Tutkimus: Työurien pidentämiseen kannustanut ”superkarttuma” oli floppi, joka päästi suuret ikäluokat aikaisin eläkkeelle

Työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvottelema uudistus ei pidentänyt työuria vaan johti 63-vuotiaiden eläköitymiseen.

VATT:n ja Laboren tutkimuksen mukaan vuoden 2005 eläkeuudistus epäonnistui pidentämään suomalaisten työuria.

13.6. 12:52

Vuoden 2005 eläkeuudistus epäonnistui keskeisessä tavoitteessaan eli suomalaisten työurien pidentämisessä, osoittaa tuore tutkimus.

Uudistuksessa alin eläkeikäraja laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen. Samalla luotiin niin kutsuttu eläkkeiden superkarttuma, jonka oli tarkoitus kannustaa ihmisiä pysymään työelämässä jopa 68-vuotiaiksi.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Työn ja talouden tutkimuslaitoksen Laboren tuoreen tutkimuksen mukaan uudistuksen tulokset jäivät hyvin laihoiksi. Uudeksi normieläkeiäksi tuli uusi alaraja 63 vuotta ja joustava työssä jatkaminen toteutui vain hyvin vähäisessä määrin.

”Uudesta alaikärajasta tuli heti uudistuksen ensimmäisenä vuonna uusi eläkeiän normi. Uudistus kasvatti ennen 65 ikävuoden ikää eläkkeelle jääneiden osuutta peräti 47 prosenttiyksikköä. Kymmenen vuotta uudistuksen jälkeen suuri osa suomalaisista jäi eläkkeelle 63-vuotiaina, 65 vuotta oli menettänyt merkityksensä eläkeikänä ja 68 ikävuoteen saakka töissä jatkoi hyvin pieni määrä suomalaisia”, tutkimuksen tehneet VATT:n Terhi Ravaska ja Laboren Ohto Kanninen toteavat tiedotteessa.

Lue lisää: Isoa eläkeuudistusta syytettiin suurten ikäluokkien ”röyhkeäksi puhallukseksi” – Nyt uudistuksen arkkitehdit vastaavat, miksi se oli reilu myös nuorille

Syitä epäonnistumiselle oli tutkijoiden mukaan useita. Yksi olivat vääristyneet rahalliset kannusteet. 63-vuotiaina eläkkeelle jääneet saivat eläkkeisiin 9,6 prosentin euromääräisen korotuksen, joka kompensoi superkarttuman vaikutuksen 62–64-vuotiaiden joukossa.

”Paljon mediassa esillä ollut superkarttuma ei itse asiassa keskimäärin parantanut rahallisia kannustimia jatkaa työntekoa 62–64-vuotiaiden joukossa verrattuna aikaisempaan järjestelmään. Tutkimusjoukossamme 62–64-vuotiaiden keskuudessa työnteon rahalliset kannustimet itse asiassa laskivat 0,7 prosenttia”, tutkijat toteavat.

VATT:n ja Laboren tutkimus vahvistaa kansainvälisessä tutkimuksessa usein tehtyä havaintoa, että eläkkeelle jäädään yleensä heti kun täyteen eläkkeeseen oikeuttava ikä täyttyy.

Vuoden 2005 eläkeuudistusta on kuvattu työeläkkeiden historian suurimmaksi. Sen keskeisiä arkkitehtejä olivat työmarkkinakeskusjärjestöt. Uudistuksen tavoite oli sopeuttaa eläkejärjestelmä suomalaisten elinajan kasvuun pidentämällä työuria 2–3 vuodella.

Käytännössä uudistuksen seurauksena vuosina 1942–1954 syntyneet suuret ikäluokat pääsivät eläkkeelle jo 63 vuoden iässä, tutkijat toteavat.

Sen jälkeen järjestelmää on korjattu. Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa eläkeikää alettiin nostaa vuonna 1955 syntyneistä alkaen siten, että vuonna 1965 syntyneiden kohdalla eläkeikä on jälleen 65 vuotta.

”Vuoden 2017 uudistuksessa palattiin itse asiassa lähemmäs ennen vuotta 2005 vallinnutta järjestelmää. Ensimmäisten vuosien tilastotietojen perusteella näyttää taas siltä, että eläkkeelle jäädään alimman täyteen eläkkeeseen oikeuttavan iän täyttyessä. Täyden eläkkeen alaikäraja ohjaa siis edelleen kaikkein vahvimmin eläkkeelle jäämistä eli vahvemmin kuin julkiselle taloudelle kalliit taloudelliset kannustimet”, Ravaska ja Kanninen kirjoittavat.