Venäjän vaatimukset kaasun suhteen ovat hämmentäneet Euroopassa – Asiantuntijatkin ovat keskenään eri mieltä siitä, mistä oikein on kyse

Kinastelu kaasukaupan maksujärjestelyistä on toissijaista, kun samaan aikaan öljypakotteiden valmistelu kertoo EU:n poikkeuksellisesta yhtenäisyydestä, kirjoittaa HS:n taloustoimittaja Jarno Hartikainen.

Venäjän valtion kaasuyhtiö Gazprom ilmoitti aiemmin tällä viikolla katkaisevansa kaasutoimitukset Puolaan ja Bulgariaan, sillä nämä maat eivät noudattaneet uusia ehtoja. Kuva on Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa sijaitsevalta voimalaitokselta.

28.4. 20:11 | Päivitetty 28.4. 20:47

EU:n ja Venäjän välinen uhittelu maakaasukaupan ehdoista on kärjistynyt pisteeseen, jossa Venäjän kaasutoimitusten katkeaminen EU:hun lähikuukausina on aito mahdollisuus.

Tämä ei tapahdu pakotteilla, sillä niistä EU-maat eivät ole onnistuneet saavuttamaan yksimielisyyttä. Sen sijaan kaupan jatkamisen yllättäväksi esteeksi ovat muodostumassa varsin tekniset muutokset, joita Venäjä on vaatinut maksuliikenteeseen ja joiden EU-komissio nyt katsoo rikkovan pakotteita.

Venäjän uudet vaatimukset tulivat voimaan huhtikuun alussa, mutta niiden vaikutukset tulivat ilmi vasta tällä viikolla, kun Venäjän valtion kaasuyhtiö Gazprom ilmoitti katkaisevansa kaasutoimitukset Puolaan ja Bulgariaan, sillä nämä maat eivät noudattaneet uusia ehtoja.

Toisin kuin viime päivinä monelta suunnalta on virheellisesti esitetty, Venäjä ei vaadi eurooppalaisia yhtiöitä maksamaan kaasusta ruplilla. Sen sijaan Venäjä vaatii yhtiöitä perustamaan Gazprombankiin tilin, jolle maksut tehdään vanhaan malliin euroissa tai dollareissa. Gazprombank muuttaa maksut rupliksi ja välittää ne valtion kaasuyhtiölle Gazpromille.

Vaatimus hämmensi eurooppalaisia heti tuoreeltaan ja hämmentää yhä. Asiakasyhtiöiden näkökulmasta muutos vertautuu siihen, että Gazprom ilmoittaisi tilinumeron vaihtuneen. Euroopan parhaat asiantuntijat ovat nyt viikkojen ajan arvuutelleet, miksi presidentti Vladimir Putin antoi presidentin määräyksen moisesta pikkuasiasta.

Yhtä, laajalti jaettua selitystä ei ole. Asiantuntijat ovat keskenään erimielisiä, ja selitysten kirjo on laaja: Yhdessä päässä liike tulkitaan vain hämmentämisenä, yrityksenä pitää aloite omissa käsissä ja EU varpaillaan, improvisoituna toimenpiteenä vailla suurta strategiaa. Toisessa päässä taustalla nähdään hyvin hienostunutta strategista ajattelua ja esimerkiksi pyrkimyksiä tulevaisuuden pakotteilta suojautumiseksi.

Kaikki teoriat kuulostavat itsessään uskottavilta, mutta keskenään yhteensopivia ne eivät ole.

Yhden tulkinnan mukaan hämmennys itsessään on tavoite, sillä se luo markkinoille epävarmuutta ja nostaa kaasun hintaa. Venäjä näkee, että Euroopan fossiiliviennin päättyminen on tulossa tiensä päähän, joten tämä olisi yritys tehdä viimeinen rahastus.

Hyödyllisempää voi olla katsoa, mitä Venäjän vaatimus on saanut aikaan.

Ainakin hajaannusta ja kyräilyä. Sen kyttäämistä, kuka ”kiertää pakotteita”, ”maksaa ruplissa” ja ”hyppää Putinin pillin mukaan”.

Jos tämä ei ollut Venäjän vaatimuksen tavoite, niin ainakin tervetullut sivuvaikutus se oli.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on yhdistänyt EU-maita ennen­näkemättömällä tavalla, ja tämä yhtenäisyys on Venäjälle uhka. Niinpä Venäjä iski vaatimuksellaan kiilaa EU-maiden väliin ja vaati energiansaannistaan huolestuneita maita reagoimaan aloitteeseensa.

Näyttää kuitenkin siltä, että Venäjä pelasi isommilla panoksilla kuin mihin sen kortit riittävät.

Yhden tulkinnan mukaan hämmennys itsessään on tavoite.

Ensi alkuun komissio suhtautui Venäjän vaatimukseen varovaisen hyväksyvästi. Viime viikolla julkaistussa komission ohjeistuksessa todetaan, että vaikuttaa siltä, että eurooppalaiset kaasun ostajat voivat maksaa kaasusta Venäjän uusien vaatimusten mukaan rikkomatta pakotteita.

Oletettavasti tähän komission ohjeistukseen tukeutuen esimerkiksi Fortumin omistama Uniper kertoi pitävänsä maksujärjestelyä laillisena.

Paikoin komission ohjeistus on kuitenkin häilyvä, ja osa jäsenmaista toivoi yksiselitteistä linjaa. Se tuli torstaina, ja nyt komission tulkinta on kääntynyt tiukan kielteiseksi.

Syy liittyy järjestelyn yksityiskohtiin: Maksu kirjataan suoritetuksi vasta, kun se on muunnettu rupliksi ja kirjattu Venäjällä olevalle ruplatilille. Komission mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtiöiden maksut ovat ennen rupliksi konvertoimista Venäjän keskuspankin hallussa euroina, eräänlaisena lainana. Keskuspankki taas on lännen pakotteiden kohteena, joten järjestely on komission tulkinnan mukaan pakotteiden vastainen.

Käytännössä Venäjä voi halutessaan ratkaista ongelman hyvin yksinkertaisesti: muuttamalla järjestelyn ehtoja niin, että maksu kirjataan suoritetuksi jo siinä vaiheessa, kun euromääräinen suoritus kilahtaa Gazprombankin tilille. Näin siis siinä tapauksessa, että kysymys olisi puhtaan tekninen.

Näinhän ei ole. Venäjä yritti rikkoa EU:n rivejä ja saada yksittäiset hallitukset ja yhtiöt reagoimaan aloitteeseensa. Uudella linjauksellaan komissio varmisti, että EU:n linjaus on yhtenäinen ja palautti pallon Venäjän puolelle: joko peräännytte eli muutatte maksuehtoja tai katsotte korttinne eli katkaisette kaasut koko Euroopasta.

Näyttää siltä, että Venäjä pelasi isommilla panoksilla kuin mihin sen kortit riittävät.

Koko kaasukauppajupakka vain alleviivaa sitä, kuinka kestämättömällä pohjalla EU:n ja Venäjän energiakauppa nyt on.

Monista vaatimuksista huolimatta kauppaa ei ole saatu katki. Nyt kiukku ja syytökset kohdistuvat yksittäisiin yrityksiin, mutta vastuu päätöksistä on poliitikoilla.

Nyt näyttää siltä, että historiallinen linjanmuutos on syntymässä. Uutiset Saksasta kertovat, että maa ei enää vastusta EU:n öljypakotteita. Lieneekö sattumaa, että Gazprom ilmoitti Puolan kaasutoimitusten katkaisusta samana päivänä, kun Saksa ja Puola ilmoittivat tehneensä sopimuksen järjestelystä, jolla Saksan energiahuollolle keskeisen öljyjalostamon öljynsaanti turvataan, jos öljyn tuonti putkea pitkin Venäjältä katkeaa?

Öljykaupan katkaiseminen olisi EU:lta poikkeuksellinen yhteinen voimanponnistus. Sen rinnalla kinastelu kaasukaupan maksujärjestelyiden yksityiskohdista on toissijaista.