Euroopan energiakriisi tekee inflaation nitistämisestä entistä vaikeampaa – ”On hankala nähdä, miten tästä tullaan ulos”

Eurooppa on luisumassa lähihistoriansa rajuimpaan energiakriisiin, ja se saattaa kiihdyttää euroalueen inflaatiota entisestään. Energian hinnannousu olisi kova paikka etenkin koronnostot aloittaneelle Euroopan keskuspankille.

Länsimaat ovat viimeisen puolen vuosisadan aikana kohdanneet kaksi merkittävää energiakriisiä. Nyt käsillä oleva energiakriisi voi olla jopa 1970-luvun öljykriisejäkin pahempi.

26.7. 2:00 | Päivitetty 26.7. 6:31

Irtautuminen venäläisestä energiasta saattoi vaikuttaa paperilla helpommalta kuin mitä se on todellisuudessa ollut. Näin voi päätellä kahdesta keväällä julkaistusta tutkimuksesta, joissa ekonomistit laskivat ja mallinsivat irtautumisen vaikutuksia Euroopan talouksiin.

Saksalainen tutkimusryhmä arvioi maaliskuussa, että venäläisestä tuontienergiasta luopuminen leikkaisi Saksan talouskasvua korkeintaan 2,3 prosenttia. Vaikutus olisi vähäisempi kuin koronaviruspandemialla, joka supisti maan bruttokansantuotetta 4,5 prosenttia vuonna 2020.

Huhtikuussa Ranskan talousneuvosto puolestaan arvioi, että Venäjän energiasaarto leikkaisi Ranskan talouskasvua vain alle puoli prosenttia. Koko Euroopan unionin tasolla kokonaistuotanto supistuisi enintään 0,3 prosenttia.

Neuvosto laski, että venäläisestä öljystä, maakaasusta ja kivihiilestä luopuminen maksaisi EU:n jäsenmaille vain noin sata euroa yhtä eurooppalaista kohti.

Lukujen perusteella näytti, että Eurooppa voisi irrottautua venäläisestä energiasta melko kivuttomasti. Ylipäätään koko energiantuonti Venäjältä alkoi tuntua mielettömämmältä, jos irtautumisen hintalappu olisi vain sata euroa kansalaista kohti.

Neljä kuukautta myöhemmin Eurooppa on luisumassa lähihistoriansa rajuimpaan energiakriisiin.

Saksan riippuvuus maakaasusta on paljastunut kriittiseksi sen jälkeen, kun venäläinen kaasujätti Gazprom vähensi Nord Stream 1 -putken kautta virtaavan kaasun määrää 60 prosentilla.

Viime viikot koko Eurooppa seisoi varpaillaan, kun putki oli suljettuna huoltotöiden takia. Ilmassa velloi epäilys, ettei Gazprom avaisi kaasuhanojaan enää huoltokatkon jälkeen. Nyt kaasu virtaa jälleen, mutta yhtä niukkana kuin ennen huoltokatkoa.

Euroopan unionin energiaministereiden on tarkoitus sopia tiistaina siitä, kuinka jäsenmaat voisivat säästää maakaasua syksyn ja talven aikana. Komissio on ehdottanut, että jokainen jäsenmaa leikkaisi kaasunkäyttöään 15 prosenttia heti elokuun alusta lähtien.

Lue lisää: EU-jäsenmaat muokkaavat poikkeuksia maakaasun säästö­tavoitteisiin – komission esitys ei kestänyt maiden vastarintaa

Vaikuttaa siltä, ettei Venäjän energiasta sittenkään irtauduta sadalla eurolla kansalaista kohti. Eurooppalaisilla näyttää olevan edessään kukkaroa kurittava talvi, kun kaasupula ajaa sähkön hinnan kattoon.

Länsimaat ovat viimeisen puolen vuosisadan aikana kohdanneet kaksi merkittävää energiakriisiä. Molemmat kriisit ajoittuivat 1970-luvulle, ja ne olivat ensisijaisesti öljykriisejä.

Nykyisessä energiakriisissä maakaasu näyttelee eittämättä pääosaa, mutta myös öljyllä ja hiilellä on roolinsa. Tästä syystä yhdysvaltalaisfirma S&P Globalin varapuheenjohtaja ja taloushistorioitsijana tunnettu Daniel Yergin arvioi, että nykykriisi saattaa olla jopa pahempi kuin kumpikaan 1970-luvun öljykriiseistä.

Vaikka energiakriisi laukesi Euroopassa pitkälti Ukrainan sodan seurauksena, se oli kytenyt maailmalla jo ennen Venäjän hyökkäystä. Kriisin käynnisti energian kysynnän valtava kasvu viime vuonna, kun yhteiskunnat alkoivat avautua koronaviruspandemian jäljiltä.

Tuolloin Kiinalta loppui kivihiili. Samalla nesteytetyn maakaasun tarjonta alkoi kiristyä ja öljyn kysyntä lisääntyä. Sitten Venäjä ryhtyi vähentämään kaasun tuloa Eurooppaan. Pian fossiilisten polttoaineiden hinnat nousivat kilvan ja energia kallistui kaikkialla.

Fossiilisten polttoaineiden hinnat tuskin laskevat lähiaikoina. Oikeastaan ne voivat pompata entistä korkeammalle, jos Euroopan maat ryhtyvät korvaamaan maakaasua enenevässä määrin kivihiilellä ja öljyllä.

Hintojen nousu olisi kuluttajille ja yrityksille märkä rätti vasten kasvoja, sillä juuri energiainflaatio on ollut suurin yksittäinen syy euroalueen inflaation taustalla.

Myös koronnostot aloittaneelle Euroopan keskuspankille energiainflaation kiihtyminen olisi kova paikka. Rahapolitiikan kiristäminen ei tuntuisi siinä kohtaa enää mielekkäältä, kun sekä korot että energian hinta olisivat nousussa. Taantuman riski kasvaisi silloin jo todella suureksi.

Lue lisää: EKP:n neuvoston jäsen: Korkoja on nostettava, vaikka siitä seuraisi taantuma

Energiakriisistä on lyhyt matka talouskriisiin, eikä yhteiskunnallinen kriisi ole kaukana kummastakaan. Mitä lähempänä talvi on, sitä varteenotettavampi uhka ihmisten putoaminen energiaköyhyyteen on Euroopassa.

Ovatko kriisit mitenkään estettävissä?

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski myöntää tilanteen olevan haastava. Viimeisen sadan vuoden aikana länsimaissa on koettu niin kysyntä- kuin tarjontalähtöisiä kriisejä, mutta ne eivät ole ikinä aiemmin iskeneet yhtäaikaisesti.

Menneisyydestä on siis vaikea ammentaa oppeja, kuinka talouden nykyiset ongelmat saataisiin korjattua.

”On hankala nähdä, miten tästä kriisistä tullaan ulos. On vaikea samanaikaisesti hillitä inflaatiota ja pitää yllä kysyntää. Siitä, kuinka tämä yhtälö onnistutaan ratkaisemaan, kirjoitetaan varmasti myöhemmin taloustieteen oppikirjoissa”, Liski sanoo.

Liskin mukaan tämä ei silti tarkoita, etteikö ihmisiä voitaisi suojata energiaköyhyydeltä.

”Sähkölle voidaan asettaa hintakatto. Itse asiassa sellainen on jo olemassa, mutta se on tällä hetkellä liian korkealla ja sitä pitäisi reippaasti laskea. Tilanteessa, jossa sähkön hinta uhkaa karata käsistä, tarvitaan hintakontrollia. Se tulisi nähdä talouspolitiikan instrumenttina.”

”Yritykset totta kai vastustavat tätä, mutta tosiasia on, ettei talous tule kestämään sitä sähkön hinnannousua, jonka kaasun loppuminen Keski-Euroopasta aiheuttaa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita