Se, jonka nimeä ei saa sanoa

Kun Vladimir Putin julisti Itä-Ukrainan maakunnat itsenäisiksi kolme päivää ennen hyökkäystä, Venäjän taloutta tutkiva Laura Solanko tunsi ahdistuksen joka solullaan. Solanko on jatkanut yhteydenpitoa venäläisiin talousasiantuntijoihin myös sodan alun jälkeen, mutta yhdestä asiasta viesteissä vaietaan.

Suomen Pankin vanhempi neuvon­antaja Laura Solanko ajattelee, että vastuu sodasta kuuluu kaikille venäläisille. ”Tämä on järjestelmän sota, ja venäläiset ovat sopeutuneet siihen järjestelmään.”

3.7. 2:00 | Päivitetty 3.7. 6:39

”Silloin voin todella fyysisesti pahoin”, Laura Solanko sanoo.

Hän kuunteli maanantai-iltana 21. helmikuuta Venäjän presidentin Vladimir Putinin televisiopuhetta, jossa presidentti julisti Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin maakunnat itsenäisiksi.

Siihen asti Suomen Pankissa vanhempana neuvonantajana työskentelevä Solanko oli kieltäytynyt uskomasta, että Venäjä hyökkäisi Ukrainaan.

”Mutta silloin ymmärsin. Puhe oli sodanjulistus. Sota on kaikin tavoin niin järjetön, ettei sitä ollut halunnut uskoa todeksi.”

Merkit olivat kyllä ilmassa. Järjettömien tekojen ei olisi pitänyt enää yllättää: olihan Venäjä jo 2008 hyökännyt Georgiaan ja vuonna 2014 miehittänyt Krimin niemimaan.

”Jo vuonna 2014 oli selvää, että näitä päätöksiä tekevissä pöydissä ei istu yhtään ekonomistia, ei lähelläkään”, Solanko sanoo.

Suomen Pankissa on tutkittu yli 30 vuoden ajan Venäjän ja sitä ennen Neuvostoliiton taloutta. Laura Solangon mielestä Venäjästä ei tarvitse pitää, mutta se pitää tuntea.

”Toisen opiskeluvuoden tienoilla aloin ihmetellä, miten sellainen talous voi ylipäätään toimia.”

Solanko on työskennellyt lähes koko työuransa tutkijana Suomen pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksessa Bofitissa. Venäjän hyökkäyksen jälkeen iso osa työajasta on kulunut haastatteluissa.

Toimittajat ja lukijat janoavat päivästä toiseen tietoa sodan ja talouspakotteiden vaikutuksista Venäjän talouteen. Jokaisen pakotekierroksen jälkeen on toivottu, että ne kuin ihmeen kautta pakottaisivat Venäjän lopettamaan sodan.

Solanko on usein ollut realismin ääni, joka on pannut pakotteet mittasuhteisiin ja muistuttanut Venäjän raaka-ainevetoisen talouden kriisinkestävyydestä.

Lue lisää: EU uhosi Venäjän öljy­kiellon olevan ”maksimaalista painostusta” – todellisuudessa päätös voi syödä Putinin sota­kassasta vain 15 prosenttia

Mutta, miksi Solangosta tuli juuri Venäjän talouden asiantuntija? Eikö 1990-luvun alun lamasta toipuvassa Suomessa olisi ollut paljon kiehtovampiakin tutkimuskohteita?

Selitys löytyy Neuvostoliiton kaatumisesta ja Hollannin Rotterdamista.

Kun Neuvostoliitto 1990-luvun alussa romahti, Venäjällä alettiin nähdä suuria taloudellisia mahdollisuuksia. Siitä tuli idän villi el dorado, jolta odotettiin hurjaa talouskasvua ja kehitystä kohti ainakin jonkinlaista demokratiaa.

Juuri niihin aikoihin eli vuonna 1991 Solanko aloitti kansantaloustieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Kommunistisen suunnitelmatalouden tutkimus ei ollut todellakaan trendikästä, vaan Suomessa puhalsi taloustieteessäkin vahva länsipuhuri.

”Mitään lapsuuden tai nuoruuden suhdetta Neuvostoliittoon minulla ei ollut. Mutta ehkä toisen opiskeluvuoden tienoilla aloin ihmetellä, miten sellainen talous voi ylipäätään toimia”, Solanko kertoo.

Kiinnostus heräsi, kun Solanko oli kolmantena opiskeluvuotenaan vaihdossa Rotterdamin yliopistossa. Siellä piti luentosarjaa Stanislav Menshikov -niminen venäläinen taloustieteilijä.

Menshikov opetti, että suunnitelmatalouden tutkiminen voi auttaa ymmärtämään paremmin länsimaisen markkinatalouden toimintaa. Se oli Solangosta kiehtovaa.

Palattuaan Suomeen hän alkoi opiskella venäjän kieltä. Solanko kiinnostui myös suomalais-ugrilaisista kielistä ja kansoista.

”Olin aktiivinen ylioppilaskunnassa ja Karjalaisessa osakunnassa. Perustimme suku­kansa­valio­kunnan ja virittelimme yhteistyötä Petroskoihin. Tulin opiskelleeksi muutaman sanan komin kieltäkin.”

Vuonna 1997 Solanko lähti vaihto-opiskelijaksi Pietarin yliopistoon ja asui puoli vuotta pietarilaisessa perheessä.

”Näistä opiskeluvuosien kontakteista jäi vahva tunneside venäläiseen kulttuuriin ja ihmisiin. Vaikka nykyinen liki totalitaristinen järjestelmä on sietämätön, silti ihmiset ja jotkut piirteet siinä kulttuurissa ovat hyvin hauskoja.”

”Venäjän suunnanmuutos oli selvä jo vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.”

Solangon graduseminaaria veti Pekka Sutela, joka oli kansainvälisestikin erittäin arvostettu Neuvostoliiton ja Venäjän talouden tutkija.

”Maailmassa ei ollut monta länsimaisen koulutuksen saanutta taloustieteilijää, joka olisi keskittynyt suunnitelmatalouden tutkimiseen. Hän myös tunsi aika laajasti sitä porukkaa, joka alkoi uudistaa Venäjän taloutta 1990-luvun alussa ja sai sitä kautta paljon sisäpiirin tietoa”, Solanko sanoo.

Graduvaiheessa Solankokin valitsi tutkimuskohteekseen Venäjän talouden, ja myöhemmin hän väitteli siitä tohtoriksi. Yliopistosta hän siirtyi töihin Suomen Pankkiin, Bofitiin.

Lue lisää: Pekka Sutela 1951–2021

Sutela veti Bofitia vuoteen 2011 asti. Juuri siihen asti Venäjään vielä uskottiin, vaikka 1990-luvun toiveikkuus oli jo laantunut.

”Minusta suunnanmuutos oli selvä jo vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Venäjän talous supistui kriisin seurauksena yhtä paljon kuin Suomenkin, mutta se toipui siitä nopeasti valtion tukien avulla.”

Olennaista oli, miten tuet suunnattiin. Solangon mukaan niillä pidettiin pystyssä talouden vanhoja rakenteita ja konkurssikypsiä yrityksiä, kun olisi pitänyt panostaa uuteen ja tuottavaan.

Lauran Solangon mielestä toiveikkuus Venäjän kehityksestä karisi viimeistään kymmenen vuotta sitten. ”Aloin olla tosi tyytyväinen, että tutkin Venäjän taloutta enkä politiikkaa.”

Samoin kuin Venäjä on politiikassa seisahtunut menneiden muisteluun ja entisen kuvitellun suuruutensa pullisteluun, myös talous on seisahtunut menneeseen.

”Kuka enää muistaa, että Venäjän talouden odotettiin joskus kasvavan nopeasti. Nyt riittää, että menee samalla tavalla kuin vuosi sitten.”

Virkamiesurasta on tullut monen koulutetun venäläisen unelma, kun 1990-luvulla haaveiltiin menestyksestä liike-elämässä. Kun koko yhteiskunta taloutta myöten on tiukasti poliittisen johdon talutusnuorassa, riskejä ei kannata ottaa.

Keskitason virkamies saa hyvää palkka ja nauttii arvostusta. Lapsetkin pääsevät eliittikouluun.

”Halu kyseenalaistaa järjestelmää, josta itse hyötyy näin paljon, ei ole kovin suuri. Vähitellen törmäsin myös yhä enemmän venäläiskollegoiden ajatteluun, että mikään hanke ei etene, ellei sillä ole korkean poliittisen tason hyväksyntää.”

Suomalaisille venäläisten arki näkyy useimmiten suurkaupunkien keskiluokan kautta. Se vaikuttaa yltäkylläiseltä, jopa kadehdittavalta. Mikä muka taloudessa siis on vikana?

Suurkaupungeissa asuu alle kolmasosa venäläisistä.

”Sitten on ne sata miljoonaa muuta, joiden elämä on aivan toisenlaista, paljon köyhempää. Näistä maaseudun taajamista tulevat Venäjän sotilaat. Heillä ei usein ole muuta vaihtoehtoa. Ukrainassa on tuskin yhtään moskovalaista sotimassa.”

Lue lisää: Venäjällä kansa köyhtyy, pankit halvaantuvat ja näkö­piirissä on paha taantuma: ”Venäjän talous on hyvin hauraassa tilassa”, sanoo ekonomisti

Opiskeluaikojen jälkeen Solangon suhde Venäjään on ollut lähinnä ammatillinen. Pietarin isäntäperheeseen hän on ollut yhteydessä 25 vuoden ajan, mutta muuten kontaktit ovat tuttavuuden tasolla.

Ennen koronaa Solanko kävi muutaman kerran vuodessa Moskovassa talousseminaareissa ja tapaamassa tutkijoita, pankkiireja ja muita talousihmisiä.

Yhteydenpito on jatkunut Venäjän hyökkäyksen jälkeenkin.

”Mutta joku sanaton sopimus siihen tuli, että sotaa ei mainita sanallakaan. Keskustelemme tietenkin sodan seurauksista talouteen ja saatamme viitata ’viime aikojen tapahtumiin’, mutta varsinaisesta sodasta ei puhuta.”

”Tämä on järjestelmän sota, ja venäläiset ovat sopeutuneet siihen järjestelmään.”

Venäjällä valtionjohdon kritisoiminen on kriminalisoitu. Solanko uskoo, että sodasta kysyminen tai näkemysten kärttäminen voisi johtaa yhteyksien katkeamiseen.

Venäjän valtionhallinnossa yhteydenpito läntisiin tutkijoihin on ollut nihkeää joka tapauksessa jo pidempään.

Solangon mielestä on silti selvää, että suurin osa talouden parissa työskentelevistä on sodasta kauhuissaan.

”Moni on lähtenyt, ja vielä useampi lähtisi, jos se olisi mahdollista. Mutta venäläisen on nyt hyvin vaikea saada työtä lännessä. Sympatiat eivät ole nyt heidän puolellaan, vaikka sota kuinka tuomittaisiin.”

Sillä vastuuta on myös ihan tavallisilla venäläisillä.

”Ei tämä ole Putinin sota. Se on aivan harhaanjohtava käsitys. Tämä on järjestelmän sota, ja venäläiset ovat sopeutuneet siihen järjestelmään. En osaa määritellä, mikä Venäjän kansan vastuu tästä tarkalleen on, mutta on selvää että jonkinlainen vastuu sillä on”, Solanko sanoo.

Silti jokaisen suomalaisen pitäisi Solangon mielestä käydä Pietarissa ainakin kerran. Jotta pelko väistyisi. Jotta ymmärrettäisiin, että venäläiset ihmiset ovat kuitenkin ihan samanlaisia kuin me ja että Pietari on suuri ja melko eurooppalainen kaupunki.

”Venäjä on aina tuossa vieressä. Ei siitä tarvitse pitää, mutta kyllä se pitäisi tuntea.”