taso muutamana vuonna ylitetään, koska hakkuumäärät ovat vuosikausia alittaneet selvästi suurimman ylläpidettävän hakkuumäärän”, Horne sanoo.

Hakkuumäärien kestävyys kuitenkin vaihtelee alueittain. Joissain maakunnissa hakkuut ovat ylittäneet selvästi kestävän tason. Etelä-Karjalassa hakkuukertymä oli vuosina 2016–2020 115 prosenttia suhteessa kestävään tasoon.

Kymenlaaksossa ylitys oli lähes seitsemän prosenttiyksikköä. Sen sijaan esimerkiksi Kainuussa ja Lapissa on menty noin 30 prosenttiyksikköä kestävän tason alapuolella. Pohjois-Suomen metsiin on siis kertynyt runsaasti ”hakkuumahdollisuuksia” kuten alalla sanotaan.

Luonnonvarakeskuksen tuottama arvio suurimmasta ylläpidettävästä hakkuukertymästä kertoo, mikä on kymmenen vuoden jaksolla eli vuosina 2016–2025 puun tuotannon kannalta kestävänä pidettävä hakkuiden määrä vuosittain.

Se ei siis ota kantaa siihen, mikä on esimerkiksi hiilen sidonnan tai luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävä taso.

”Se on yläraja, joka kertoo että jos joka vuosi hakattaisiin sen verran metsää, niin metsä vielä uusiutuisi samassa tahdissa ja hakkuiden määrää ei tarvitsisi jatkossa vähentää”, yliaktuaari Jukka Torvelainen Lukesta sanoo.

Yksi tekijä hakkuiden ennustetun kasvun taustalla on Venäjän tuonnin loppuminen. Maa päätti siitä vastatoimena EU:n asettamille pakotteille, jotka johtuivat Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Tuonti Venäjältä oli vaakalaudalla kuitenkin jo aiemmin. Venäjältä on tuotu Suomeen ennen kaikkea sellun raaka-aineena ja energiantuotannossa käytettävää haketta sekä koivukuitupuuta.

Paula Hornen mukaan koivukuitupuun tuontia ei kotimaisella puulla edes saada korvattua. Koivusta tuotetaan lyhytkuituista sellua ja siitä tiettyjä paperilaatuja.

Lue lisää: Puun tuonti Venäjältä on tyrehtymässä täysin – energiayhtiöt etsivät nyt tuontihakkeelle korvaajaa

Jos tuontikoivua ei löydy muualta, sellutehtaat voivat kenties muuttaa linjansa tuottamaan havupuusellua.

Lyhytkuituista sellua käyttävät paperikoneet voisivat ostaa raaka-aineeksi eukalyptuksesta keitettyä tuontisellua.

Venäjältä tuotu hake oli Hornen mukaan enimmäkseen suomalaisyhtiöiden Venäjällä toimivien sahojen ja muiden lähistöllä olevien sahojen tuotannossa syntyviä sivuvirtoja.

Kotimaan sahoilta haketta ei synny riittävästi, vaikka Metsä Groupin suuren sahan käynnistyminen Raumalla hakkeen määrää hieman kasvattaakin.

Energiantuotannossa haketta korvattaneen ensi talvena turpeella. Sellukattiloihin tuontihakkeen korvaava raaka-aine hankitaan todennäköisesti kotimaan metsistä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita