Tie tähtiin?

Nuorten tuotantoavustajien työpäivää varjostavat pitkä odottelu ja pieni palkkio. Avustajana toimineen 14-vuotiaan tytön äidin mukaan prosessit ovat ”hengästyttäviä” vaatimuksiin ja palkkioon nähden.


18.9. 2:00 | Päivitetty 18.9. 11:00

14-vuotias Elsa Kariluoma haaveilee näyttelijän urasta ja uskoo, että yksi reitti siihen on hakeutua avustajaksi tv-sarjoihin ja elokuviin. Kesällä 2021 hän pääsikin tutun kautta mukaan Rantabaari-sarjan kuvauksiin.

”Meille sanottiin, että tästä saa hyvää työkokemusta ja sen kautta tutustuu uusiin ihmisiin.”

Fremantlemedia-yhtiön tuottama Rantabaari kertoo nuorten aikuisten ihmissuhdekuvioista ja on saanut alkunsa suositun Salatut elämät -sarjan sisartuotantona. Puolisen tuntia kestäneen kohtauksen kuvaamisen jälkeen Kariluoma jäi vielä seuraamaan työryhmän työskentelyä.

”Kävelin yhdessä kohtauksessa kameran poikki eli vilahdin Rantabaarin jaksossa. Onhan se upee juttu.”

Palkkioksi Kariluoma sai 20 euron lahjakortin S-ryhmään, mitä hän pitää kohtuullisena korvauksena.

”Usein se 20 euroa on aika normipalkka. Intohimo näyttelemiseen on niin suuri, että sitä tekee vaikka ihan ilmaiseksi. Muuhun hommaan en samalla palkalla lähtisi.”

Elsa Kariluoma haaveilee näyttelijän urasta.

”Elokuvamaailmasta annetaan aika glamour-henkinen kuva. Toisaalta onkin hyvä nähdä se koko paketti alusta asti.”

Avustajat, alan termein ”ekstraajat” tai ”statistit”, ovat henkilöitä, jotka näkyvät kohtausten taustalla. He täydentävät joukkokohtauksia ja voivat olla esimerkiksi pihalla leikkiviä lapsia. Tyypillisesti avustajat eivät puhu eli replikoi kohtauksissa.

Elsan äiti Mari Kariluoma on vastannut tyttärensä roolihauista. Hänen mukaansa prosessit ovat ”hengästyttäviä” vaatimuksiin ja palkkioon nähden.

”Hakemuksissa kysytään muun muassa esiintymiskokemusta ja selftapea [videonäytettä omista esiintymistaidoista]. Mielestäni haun ei tarvitsisi nuorilla olla niin yksityiskohtainen, kun he kuitenkin tekevät sitä usein omaksi ilokseen.”

Avustaminen tarjoaa kuitenkin tilaisuuden nähdä alan sisälle.

”Elokuvamaailmasta annetaan aika glamour-henkinen kuva, että toisaalta onkin hyvä nähdä se koko paketti alusta asti. Ehkä siinä oppii enemmän”, Mari Kariluoma sanoo.

Hänen mukaansa palkkiot eivät ole kohtuullisia, mikäli lapsi käyttää ison osan päivästään kuvauksissa.

”Aikuinenhan ei suostuisi sillä hinnalla mihinkään.”

Kaisla Partiainen,18, haki ensimmäisen kerran mielenkiinnosta tv-sarjakuvauksiin 11–12-vuotiaana. Sen jälkeen hän on ollut avustajana useiden tuotantoyhtiöiden kuvauksissa. Huono palkkaus ja pitkät odottelut saivat hänet lopulta lopettamaan avustamisen.

”Minusta se on kohtuutonta, että kuvauksissa istutaan ja odotellaan aamusta iltaan ja siitä saa kahdenkympin lahjakortin. Varsinkin, jos myöhästely on ollut toistuvaa.”

Partiaisen mukaan kuvauspäivät saattoivat venähtää jopa 10-tuntisiksi.

”Joskus päivä oli niin pitkä, että saimme kaksi 20 euron lahjakorttia. En ole valittanut myöhästelystä, olen vain toivonut, että kuvaukset loppuvat.”

”Viime vuosina minua on myös pyydetty avustajaksi, mutta en ole enää suostunut siihen.”

Nykyään 16-vuotias Tiamari toimi kolme vuotta sitten stunttinäyttelijänä Pahanhautoja-elokuvassa. Hakuprosessi kesti kokonaisen vuoden ja rooliin vaadittiin telinevoimistelutaustaa.

”Oli superkivaa päästä ulkomaille ja saada uusia ystäviä. Meillä oli Latvian Riiassa hieno Airbnb-asunto ja oma kuski, joka vei kuvauspaikalle. Lisäksi ohjaajalta sai neuvoja aina tarvittaessa.”

Kuvauspäivät kestivät keskimäärin tavallisen koulupäivän ajan. Kuvausten välissä oli paljon odottelua.

”Aamuseitsemältä mulle laitettiin hiukset, meikki ja vaatteet. Kuvaukset alkoivat siitä vasta parin tunnin päästä. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään. Ottojen välissä vietimme aikaa yhdessä muiden näyttelijöiden kanssa.”

Kahdenkympin lahjakortti ei ole pienin tarjottu vastine kuvaustyöstä.

Heinäkuussa tuotantoyhtiö Mediawan etsi Facebookissa lapsia avustajaksi Ylellä esitettävään Erityiset-sarjaan. Palkkioksi ”ruutuiältään 9–13-vuotiaille avustajille” luvattiin 10 euron lahjakortti S-ryhmään.

Kaisla Partiainen hämmästelee palkkiota.

”Kahden tunnin kuvauksista 20 euron korvaus on musta ok, mutta kympin lahjakorttiin en suostuisi todellakaan.”

Mediawanissa head of scripted -nimikkeellä työskentelevän Ella Piesalan mukaan 10 euron S-etuseteli maksetaan heille, jotka eivät replikoi eivätkä ole pää- tai pienroolissa. Etuseteli ilmoitetaan verottajan tulorekisteriin.

”Jos on kyse varsinaisesta roolista, näyttelijälle maksetaan päiväkohtaista korvausta, joka jakautuu palkkaan ja tekijänoikeuskorvaukseen. Sama pätee myös aikuisiin avustajiin.”

Taustalla Elsa Kariluoma Rantabaarin 4. kauden jaksossa 35. Kuvassa lisäksi näyttelijät Yasmin Ahsanullah (vasemmalla) ja Hemmo Karja. (Kuvakaappaus / Fremantlemedia)

Piesalan mukaan avustajien kuvaukset kestävät kerrallaan keskimäärin yhdestä kahteen tuntia ja enimmillään neljä tuntia.

Etusetelit ovat uusi kokeilu, sillä ennen palkkio maksettiin leffalipuilla, Piesala kertoo.

”Uskon, että etuseteleihin on päädytty siksi, koska siten säästetään palkkionmaksurumbassa. Tulemme luultavasti jatkossa käyttämään myös erilaisia palkkauskeinoja.”

Kun kyse on alaikäisistä, kuvausten kestoon tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Aluehallintoviraston valvontapäällikön Maija van der Weijin mukaan koululaisen enimmäistyöaika vapaapäivänä on seitsemän tuntia. Lisäksi tulee huolehtia siitä, että koululainen ei käytä kuvauksiin ja koulunkäyntiin päivässä yhteensä yli kahdeksaa tuntia.

Työ ei saa haitata lapsen koulunkäyntiä. Tämä tarkoittaa sitä, että koulupäivänä kuvausta saa olla kaksi tuntia ja työajan tulee päättyä ennen kello 20:tä.

Jos ehdoista ei pystytä pitämään kiinni, tuotantoyhtiön pitää hakea alle 15-vuotiaalle poikkeuslupa aluehallintovirastosta. Tyypillisesti kuvauksia tehdään juuri kouluaikaan – tai jopa yöllä.

Fremantlemedian päivittäisen draamatuotannon johtajan ja Rantabaarin tuottajan Marko Äijön mukaan sopimuksista ja viranomaisen ohjeista pidetään tuotannossa tiukasti kiinni.

”Kaikki tehdään prikulleen ’by-the-book’. Tässä ei toimi mikään vanhan liiton ’kaikki elokuvalle’ -meininki. Tuotantoja tehdään sillä silmällä, että hommaa pitää jaksaa tehdä ensi vuonnakin.”

Alle 15-vuotiaiden enimmäistyöaika on neljä tuntia, Äijö kertoo.

”Joudumme lähes poikkeuksetta hylkäämään alle 15-vuotiaiden avustajahakemukset, koska silloin meidän ei tarvitse säätää ylimääräistä avustajien työaikojen kanssa.”

Äijön kollega, Fremantlemedian vastaava tuottaja Laura Rislakki, myöntää, että kuvauspäivät saattavat joskus venyä.

Mitä korvaukseen tulee, hän ei kerro etusetelin tarkkaa arvoa, mutta sanoo palkkion määräytyvän käytetyn ajan mukaan. Päiväkohtainen palkkio on hänen mukaansa ”kymmeniä euroja”.

Haastattelun jälkeen Rislakki kertoo osallistuneensa itse ”testimielessä” avustajana yhteen kohtaukseen haastattelun jälkeen. Kohtaukseen kului noin 15 minuuttia, ja Rislakin mukaan korvaus oli siihen nähden sangen kohtuullinen.

Näyttelijäliiton toiminnanjohtajan Elina Kuusikon mukaan vanhempien kannattaa olla tarkkana siitä, millaisiin sopimuksiin nuoret suostuvat.

”Täytyy olla tosi huolellinen siitä, ettei esimerkiksi ylimääräinen materiaali päädy mihinkään. Lisäksi pitää myös olla tarkkana siitä, millaista materiaalia lapsista kuvataan.”

Liian halvalla myyminen voi koitua ongelmaksi myöhemmin.

”Se voi johtaa siihen, että edullista materiaalia käytetään pitkään eri tarkoituksissa, ja siitä saattaa olla haittaa siinä vaiheessa, jos lapsesta tulee näyttelijä.”

Kuusikko sanoo, että elokuva-alalla on paljon epäselvää sopimista. Liiton resurssit eivät riitä elokuva-avustajien asioiden hoitamiseen.

”Sitten, kun meillä on ammattilaisille työehtosopimus, joka sisältää ehdot työajasta, työntekemisen ehdoista ja tekijänoikeuksista, voimme lähteä keskustelemaan myös muista asioista.”

Aluehallintoviraston Van der Weij kehottaa lapsia ja nuoria kertomaan huoltajalleen tai työsuojeluvaltuutetulle, jos havaitsee kuvauksissa epäasiallista kohtelua.

”Jos työssä edellytettävät ehdot eivät täyty, voimme tarvittaessa harkita tarkastusta ja poikkeusluvan peruuttamista”, van der Weij sanoo.

Thomas Rahijärvi, 13, on nauttinut kuvauksista ja elokuva-alan ihmisten tapaamisesta.

”On ollut ihan parasta tavata muita näyttelijöitä ja kuulla heidän taustoistaan”, hän sanoo.

”Omia rooleja voi aina muokata mieleisekseen. Ilmapiiri on rento, ja paikalla on aina henkilö, jolle kertoa huolistaan.”

Avustajana Rahijärvi on päässyt näyttämään kyntensä pitkäaikaisessa harrastuksessaan tanssissa.

”Sen elokuvan nimeä ei saa vielä paljastaa”, Rahijärvi sanoo.

Moni nuori ja lapsi haluaa kuvauksiin edistääkseen omia näyttelijähaaveitaan. Kaisla Partiainen on ollut mukana ainakin neljässä tuotannossa.

”Olisi kiva, jos jonain päivänä olisi mahdollista saada vähän isompikin rooli. Hakuyrityksistä huolimatta olen aina karsiutunut koekuvausvaiheessa”, hän sanoo.

Teatterikorkeakoulun näyttelijätaiteen professorin Elina Knihtilän mukaan avustaminen on hyvää oppimiskokemusta.

”Kyllähän siinä oppii, miten kameratyötä tehdään ja miten siinä toimitaan. Mutta jos haluaa näyttelijäksi, suosittelen harrastamaan myös teatteria.”

Elokuva-alan työhyvinvointiin on panostettu Knihtilän mukaan paljon me too -kampanjan jälkeen. Tämä koskee myös avustajien työoloja.

”Kyllähän kuvaukset saattavat venähtää, mutta siitäkin sovitaan tuotannon kesken”, Knihtilä sanoo.

Elsa Kariluomaa odottelu ei haitannut.

”Oli kivaa esimerkiksi katsoa, meneekö kohtaus kerralla purkkiin. Vaikka aika kävi välillä pitkäksi, se ei haitannut, koska tämä on se juttu, mitä haluan tehdä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita