Miksi EU jätti käyttämättä keinon, joilla Venäjän öljy­tuloihin olisi voitu vaikuttaa välittömästi?

EU:n tuore päätös on tyhjää parempi, mutta tuontitullit olisivat saaneet aikaan paljon välittömämpiä vaikutuksia, arvioi kansantalouden professori Niku Määttänen.

Työntekijä unkarilaisessa öljynjalostamossa toukokuussa 2022 Budapestin lähellä. Öljynjalostamo ottaa vastaan raakaöljyä Venäjältä.

5.6. 19:17

EU-jäsenmaat onnistuivat pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen sopimaan tuontikiellosta venäläiselle raakaöljylle ja öljytuotteille.

Öljyvientitulot ovat ylivoimaisesti Venäjän valtion tärkein yksittäinen tulonlähde, ja EU-komissio arvioi, että 90 prosenttia Venäjän öljyviennistä Eurooppaan lakkaa vuoden loppuun mennessä.

Nyt sovittu tuontikielto on kuitenkin vain osittainen, sillä se ei koske putkea pitkin tulevaa öljyä. Lisäksi tuontikielto tulee raakaöljyn osalta voimaan vasta vuoden lopussa.

EU-maat myös jättivät asettamatta venäläiselle öljylle tuontitullin, joka voisi monen asiantuntijan mukaan nopeasti vähentää Venäjän saamia öljyvientituloja ja pakottaa maan laskemaan öljyn hintaa. Lisäksi käyttämättä jäi tutkijoiden ehdotus, että EU-maat voisivat tehdä öljymaksut niin sanotulle sulkutilille, joka tyrehdyttäisi täysin öljykaupan rahavirrat Venäjälle.

Länsimaiden tähän mennessä asettamat pakotteet heikentävät Venäjän talouskehitystä pidemmällä aikavälillä merkittävästi, arvioi kansantaloustieteen professori Niku Määttänen Helsingin yliopistosta.

Jos ajatuksena kuitenkin oli lyhyellä aikavälillä rajoittaa Venäjän hallinnon kykyä käydä kallista ja aggressiivista sotaa, ovat nyt asetettujen pakotteiden vaikutukset Määttäsen mukaan paljon heikommat.

Kansantaloustieteen professori Niku Määttänen Helsingin yliopistosta.

”Vasta vuoden lopussa voimaan tuleva öljyn tuontikielto saattaa jopa hetkellisesti lisätä Venäjän öljytuloja, kun eri puolilla maailmaa varaudutaan tuleviin pakotteisiin”, hän sanoo.

Määttäsen mukaan EU:n tuore päätös on ”tyhjää parempi” mutta hän olisi toivonut paljon välittömämmin vaikuttavia toimia, kuten tuontitulleja. Ne toimisivat Määttäsen mukaan joustavasti ja niiden vaikutus olisi merkittävä, jos niiden taakse saataisiin yhtenäinen rintama.

”On vaikea nähdä, miksei tähän ole EU:ssa lähdetty. Yksi selitys on, että koska äänestäjät ovat jo nyt niin vihaisia bensan hinnan noususta, poliitikot kavahtavat vaihtoehtoa, joka ensi silmäyksellä vaikuttaa nostavan hintaa entisestään.”

Logiikka ei kuitenkaan Määttäsen mukaan ole vedenpitävä, sillä tuontitullin tarkoitus on pakottaa Venäjä laskemaan öljyn hintaa, jolloin tullimaksu jäisi käytännössä Venäjän maksettavaksi. Tämä johtuu siitä, että EU on venäläisen öljyn suurin ostaja, eikä Venäjä infrastruktuurin pullonkaulojen vuoksi pysty nopeasti suuntaamaan EU:hun menevää vientiä muualle.

Samoilla linjoilla on Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusi. Hänen mukaansa tulleihin liittyy usein ajatus siitä, että ne lankeavat tuotteen ostajan maksettavaksi, mutta tässä tapauksessa Venäjä joutuisi tosiasialliseksi maksumieheksi.

Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusi.

”Monille varmaan syntyy ajatus, että meillä on jo valmiiksi kallista öljyä, joten miksi tehdä siitä kalliimpaa lyömällä tulli päälle. Mutta siinä unohtuu markkinoiden kohtaanto kokonaan”, Kuusi sanoo.

Hän kertoo olevansa yllättynyt, etteivät nopeasti ja suhteellisen helposti asetettavat tuontitullit ole saaneet tuulta alleen. Yksi syy saattaa hänen mukaansa olla epävarmuus siitä, miten Venäjä mahdollisesti reagoisi asetettuihin tulleihin. Toisaalta Kuusen ymmärryksen mukaan Euroopassa monet ekonomistit eivät myöskään ole aktiivisesti tuoneet tulliajatusta päättäjien tietoisuuteen.

Sulkutilin osalta ongelmana puolestaan saatetaan Kuusen mukaan nähdä se, että ratkaisu vaatisi paljon hallinnointia. Hänen mukaansa sekin on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto, joka on toiminut aiemmin esimerkiksi Irania vastaan asetettujen pakotteiden kohdalla.

”Tuoreiden pakotteiden johdosta Venäjä tulee toki menettämään isoja tulovirtoja, mutta ne eivät luultavasti tule olemaan ratkaisevia maan sotavoiman kannalta”, Kuusi arvioi.

”Kyynisesti voisi ajatella, että eikö kaikilta jäsenmailta löydy tarpeeksi halua rangaista Venäjää, kun tällaista helpohkoa vaihtoehtoa ei oteta käyttöön.”

Venäläinen Urals-raakaöljy on ennen Ukrainan sotaa ollut lähes samoissa hinnoissa kuin Pohjanmeren Brent-laatu, mutta sen hinta on sittemmin romahtanut jopa 30–40 prosenttia.

Kuusen mukaan joitakin päättäjiä saattaa tuontitullien kohdalla jarruttaa moraalinen kysymys siitä, voisivatko länsimaat jotenkin päästä hyötymään tullien seurauksena entisestään halpenevasta öljystä, eli ikään kuin saavuttaa taloudellista hyötyä Ukrainan sodan kautta.

Määttänen kuitenkin nostaa esiin, että tuontitullit ehkäisisivät sellaisen tilanteen syntymistä, jossa esimerkiksi kolmannet osapuolet pääsevät hyötymään venäläisen öljyn ”alennusmyynnistä” ja myymään sitä kalliimmalla Eurooppaan.

”Pumpulla ei näe öljyn alkuperämaata, joten jotkut toimijat tässä varmasti tekevät jo nyt isoa voittoa. Kaiken järjen mukaan voisimme verottaa tämän voiton ja antaa osan siitä vaikka Ukrainalle.”

Määttänen muistuttaa, ettei ongelma ole Venäjältä tuotava öljy itsessään vaan se, että öljyn myyminen on Venäjälle erittäin kannattavaa toimintaa. Siksi tuontitullit olisivat hänen mukaansa toimiva ratkaisu.

”Voi olla, että me tutkijat emme vain huomaa tulleissa jotain käytännön ongelmaa, sillä komissio ei ole kertonut pakotteiden valmistelusta kovin avoimesti. Kyynisesti voisi myös ajatella, että eikö kaikilta jäsenmailta vain löydy tarpeeksi halua rangaista Venäjää, kun tällaista helpohkoa vaihtoehtoa ei oteta käyttöön”, Määttänen pohtii.

Kuusi huomauttaa, että oli pakotteiden muoto mikä tahansa, niihin liittyy aina poliittisesti vaikeita kysymyksiä ja ne ovat usein omiaan aiheuttamaan eripuraa.

”Pakotteiden tulisi ennen kaikkea olla kestävälle pohjalle rakennettuja. Niiden tehokkuus liittyy aina siihen, kuinka pitkään ne ovat uskottavia ja kuinka hyvin yhtenäinen rintama pysyy kasassa.”