Britanniassa keskiluokkakin käy jo harkitsemassa leipäjonoa, kun ruoka sen kun kallistuu

Eläminen käy Britanniassa entistä kalliimmaksi. Jo 77 prosenttia briteistä on huolissaan hintojen noususta. Leipäjonot saavat lisää asiakkaita, eivätkä kaikki ole edes perinteisesti köyhiä.

Falklandin sodan veteraani Noel Brathwaite haki ruokaa lontoolaiskirkon leipäjonosta.

22.6. 19:19

Lontoo

Paikallisen kirkon leipäjono Lontoon Actonissa avaa ovensa kello 12.30. Oven edessä on kuitenkin parinkymmenen henkilön jono jo yli puoli tuntia aiemmin.

Sisällä vapaaehtoiset järjestävät ruokaa muovilaatikoihin. Tarjolla on enimmäkseen kuivamuonaa, mutta myös hieman tuoretavaraa.

Jonottajia ei saa kuvata, jotta kukaan ei leimautuisi vastoin omaa tahtoaan.

Kun kello lyö puoli yksi, sisään aletaan ottaa väkeä muutama kerrallaan. Asiakkaat saavat alkaa täyttää kassejaan ja vetokärryjään.

Ensimmäisten joukossa kassinsa täyttää lontoolainen Noel Brathwaite.

”Kalasäilykkeet ovat suosikkejani”, hän kertoo ja näyttää mitä kaikkea on löytynyt mukaan.

Noel Brathwaite on ruoka-avun asiakas, mutta hän kertoo tekevänsä myös itse vapaaehtoistyötä auttaakseen heikompiaan.

Brathwaite, 62, on Falklandin sodan veteraani. Armeijauran jälkeen hänellä on ollut muun muassa oma taksialan yritys.

Koronasulkujen aikana vuokra-autoja ei juuri tarvittu, ja Brathwaiten yritys kaatui konkurssiin. Nyt harmia tuottaa Britannian kova inflaatio, joka nousi huhtikuussa jo yhdeksään prosenttiin.

Brathwaite onkin joutunut turvautumaan ruoka-apuun.

”Tietenkään tilanteeni ei ole yhtä huono kuin vaikkapa pakolaisilla. Olen onnekas myös siksi, että lapseni ovat jo aikuisia, ja minulla on katto pääni päällä.”

Laskut hän on saanut maksettua ainakin toistaiseksi, kiitos armeijan eläkkeen.

Elämisen kalleudesta on tullut Britanniassa kotitalouksien ykköshuoli. Tulot eivät tahdo riittää enää ruokaan ja laskuihin. Erityisen kallista on energia eli sähkö ja kaasu.

Britannian tilastokeskuksen (ONS) mukaan peräti 77 prosenttia briteistä on huolissaan alati nousevista elinkustannuksista. Osuus nousee 90 prosenttiin, jos perheessä on pieniä lapsia.

Huolissaan ollaan kaikissa tuloryhmissä, mutta ”erittäin huolestuneita” ollaan ymmärrettävästi vähiten ansaitsevien joukossa.

Huoli näkyy ONS:n mukaan kulutuksessa: perheet leikkaavat mistä voivat, mutta myös ruoasta ja muista välttämättömistä tuotteista.

Ruoan raju kallistuminen näkyy myös siinä, että leipäjonoihin on entistä enemmän tulijoita.

Jonottajat eivät ole enää edes välttämättä perinteisiä vähäosaisia, vaan tavallisia keskiluokkaisia työntekijöitä.

Yksi heistä on lontoolainen opettaja Hajida Nagi. Hän on tullut Kali-vaimonsa ja pienen Jude-poikansa kanssa kysymään, millä edellytyksin perhe olisi oikeutettu ruoka-apuun.

”Ihan vaan tsekkasimme vastaisuuden varalle.”

Opettaja Hajida Nagin perhe kävi tutustumassa ruoka-apujakeluun, mutta ei tarvitse vielä itse apua. Perheen äiti karttaa julkisuutta, ja lapsen kasvot pariskunta haluaa pitää piilossa periaatteesta.

Nagin perheen ruokalasku on kuulemma kaksinkertaistunut tänä keväänä.

”Siinä missä ennen viikossa meni ruokaan 20 puntaa (23 euroa), nyt tarvitaan samaan määrään 40 puntaa.”

Rahat eivät tahdo riittää, vaikka kumpikin vanhemmista käy töissä ja toimii arvostetussa keskiluokkaisessa ammatissa. Kali-vaimo työskentelee sosiaalialalla terapeuttina.

”Tosin teen vajaata työviikkoa, koska poikamme on vielä pieni”, hän sanoo.

Pariskunta kertoo olevansa huolissaan tulevaisuudesta. Edessä voi olla vielä monta ankeaa vuotta. Pääministeri Boris Johnson ei nauti luottamusta tässä kotitaloudessa.

Ruoka-apua jakavia leipäjonoja (food banks) oli Britanniassa alkuvuonna 2021 noin 2 200, kertovat brittiparlamentin alahuoneen tiedot.

Jo ennen koronapandemiaa ruoka-apuun turvautui jopa kaksi prosenttia brittitalouksista, kertoo parlamentin raportti The Trussell Trust -yhteisöä lainaten. Pandemia lisäsi ruoka-apua tarvitsevien määrää merkittävästi.

Leipäjonoihin ei voi noin vain kävellä. Ainakin Lontoossa moniin tarvitaan sosiaalihuollolta tai muulta elimeltä saatu ”lipuke”, joka todistaa haltijan tarvitsevan apua.

Sellainen on myös lontoolaisilla Warishalla ja Nahidalla. He asuvat turvakodissa, joka tarjoaa väliaikaisen kodin lähisuhdeväkivallan uhreille.

”Kävimme hakemassa hyvin säilyvää ruokaa kuten pastaa ja muroja”, naiset kertovat ja raottavat muovikassejaan.

Turvakodissa asuvat naiset kävivät noutamassa leipäjonosta ruokaa.

Leipäjonosta ruokaa haki myös ukrainalainen äiti teini-ikäisen tyttärensä kanssa. He ovat saaneet noin kuukausi sitten väliaikaiskodin lontoolaisperheestä, mutta rahat eivät riitä kunnolla ruokaan.

”Toivomme pääsevämme takaisin Ukrainaa niin nopeasti kuin mahdollista. Osa perheestämme jäi sinne”, nainen kertoo. Hän ei halua nimeään eikä kuvaansa julkisuuteen.

Ruoka-apuun turvautui myös Romaniasta kotoisin oleva nainen, joka oli joutunut jättämään säännöllisen työnsä hotellialalla onnettomuuden jälkeen. Työ oli käynyt fyysisesti liian raskaaksi.

Pääministeri Johnsonin suosio on Britanniassa jyrkässä laskussa. Yksi taustasyistä on kovaa vauhtia laukkaava inflaatio, joka syö Britannian asukkaiden ostovoiman.

Huhtikuussa jo yhdeksään prosenttiin kivunnut inflaatio on korkeimmillaan neljäänkymmeneen vuoteen.

Tankillinen polttoainetta tavalliseen perheautoon maksaa Britanniassa jo noin sata puntaa (117 euroa). Vuosi sitten tankillisen sai noin 70 punnalla.

Samaan aikaan talouskasvu uhkaa sakata. Syytä löytyy niin brexitistä kuin pandemiastakin. OECD ennusti kesäkuun alussa, että Britannian talouskasvu jää ensi vuonna nollaan. Tulos uhkaa olla G20-maiden kehnoin, jos Venäjä jätetään laskuista.

Kuluvana vuonna Britannian talouskasvun ennakoidaan olevan 3,6 prosenttia.

Kesäkuun alussa Johnsonin omat konservatiivipuolueen kansanedustajat äänestivät johtajansa tulevaisuudesta. Johnson selvisi, mutta peräti 41 prosenttia konservatiiviparlamentaarikoista olisi pannut Johnsonin vaihtoon.

Britannian seuraavat parlamenttivaalit järjestetään viimeistään toukokuussa 2024.