Risto E. J. Penttilä ennustaa jälleen: Vapaan markkina­talouden aika on ohi, mutta ”vihreän kapitalismin näkymätön käsi” voi tuoda muutoksen

Suomalaiset teollisuuden työmarkkinajärjestöt tilasivat Risto E. J. Penttilän ajatuspajalta raportin siitä, mihin suuntaan suomalaisen teollisuuspolitiikan tulisi kulkea. Penttilä hahmottelee raportissaan neljä teollisuuspoliittista skenaariota.

”EU:sta pitäisi tehdä vihreä markkinatalous, ei vihreä suunnitelmatalous”, Risto E. J. Penttilä sanoo.

5.5. 14:06

Suomen Nato-hakemuksen oikein ennustamisen jälkeen oraakkelin viitan saanut Risto E. J. Penttilä on laatinut selvityksen Suomen teollisuuspolitiikan tulevaisuudesta.

Selvityksen Penttilän Nordic West Office -ajatuspajalta tilasivat suomalaisia teollisuudenaloja edustavat työmarkkinajärjestöt Kemianteollisuus, Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus.

Raportin nimi on Teollisuuspolitiikka suurvaltapolitiikan ja vihreän siirtymän maailmassa. Siinä kansainvälisen politiikan tohtori Penttilä hahmottelee hankkeeseen osallistuneiden asiantuntijoiden kanssa suomalaiselle teollisuudelle neljä skenaariota sekä niiden uhkia ja mahdollisuuksia.

Raportin taustalla on se, että suomalaisen teollisuuden tila on päässyt notkahtamaan parin viime vuosikymmenen aikana. Samalla ympäristökriisit, pandemia ja sota Ukrainassa pakottavat muutokseen.

Teollisuuden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on supistunut rutkasti kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Kun teollisuuden suoran arvonlisäyksen osuus oli noin 30 prosenttia bkt:sta vuonna 2000, nyt se on enää 20 prosenttia.

Penttilä listaa Suomen ongelmiksi muun muassa väestön ikääntymisen, kannustinloukut. Hän antaa myös sapiskaa nykyhallitukselle riittämättömistä työllisyysuudistuksista.

Omia ongelmiaan aiheuttavat Venäjän aloittamasta sodasta johtuva raaka-aineiden ja energian hintojen nousu. Sodan myötä osaksi teollisuuspolitiikkaa nousevat omavaraisuuden ja huoltovarmuuden kysymykset.

”Vihreän kapitalismin näkymätön käsi pakottaa yritykset kohti hiilineutraalia ja kestävää liiketoimintamallia.”

Suomalaisen teollisuuden ja sitä ajavan politiikan on uudistuttava pysyäkseen kilpailukykyisenä, Penttilä sanoo. Suomen on kannettava kortensa kekoon ilmastonmuutoksen hillinnässä ja lajikadon estämisessä, mutta talouskasvua ja työpaikkojakin pitäisi luoda.

Olennaisena tekijänä tulevaisuuden teollisuuspolitiikassa on valtion rooli, Penttilä kirjoittaa. Berliinin muurin murtumisesta alkanut vapauden ja markkinatalouden aika on päättynyt, kun valtiot ovat ottaneet ohjat käsiinsä pandemian ja sodan johdosta.

Kysymys kuuluu, onko se välivaihe vai pysyvä muutos, Penttilä pohtii.

”Teollisuuspolitiikan kannalta keskeinen kysymys on, tehdäänkö sitä yhteistyössä teollisuuden kanssa vai ottaako valtio voimakkaan roolin johon teollisuuden on alistuttava”, Penttilä kirjoittaa raportissa.

Paras tulevaisuudenkuva olisi Penttilän mukaan nopeaan vihreään siirtymään johtava vihreä markkinatalous, jossa markkinat ja sääntely ovat tasapainossa. Valtio on ruohonjuuritason innovaatioiden mahdollistaja, ei ylhäältä alaspäin sääntelevä komentaja.

”Vihreän kapitalismin näkymätön käsi pakottaa yritykset kohti hiilineutraalia ja kestävää liiketoimintamallia. Yritykset, jotka jäävät jälkeen vihreässä siirtymässä, eivät pärjää markkinoilla”, Penttilä kirjoittaa raportissaan.

Tämän skenaarion suurin ongelmakohta liittyy työttömyyteen niillä sektoreilla, joissa rakennemuutos on suurin.

Toinen mahdollinen nopeaan vihreään siirtymään johdattava skenaario on sääntelytalous, jossa Euroopan unioni määrää vihreän teollisuuspolitiikan askelmerkit. Tämä skenaario ei kuitenkaan Penttilän mukaan ole toivottava, sillä ylisääntely rajoittaa kasvua.

”EU:sta pitäisi tehdä vihreä markkinatalous, ei vihreä suunnitelmatalous”, Penttilä sanoi raportin julkistustilaisuudessa.

Markkinavetoisessa skenaariossa yritykset itse vetävät muutosta eteenpäin valtion tuella, kun taas sääntelytalouden skenaariossa teknologinen kehitys takkuilee, sillä innovaatioita ohjaavat rajoitukset ja uudet standardit.

Penttilän mukaan ”voittajien valitseminen” kaventaa teollisuuden toimintaedellytyksiä.

”Vaarana Euroopassa on, että mennään komission vetämän teollisuuspolitiikan suuntaan, jossa valitaan yrityksiä, joita lähdetään tukemaan.”

Hitaampaan vihreään siirtymään johtavat kaksi skenaarioita, joita Penttilä kutsuu hätätilaksi ja vapaamatkustajaksi.

Hätätilassa geopoliittiset konfliktit jatkuvat ja ilmastokriisi pahenee. Energiakriisi johtaa stagflaatioon ja uuteen eurokriisiin. Koko Euroopan unionin yhtenäisyys on vaarassa, kun pandemiasta ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan toipuminen ei onnistu.

Hätätila-skenaariossa rahaa laitetaan puolustusteollisuuteen ja energiaturvallisuuteen. Se taas hidastaa vihreää siirtymää.

”ESG-agenda jää kansallisen huoltovarmuuden tukemisen ja talouskasvun turvaamisen jalkoihin”, Penttilä kirjoittaa.

Vapaamatkustaja-skenaariossa länsimaat ottavat vihreän siirtymän tosissaan, kun taas Kiina, Intia ja muut kehittyvät maat asettavat talouskasvun kaiken edelle.

Tässä skenaariossa maailman kahtiajako kärjistyy ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen käy entistä vaikeammaksi.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) toivotti julkistustilaisuudessa raportin tervetulleeksi ja totesi, että vihreän markkinatalouden skenaario on saavutettavissa. Lintilä toteaa, että nykyisen mallisessa teollisuudessa on parantamisen varaa. Ministeri toivoo, että Suomesta tulisi vahva ”uusteollisuusmaa”.

”Tämän muotoinen teollisuus, se tarvitsee päivityksen tai kokonaan uuden asennon”, Lintilä sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita