Suomi varautuu Venäjän kaasu­toimitusten katkeamiseen toukokuussa

Suomen energiantuotannossa maakaasun rooli on vähäinen ja korvattavissa, mutta ongelmaksi on muodostumassa teollisuus, joka käyttää maakaasua raaka-aineena.

Vuosaaren voimalan kaasuturbiini ja polttoainejalostaja Nesteen Porvoon-jalostamo.

30.4. 16:00

Suomen valtionhallinto ja yritykset varautuvat tilanteeseen, jossa maakaasun virta Venäjältä Suomeen katkeaa toukokuussa. Toimitusten katkeamisen riskiä pidetään todellisena. Syynä ovat Venäjän esittämät kaasukaupan maksujärjestelyitä koskevat vaatimukset, joihin sekä EU-komissio että Suomen hallitus ovat ottaneet kielteisen kannan.

Venäjän valtion kaasuyhtiö Gazprom on ilmoittanut, että uusiin maksuehtoihin suostuminen on ehto sille, että toimitukset jatkuvat häiriöttä. Aiemmin tällä viikolla toimitukset Puolaan ja Bulgariaan katkesivat maiden kieltäydyttyä uusista ehdoista.

HS:n tietojen mukaan Gazprom on pyytänyt Suomen valtion kaasuyhtiön Gasumin vastausta vaatimuksiin toukokuun 20. päivään mennessä. EU-lähteiden mukaan takaraja on sama monille muillekin EU-maille.

On mahdollista, että venäläisen putkikaasun virta Suomeen ja isoon osaan Eurooppaa katkeaa 21. toukokuuta. Virkamiesarvioiden mukaan Suomen nykyinen kaasuinfrastruktuuri eli Viron-kaasuputki ja lng-terminaalit eivät riitä korvaamaan venäläistä maakaasua, jos sen virta Imatralla katkeaa.

Maakaasulla on Suomen energiapaletissa huomattavasti vähäisempi rooli kuin Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Kaasun osuus energian kokonaiskulutuksesta oli viime vuonna vain noin viisi prosenttia. Energiantuotannossa kaasu on pääosin melko helposti korvattavissa muilla polttoaineilla. Kaasulämmitteiset kotitaloudet ovat suojatussa asemassa, ja niiden kaasun saanti turvataan tarvittaessa poikkeustoimin.

Ongelmia ennakoidaan sen sijaan teollisuuteen, missä kaasua ei käytetä energian lähteenä vaan prosessien raaka-aineena. Kaksi kolmasosaa kaasusta Suomessa käyttää teollisuus. Suurimpia käyttäjiä ovat kemian- ja metsäteollisuuden yhtiöt.

Virkamiesarvioiden mukaan teollisuuden kaasun saantia ei välttämättä voida kaikissa tilanteissa turvata, jos Venäjän kaasuputki sulkeutuu. Teollisuuden täytyy joko löytää korvaaja maakaasulle tai supistaa tuotantoa.

Osa yrityksistä on jo kaikessa hiljaisuudessa tehnyt valmisteluja kaasutoimitusten katkeamisen varalle. Polttoainejalostaja Neste, yksi Suomen suurimpia maakaasun käyttäjiä, on testannut Porvoon-jalostamollaan propaanin käyttöä maakaasun korvaajana. Toimitusjohtaja Peter Vanackerin mukaan testit ovat edenneet lupaavasti.

”Olemme entistä varmempia, että pystymme hallitsemaan sen [kaasutoimitusten katkeamisen] riskin”, Vanacker sanoi perjantaina HS:lle.

Teollisuusyritykset vastaavat itse varautumisesta, ja riippuu yhtiöstä ja prosessista, kuinka helposti maakaasu on korvattavissa.

Suomen ja Neuvostoliiton välistä kaasuputkea rakennettiin Imatran lähellä vuonna 1973.

Kaasuvirran katkeaminen Imatralla ei tarkoittaisi maakaasun välitöntä loppumista Suomessa. Siirtoputkisto itsessään toimii lyhytaikaisena varastona. Lisäksi Suomella on käytössä vaihtoehtoisia hankintaväyliä.

Energiaturvallisuus parani huomattavasti joulukuussa 2019, kun Suomen ja Viron välinen Baltic Connector -putki otettiin käyttöön. Viron kautta Suomi on yhteydessä Latviassa sijaitsevaan kaasuvarastoon sekä Liettuan lng-terminaaliin. Lng tarkoittaa nesteytettyä maakaasua, jota voidaan tuoda laivoilla eri puolilta maailmaa.

Baltic Connectorin kapasiteetti on kuitenkin selvästi pienempi kuin Imatran-putken. Viime vuonna kolme neljäsosaa Suomeen tuodusta maakaasusta tuli Imatran ja neljäsosa Viron kautta.

Lng-tuonti Suomeen helpottuu lokakuussa, kun Haminassa otetaan käyttöön ensimmäinen kaasuverkkoon kytketty lng-terminaali. Sen kapasiteetti on kuitenkin pieni.

Porissa ja Torniossa on paikallista teollisuutta palvelevat lng-terminaalit. Niitä ei ole kytketty verkkoon, mutta periaatteessa sinnekin saapuvaa kaasua voidaan kuljettaa maanteitse kaasuverkon syöttöasemalle Mäntsälään.

Parhaillaan Suomi ja Viro ovat hankkimassa yhteistä kelluvaa lng-terminaalia. Hankintaa viedään eteenpäin kiireellä. Terminaalin toivotaan olevan käytössä jo ensi talvena, mutta takeita tästä ei ole.

Kaasutoimitusten katkeamisen uhan taustalla on Venäjän vaatimus, että kaasumaksut tulevat jatkossa ruplissa. Vaatimus tuli voimaan huhtikuun alussa.

Teknisesti maksu hoituisi niin, että eurooppalaisten kaasunostajien on avattava venäläiseen Gazprombankiin kaksi tiliä, yksi euro- ja toinen ruplamääräinen. Yhtiöt maksavat kaasulaskun vanhaan tapaan euroissa, ja Gazprombank hoitaa valuutanvaihdon ja rahan siirron ruplatilille.

Ongelma on, että uudessa järjestelyssä maksu luetaan suoritetuksi vasta siinä vaiheessa, kun rahat ovat saapuneet ruplatilille. Komissio katsoo, että yhtiöiden maksut ovat ennen rupliksi konvertoimista Venäjän keskuspankin hallussa euroina, eräänlaisena lainana. Tämä rikkoo EU-pakotteita, jotka kieltävät kaikki transaktiot keskuspankin kanssa.

Komissio pitää myös riskinä sitä, ettei Venäjän uudessa laissa ole määritelty minkäänlaista aikarajaa sille, kuinka nopeasti valuutanvaihto on tehtävä eli kuinka kauan EU-yhtiöiden maksut ovat keskuspankin hallussa. Tämä on syy, jonka vuoksi Bulgaria ei halunnut järjestelyyn suostua, Politico kertoo.

Komission mukaan ongelma poistuisi, jos maksu katsottaisiin suoritetuksi siinä vaiheessa, kun euromääräinen maksu on saapunut.

Myös Suomen hallitus on ottanut asiaan kielteisen kannan. Omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd) sanoi tällä viikolla, että valtio-omisteinen Gasum ei saa suostua maksuvaatimuksiin.

HS:n tietojen mukaan ongelmaksi Suomessa muodostui myös se, että Gazpromin vaatimassa järjestelyssä valuutanvaihto ja maksu ruplatilille eivät olisi tapahtuneet automaattisesti Gazprombankin toimesta vaan maksajan eli Gasumin toimeksiannosta. Tämä tulkittiin siten, että yhtiö olisi joutunut maksamaan ruplissa. Tästä länsimaat kieltäytyivät jo etukäteen.

Venäjä on väittänyt saaneensa jo ruplamääräisiä maksuja, mutta komission tietojen mukaan yksikään eurooppalainen yhtiö ei ole vielä tehnyt uusien vaatimusten mukaisia maksuja.

Fortumin omistama Uniper on yksi Euroopan suurimpia venäläisen putkikaasun ostajia, ja sen toimia seurataan nyt tarkkaan. Tuppuraisen mukaan Suomen hallitus ei puutu Uniperin päätöksiin, vaikka se onkin Fortumin tytäryhtiö, vaan ne ovat Saksan asia, sillä kyse on Saksan energiaturvallisuudesta.

Uniperin viestinnästä kerrotaan HS:lle, että yhtiö käy yhä Gazpromin kanssa neuvotteluja maksujärjestelystä. Yhtiö kertoo yhä uskovansa, että sen on mahdollista löytää järjestely, joka ei riko pakotteita ja täyttää Venäjän vaatimukset. Kuinka tämä käytännössä voisi tapahtua, Uniper ei kerro.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan