Venäläisen sähkön tuonti­rajoitus on poikkeuksellinen, sanoo apulais­­professori

Suomi rajoittaa sähköntuontia Venäjältä. Taustalla on riski siitä, että Venäjä pyrkisi vaikuttamaan Suomeen horjuttamalla järjestelmän tasapainoa.

Olkiluodon ydinvoimalan kolmas reaktori käynnistyy täydellä teholla kesällä, mikä parantaa Suomen omavaraisuutta sähköntuotannossa. Kuvassa Teollisuuden voiman yhteiskuntasuhdepäällikkö Juha Poikola Olkiluodossa.

22.4. 18:53

Suomi alkaa sunnuntaina rajoittaa sähkön tuontia Venäjältä. Kantaverkkoyhtiö Fingridin mukaan tarkoituksena on suojautua Venäjän mahdollisilta vaikutusyrityksiltä Suomen mahdollisen Nato-hakemusprosessin keskellä.

Fingridin johtajan Reima Päivisen mukaan ”päätöksellä halutaan turvata järjestelmän toimintavarmuus”. Hän ei halunnut kertoa HS:lle tarkemmin, millaisilta mahdollisilta toimilta siirtokapasiteetin rajoittaminen Suomea voisi suojata.

Kysymys on järjestelmän perusteista, sanoo Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto (Lut) sähkömarkkinoiden tutkimusryhmään kuuluva apulaisprofessori Jukka Lassila.

”Lähtökohta sähkövoimajärjestelmässä on se, että tuotantoa tai tuontia pitää joka hetki olla yhtä paljon kuin kulutusta. Se ei tarkoita pelkästään kesällä ja talvella tai yöllä ja päivällä, vaan joka sekunti”, Lassila kertoo.

Rajoittamalla tuontia Venäjältä itse suojaudutaan siltä, että Venäjä päättäisi yhtäkkiä katkaista vientinsä Suomeen ja järjestelmän tasapaino horjahtaisi. Tuonnin äkillinen väheneminen pitäisi välittömästi korvata esimerkiksi varavoimaa käynnistämällä tai vähentämällä kulutusta.

Järjestelmässä on kuitenkin niin sanottu mitoituskriteeri, eli voimajärjestelmä ei saa horjua, vaikka mikä tahansa yksittäinen suuri voimantuotantoyksikkö tai tuotantolinja katkeaisi.

”Halutaan pelata se riski mahdollisimman pieneksi. Suunnitelmallisesti ollaan varauduttu siihen, että järjestelmä pysyy pystyssä, vaikka mikä tahansa iso voimalaitos tai tuontilinja menisi poikki. Mitä pienempi muutos on koko voimajärjestelmän suuruuteen verrattuna, sitä helpompi se on hallita”, Lassila kertoo.

Riskienhallintaan liittyy myös Fingridin päätös katkaista siirtoyhteydet täysin siksi aikaa, kun Olkiluodon kolmosreaktorilla tehdään käyttöönottoon liittyviä testejä. Voimajärjestelmään ei haluta heilahteluja siihen hetkeen, jolloin testataan uuden tuotantoyksikön käyttöönottoa Suomessa.

"Halutaan maltillinen ja hallittu liittämisprosessi uuteen tuotantoon. Tällä hallitaan riskiä, että verkossa ei tapahdu ainakaan nopeaa tehon vajausta siitä syystä, että naapuri katkaisisi tuonnin sillä hetkellä”, Lassila arvioi.

Viime vuonna sähköä tuotiin Venäjältä yhteensä 9,15 terawattituntia eli noin 11 prosenttia Suomen 86,7 terawattitunnin kokonaiskulutuksesta. Alkuvuonna tuonti on jatkunut samaa tahtia.

Venäjän lisäksi Suomi on tuonut sähköä erityisesti Norjan ja Ruotsin vesivoimaloista, joiden varastoaltaissa sähköä varastoidaan talven pakkasia varten.

Suomen omavaraisuutta sähkön tuotannon suhteen parantaa Olkiluodon ydinvoimalan kolmannen reaktorin käynnistyminen täydellä teholla kesällä. Suomeen valmistuu myös koko ajan lisää tuulivoimatuotantoa.

”Varsinkin Olkiluoto 3:n käyttöönoton jälkeen kotimainen ja lännestä tuotava sähkö riittää korvaamaan sen, mitä Venäjältä on aiemmin tuotu”, Lassila sanoo.

Venäjän mahdollisista vaikutusyrityksistä ovat varoitelleet niin viranomaiset, tutkijat kuin tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Suojelupoliisi on kehottanut energiainfrastruktuurin ylläpitäjiä varautumaan esimerkiksi kyberiskuihin.

Apulaisprofessori Lassila pitää Fingridin tuontirajoituspäätöstä poikkeuksellisena sen taustalla olevan syyn vuoksi.

”On aika poikkeuksellista, että vaikuttamisen riskin pienentämiseksi tehdään tällainen päätös. Vastaavaa ei ole aiemmin ollut.”

Sähköjärjestelmän häiriöiden kautta voisi olla mahdollista vaikuttaa laajasti yhteiskunnan toimintaan monella alueella arjesta teollisuuteen.

"Ei ole ollenkaan vähättelevästi sanottu, että yhteiskunta pyörii toimivan sähkönjakelun varassa. Jos sähkönjakelua saadaan jollain tavalla häirittyä, sillä on suoria ja välillisiä vaikutuksia yhteiskunnan toimintaan.”

Erilaisiin riskeihin ja mahdollisuuksiin on varauduttu viime vuosina entistä enemmän, sanoo Lassila.

”Sähköverkkoyhtiöt ovat hyvin tietoisia näistä riskeistä ja järjestelmätasolla on tehty varautumisia ja harjoituksia sen varalta, että mitä jos [riskit toteutuvat].”

Varsinkin kaupungeissa on eletty pitkään tilanteessa, jossa sähkönjakeluun on voinut luottaa erittäin hyvin, sähkökatkoja on vähän ja ne ovat lyhyitä.

”Miten paljon yhteiskunnalla ja asukkailla on resilienssiä erilaisia erikoisilmiöitä varten?” Lassila kysyy.

Jo koronakriisin alussa ja jälleen Venäjän aloitettua sodan Ukrainassa on nostettu esiin 72 tunnin kotivara. Se tarkoittaa, että asukkailla pitäisi olla tarpeet myös vähintään kolmen päivän sähkökatkoa varten. Kotivara pitäisi koota ennen kuin kriisi iskee omalle kohdalle.

”Kaikki voivat omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että tällaisista ilmiöistä olisi mahdollisimman vähän haittaa, eli jos valot, televisio tai puhelimet eivät toimi, niin elämä jatkuu.”