Ripeä inflaatio kiusaa kaikkia – 12 taloustieteilijää kertoo, miten hintojen nousua voidaan hillitä

Poikkeuksellisen voimakas, liki kahdeksaan prosenttiin voimistunut inflaatiovauhti on erityisen haitallista pienituloisille kotitalouksille.

Taloustieteilijät painottavat, että inflaation taltuttaminen on vaikeaa kotimaisin keinoin.

26.8. 2:00 | Päivitetty 26.8. 8:25

Suomen talouden yksi iso ongelma on inflaation kiihtyminen. Sen hillitseminen on hyvin vaikeaa mutta tuskin aivan mahdotonta.

Poikkeuksellisen voimakkaan kuluttajahintojen kallistumisen eli inflaation perimmäinen syy ei ole talouspolitiikassa vaan maailmantalouden häiriöissä.

Ripeästi kallistuvat kuluttajahinnat aiheuttavat ongelmia kotitalouksille, koska tietyllä määrällä rahaa saa ostettua vähemmän tavaroita ja palveluita kuin aikaisemmin. Eniten se aiheuttaa ongelmia vähävaraisille kotitalouksille, joiden tuloista suuri osa menee arkiseen kulutukseen. Inflaation kiihtyminen on kuitenkin haitallista myös yrityksille ja sijoittajille.

HS esitti kahdelletoista taloustieteilijälle kaksi kysymystä voimistuneesta inflaatiosta:

1. Millaisilla kansallisilla päätöksillä voidaan yrittää taltuttaa poikkeuksellisen voimakkaaksi kiihtynyttä inflaatiota?

2. Mitkä olisivat järkeviä talouspoliittisia keinoja kotitalouksien ostovoiman turvaamiseksi?

Matti Pohjola

Aalto-yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjola

1. ”Inflaatio selittyy lähes kokonaan elintarvikkeiden, asumisen ja energian sekä liikenteen hintojen nousulla. Koska syyt ovat ulkomaisissa tekijöissä, on kotimaisella politiikalla vaikea hillitä inflaatiota. Elintarvikkeiden tuotantoa lisäävät tuet ja kalliin energian käyttöä säästävät toimet ovat periaatteessa hyviä mutta käytännössä vaikeita toteuttaa ja toimivat vasta pitkällä aikavälillä.

Viisasta olisi nyt välttää sellaista politiikkaa, joka kokonaiskysyntää lisäämällä nostaisi muitakin hintoja, esimerkiksi tuloverotuksen keventämistä.”

2. ”Parasta politiikkaa olisivat hintojen noususta eniten kärsiville pieni- ja keskituloisille kotitalouksille suunnatut suorat tulotuet. Ne ylläpitäisivät ostovoimaa mutta säilyttäisivät samalla hintojen nousun luoman kannusteen vähentää esimerkiksi energian käyttöä. Yleiset veronkevennykset vain pahentaisivat inflaatiota kysyntää lisäämällä.”

Markus Jäntti

Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti

1. ”Tulisi pidättäytyä inflaatiota kiihdyttävistä toimista, kuten tuloverojen keventämisestä, myötävaikuttaa maltillisiin palkkaratkaisuihin tulopolitiikan keinoin ja pidellä peukkuja, että Euroopan keskuspankki hoitaa työnsä.

On syytä pitää mielessä, että inflaatio on kiihtynyt verrattain samankaltaisesti monissa ellei peräti kaikissa OECD-maissa. Tästä voinee tehdä sen johtopäätöksen, että kansallisilla tekijöillä ei välttämättä voi vaikuttaa inflaatioon kovin paljon.

Suurin riski lienee se, että pienenevä reaalipalkka aiheuttaa työmarkkinoilla häiriöitä eli johtaa huomattavasti nouseviin palkkavaatimuksiin. Tästä voisi aiheutua työselkkauksia ja nousevien palkkojen aiheuttamaa työllisyyden heikkenemistä sekä mahdollisesti inflaation kiihtymistä. Hallituksen voisi olla syytä myötävaikuttaa perinteisillä keinoilla eli kolmikantaisilla neuvotteluilla työmarkkinarauhan ja maltillisten palkkaratkaisujen syntyyn.”

2. ”Tukitoimet tulisi kohdistaa heikoimmassa asemassa oleville korottamalla matalimpia tulonsiirtoja: esimerkiksi maltillisesti asunto- ja toimeentulotukia sekä mahdollisesti takuueläkettä.

Jos inflaatiota halutaan hillitä, ei ole täysin selvää, onko ostovoimaa syytä kovin paljon tukea, ainakaan kautta linjan. Tulonsiirtoja tuskin halutaan kovin paljon lisätä, koska etuuksien korottaminen vaikeuttaa niitä työnteon kannustimiin liittyviä ongelmia, jotka ovat jo monen vuosikymmenen ajan olleet sosiaali- ja työvoimapolitiikan keskipisteessä.

Tuloveronkevennykset ovat kalliita ja tylppiä ratkaisuja tähän ongelmaan. Arvonlisäveron keventäminen olisi ongelmallista, koska ei ole lainkaan selvää, että se johtaisi kuluttaja­hintojen halpenemiseen.”

Niku Määttänen

Helsingin yliopiston taloustieteen professori Niku Määttänen

1. ”Inflaatiota voi hillitä pienentämällä kokonaiskysyntää tai kasvattamalla kokonaistarjontaa. Kysyntää voi pienentää kiristämällä finanssipolitiikkaa eli esimerkiksi leikkaamalla julkisia menoja. Tarjontaa voi yrittää kasvattaa uudistuksilla, jotka helpottavat uusien työntekijöiden palkkaamista, esimerkkinä vaikkapa ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentäminen.

Nämäkään toimet eivät toki vaikuta tuontienergian hintaan, joka selittää osan inflaation viimeaikaisesta kiihtymisestä. Sille emme voi mitään. Lisäksi talousnäkymien epävarmuus on minusta hyvä peruste välttää nyt voimakasta finanssipolitiikan kiristämistä.”

2. ”Nähdäkseni sosiaaliturva huolehtii tästä pienituloisten osalta melko hyvin ilman uusia päätöksiäkin, sillä useimmat tulonsiirrot kasvavat automaattisesti kuluttajahintojen seurauksena.

Minusta kaikkien kotitalouksien ostovoiman ylläpitäminen viime vuoden tasolla ei ole järkevä tavoite. Jos kansainvälinen suhdanne säilyy kohtalaisen hyvänä, palkatkin luultavasti joustavat pian ylöspäin. Jos taas suhdanne ei säily hyvänä, on parempi, että reaalipalkat hieman supistuvat, jotta työttömyys ei nouse voimakkaasti.

Energiansäästökampanjoista voi olla ainakin hieman hyötyä, sillä kotitalouksilla on toisinaan hyvin heikot kannustimet säästää energiaa. Esimerkiksi lämpimän veden kulutusta ei monessa taloyhtiössä mitata asuntokohtaisesti.”

Eva Österbacka

Åbo Akademin taloustieteen professori Eva Österbacka

1. ”Euroopan keskuspankki (EKP) nostaa ohjauskorkoja, jotta kysyntä supistuu ja sen seurauksena inflaatio hidastuu. Samalla EKP toivoo, että inflaatio-odotukset vaimenevat, jotta vältetään hintojen ja palkkojen nousukierre.

Palkat päätetään kuitenkin kansallisesti. Olisi tärkeää, että ne nousisivat maltillisesti. Se, millä keinoilla voidaan turvata maltilliset palkankorotukset, on vaikea kysymys. Kuntien palkkaratkaisu sotkee asioita. Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) on yrittänyt houkutella veronkevennyksillä, mutta ne eivät ilmeisesti ole kelvanneet ammattiliitoille.

Toisaalta nopea inflaatio ei johdu pelkästään ylikysynnästä vaan myös tarjonnan ongelmista koronaviruspandemian pahimman vaiheen jälkeen ja tänä vuonna Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Pula raaka-aineista ja komponenteista sekä energian ja ruoan kallistuminen eivät ratkea rahapolitiikalla.

Kansallisesti nämä ongelmat eivät myöskään ole kovin helposti ratkaisevissa. Oma energiantuotanto ja ruoantuotanto helpottaisivat, mutta ne eivät ole nopeita, helppoja eikä ilmaisia.”

2. ”Jos talouspolitiikka on liian elvyttävää, se pahentaa inflaatiota kysynnän kasvaessa. Tästä on syytä olla huolissaan etenkin eduskuntavaalien läheisyydessä. Kotitalouksien ostovoiman turvaaminen tukemalla työllisyyttä, koulutusta sekä tutkimus- ja kehitys­toimintaa olisi parempi keino kuin laaja-alaiset veronkevennykset. Nämä toimet taas eivät valitettavasti ole kovin nopeita.

Keski- ja suurituloiset varmasti pärjäävät kohtalaisesti, kun taas vähäosaiset kärsivät paljon voimakkaasta inflaatiosta. Pahin kärsimys lievenee nostamalla esimerkiksi toimeentulotukea, pienimpiä eläkkeitä, opintotukea ja muita vähäosaisille suunnattuja etuuksia.”

Aki Kangasharju

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju

1. ”Toistaiseksi näyttää siltä, että inflaatio alkaa taittua vuodenvaihteen jälkeen. Ensi vuonna ollaan palaamassa normaalimpaan noin kolmen prosentin vauhtiin, mikä ei edellytä erillisiä toimia. Tänä vuonna inflaatiota on jo kompensoitu bensiiniä käyttäville, sosiaaliturvaa saaville ja maanviljelijöille.

Sikäli kuin ennusteet inflaatiosta toteutuvat, enää ei tarvita uusia toimia. Uusia yllätyksiä varten on ehkä kuitenkin hyvä varautua joihinkin lisätoimiin, jotka kannattaa ottaa käyttöön vasta jos tilanne sitä vaatii. Esimerkiksi sähkön hinta voi tulevana talvena yllättää.”

2. ”Toimilla ei kannata estää hintojen nousua, ainakaan energian hintojen nousua, koska se kannustaa säästämään energiaa. Niinpä arvonlisäveron tai valmisteverojen kevennykset eivät ole hyvä tapa. Jos tukea tarvitaan, se pitäisi kohdentaa tulotason kompensointiin esimerkiksi tuloverotuksella.

Tukitoimien pitäisi kuitenkin olla sen verran varovaisia, että ne eivät pahentaisi inflaatiota vaan tukisivat ostovoimaa pahimman eli energian hinnan nousupiikin yli.”

Mika Maliranta

Tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta

1. ”Valitettavasti mahdollisuudet taltuttaa inflaatiota kansallisilla päätöksillä ovat erittäin rajalliset. Tärkeää olisi estää ainakin tilanteen pahenemista: pitäisi yrittää välttää sitä, että kustannusinflaation lisäksi tulisi vielä kysyntäinflaatiota ja ajautuisimme vaikeasti hallittavaan hinta-palkkakierteeseen.”

2. ”Järkevien keinojen valikoima on valitettavan suppea. Niihin kuuluisi toimet, joilla lievennetään toimialojen välistä palkkakilpailua. Inflaatiota lievittäisi myös tuottavuuden kasvun kiihdyttäminen, mutta siihen on vaikea löytää nopeita tehokkaita keinoja.”

Jouko Vilmunen

Turun yliopiston taloustieteen professori Jouko Vilmunen

1. ”Pandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekä siitä seuranneet pakotteet ja vastapakotteet ovat merkinneet ennen kaikkia suurehkoja globaalin talouden tarjontahäiriöitä. Pandemiaa ja sotaa edeltävänä aikana häiriöt ovat tuhonneet sulavasti toimineita kansainvälisen kaupan kannalta välttämättömiä tuotanto- ja toimitusketjuja.

Siksi katsoisin, että kysyntää elvyttävä kansallinen talouspolitiikka ei ole ainakaan yksin optimaalisin keino inflaation hillintään ja ostovoiman turvaamiseen. Yhdysvallat on hyvä, joskaan ei ainoa, esimerkki tästä: valtaisa kysyntäelvytys tilanteessa, jossa tarjontapuoli on vaikeuksissa. Tuloksena merkittävästi kiihtynyt inflaatio ja huimasti kiristyneet työmarkkinat.”

2. ”Tarvitaan toimia, joilla tuetaan ja vahvistetaan talouden tarjontapuolta. Mitä nämä toimet voisivat olla, riippuu paljolti siitä, kuinka itsepintainen kiihtynyt inflaatio on. Pitkään kestävä poikkeuksellisen nopea inflaatio edellyttää painokkaammin korjaavia tarjontapuolen toimia, joilla hillitään kustannustason pitkän aikavälin liiallista nousua ja parannetaan talouden tuottavuutta.

Kustannustuki ei ainakaan pitkällä aikavälillä ole kestävä ratkaisu. Tosin tuottavuuskasvun nopeuttaminen talouspolitiikan keinoin voi olla hyvin haasteellista, jos globaalin kaupan häiriöt ja rajoitteet jatkuvat pitkään, koska kasvun kannalta yksi keskeinen mekanismi – kansainvälinen kauppa ja erityisesti suurten, samalla toimialalla operoivien yritysten taloudelliset sidokset – uhkaa häiriintyä pahasti.

Pidemmän aikavälin työllisyys ja kasvu ovat mielestäni merkittävässä asemassa, kun pyritään varmistamaan, että edellä mainituista häiriöistä ei aiheudu taloudelle pysyviä tai pitkään vaikuttavia vaurioita. Tämä tarkoittaa myös sitä, että talouden kasvua ja työllisyyttä tukevilta veroratkaisuilta ei voida välttyä.”

Hennamari Mikkola

Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Hennamari Mikkola

1. ”Avoimessa markkinataloudessa tuskin löytyy kansallisia yleispäteviä keinoja taltuttaa kansainvälisistä markkinoista riippuvaisia markkinahintoja. Eristäytyminen kansainvälisestä kehityksestä lienee mahdotonta.

Hintasäännöstely voisi olla periaatteessa mahdollista sellaisessa yritystoiminnassa, joka on suoraan tai epäsuoraan riippuvainen valtion tuesta ja jossa kilpailu rajoittuu kotimarkkinoille. Esimerkkinä yksityiset terveyspalvelut ja työterveyshuolto, joissa Kela-korvauksilla on merkitystä.

Kela-korvausta voitaisiin maksaa vain kohtuuhintaisten palvelujen korvaamiseen. Muitakin esimerkkejä varmasti löytyy silloin, kun valtio vaikuttaa toimialan kehitykseen ja kilpailu tapahtuu kotimarkkinoilla.”

2. ”Vähävaraisten lapsiperheiden ostovoiman turvaamiseen paras korvamerkitty keino on sosiaaliturvan tilapäiset korotukset. Korvamerkitty tuki ohjautuu parhaiten sinne, missä sitä tarvitaan eniten.

Lapsiperheiden tukien korottamisen lisäksi muun muassa pienituloisten eläkeläisten asemaa voidaan parantaa korottamalla takuueläkettä ja antamalla maksuvapautuksia terveydenhuollon asiakasmaksuista.”

Heidi Schauman

Danske Bankin tutkimusjohtaja Heidi Schauman

1. ”Inflaation pitäminen kurissa on ensisijaisesti Euroopan keskuspankin tehtävä. Nykyinen inflaatio on monin tavoin poikkeuksellisen huolestuttava sekä pitkälti tarjontapuolen aiheuttama, mikä vaatii pidemmän aikavälin toimia.

Euroalueella merkittävä osuus inflaatiosta kumpuaa energiasta, jonka maailman­markkina­hintoihin Suomen kansallisilla päätöksillä on hyvin rajallisesti vaikutusta. Energiaomavaraisuuden vahvistaminen vähentäisi kuitenkin vastaavien hintašokkien riskiä jatkossa.

Nyt on jo päätetty uusista nesteytetyn maakaasun terminaaleista. Keski-Euroopassa on keskusteltu maakaasuputkiverkoston vahvistamisesta esimerkiksi Espanjan ja Ranskan välillä, jotta eri maiden välisiä eroja kaasun riittävyydessä voidaan tasata. Nesteytettyä maakaasua on kuitenkin maailmanmarkkinoilla tarjolla rajallisesti, ja sen hintojen odotetaan pysyvän korkealla, joten jatkossa energiaomavaraisuutta pitää turvata muilla keinoin.

Yhdysvalloissa kongressi päätti investoida 369 miljardia dollaria uusiutuvan energian ja energiaomavaraisuuden vahvistamiseen. Merkittävä osuus on kohdistettu suorina tukina ja veronkevennyksinä yksityiselle sektorille ja kotitalouksille, joita kannustetaan investoimaan uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoon. Investoinnit rahoitettiin velanoton sijaan kiristämällä liittovaltion yritysverotusta, jolloin ne eivät enää kiihdytä jo valmiiksi nopeaa inflaatiota.

Yhdysvaltojen taloustilanne poikkeaa euroalueesta huomattavasti, eivätkä vastaavat veronkorotukset ole täällä välttämättä mielekkäitä. Joka tapauksessa kongressin päätös kuvastaa talouspolitiikkaa, jossa nykyisen hintapiikin kompensoinnin sijaan katse on käännetty tulevaisuuden riskien rajoittamiseen.”

2. ”Suoria tukia ostovoiman heikkenemisen kompensoimiseksi tulisi käyttää säästeliäästi, sillä ne rasittavat julkista taloutta mahdollisesti vielä kohoavien korkojen oloissa ja voivat määritelmällisesti jopa pahentaa inflaatio-ongelmaa kysyntää lisäämällä.

Kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olevaa väestönosaa on kuitenkin tarpeellista tukea poikkeuksellisen kiihkeän inflaation vuoksi, koska köyhyyden ja huono-osaisuuden lisääntymiselläkin on kansantaloudellisia kustannuksia. Nämä toimet tulisi kohdistaa mahdollisimman tarkasti, jotta ne eivät kiihdytä inflaatiota eivätkä liiaksi rasita julkista taloutta. Esimerkiksi yleinen tuloveron kevennys ei ole tarkkaan kohdistettu toimi ja pahimmillaan kiihdyttää inflaatiota entisestään.

Siten tehokkaimpia toimia lienevät suorat tuet pienituloisille. Niistä yksi voisi olla esimerkiksi toimeentulotuen määräaikainen korottaminen.”

Roope Uusitalo

Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkistalouden professori Roope Uusitalo

1. ”Tuontihintojen noususta johtuvaa kustannusinflaatiota on hankala taltuttaa kansallisin toimin. Oleellista olisi välttää kotimainen hinta-palkkakierre. Se tarkoittanee, että esimerkiksi energian hinnannousun vaikutus pitää vain hyväksyä.”

2. ”Ottaen huomioon, että edelleen eletään ennätyskorkean työllisyyden aikaa samalla kun valtion budjetti on pahasti alijäämäinen, veroelvytys tai tukien kasvattaminen sopii huonosti suhdanteeseen. Tilanne voi toki muuttua.

Pieniä parannuksia voisi olla löydettävissä, jos onnistuttaisiin lisäämään esimerkiksi energian kulutusjoustoja tavalla, joka pienentäisi kulutushuippuja ja siirtäisi kulutusta halvan energian tunteihin. Tämäkin taitaa olla enemmän teknologiaa kuin talouspolitiikkaa.”

Antti Ripatti

Helsingin yliopiston empiirisen makrotaloustieteen professori Antti Ripatti

1. ”Keskuspankit yllättäneen äkillisen inflaatiosysäyksen syynä on ainakin kolme tekijää: nopea kysynnän kasvu, edelleen jatkuvat komponenttien tuotannon ja logistiikan ongelmat sekä energian hinnannousu Ukrainan sodan vuoksi. Näistä ainoastaan kysynnän nopeaan kasvuun voidaan vaikuttaa kotimaisella talouspolitiikalla. Tosin kysynnän kasvu näyttää vähitellen hiipuvan sodan aiheuttaman epävarmuuden takia.

Kysynnän kasvua hillitsevät finanssipoliittiset toimet ovat tavanomaisia: veronkevennyksistä tai niiden inflaatiotarkistuksista pidättäytyminen, menojen kasvun hillitseminen esimerkiksi siten, ettei kustannusten nousua tulonsiirroissa ja erityisesti valtionosuuksissa kompensoida täysimääräisesti. Jonkin verran voidaan vaikuttaa myös työn tarjontaa lisäämällä. Tähän vaikuttavat monet pienehköt yksittäiset tekijät, kuten varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen kannustavien järjestelmien purkaminen.”

2. ”Kotitalouksien ostovoiman heikentymiseen on vaikea puuttua. Energian suhteellisen hinnannousun vuoksi olemme yksinkertaisesti köyhempiä. Jos yritetään vaikuttaa energian hinnannousuun, öljytuotteissa pelattaisiin suoraan Vladimir Putinin pussiin. Sähkön mahdolliset kompensaatiot, kuten arvonlisäveron kevennys, pahentaisivat ongelmaa lisäämällä kysyntää.

Elintarvikkeiden hinnannousu on suurelta osin sodan seurausta: Venäjä on keskeinen lannoitteiden tai niiden raaka-aineiden tuottaja. Näitä ilmeisesti koskevat Venäjään kohdistuvat sanktiot. Ruoan arvonlisäveroa voitaisiin näin ollen keventää. Tosin se on kallis ja tylppä keino. Tarkemmin kohdistuva toimi olisi toimeentulotuen tason nosto, jolla kompensoitaisiin sen saajan kulutuskorin hintojen nousu. Vähävaraisilla ruoan osuus kulutuskorista lienee keskimääräistä isompi.

Sähkön hintaan voidaan parhaiten vaikuttaa sen tarjontaa lisäämällä. Tällöin esimerkiksi tehoreservit tulisi ottaa käyttöön hyvissä ajoin ja tästä tulisi ilmoittaa selvästi etukäteen. Ennakkoilmoitus supistaisi todennäköisesti sähkön futuurihintoja. Myös muu voimalakapasiteetti tulisi ottaa pikaisesti käyttöön. Valtio voi ohjata tätä kannustimin, joita voisi olla kiinteämääräinen, väliaikainen tuki käyttöönotolle, tai ’rangaistuksin’. Koska sähkömarkkinat ovat Pohjoismaille yhteiset, tulisi vastaavia toimia tehdä myös muissa Pohjoismaissa.”

Meri Obstbaum

Suomen Pankin ennustepäällikkö Meri Obstbaum

1. ”Ostovoiman turvaamiseen tähtäävien toimien ongelmana on, että ne ovat omiaan kiihdyttämään inflaatiota entisestään. Sen sijaan inflaation saaminen kuriin tukisi ostovoiman kasvua tulevina vuosina.

Talouspolitiikan tärkein prioriteetti on siten tässä tilanteessa inflaation saaminen kuriin. Mikäli ostovoimaa turvaavista toimista kuitenkin kansallisesti päätetään, niiden tulisi olla hyvin kohdennettuja ja väliaikaisia.”

2. ”Energiahinnat ovat edelleen suurin selittävä tekijä nopealle inflaatiolle Euroopassa. Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto on ottanut kantaa, että tällaisessa tilanteessa kansainvälisten hintojen siirtyminen kotimaisiin hintoihin tulisi sallia, samalla kun suojellaan eniten apua tarvitsevia kotitalouksia.

Sen mukaan korkeat hinnat ovat tärkeä signaali niukoista resursseista ja ne kannustavat niukkojen resurssien säästämiseen ja tuotantoon. Hintasignaalit ovat ratkaisevan tärkeitä kysynnän ja tarjonnan tasapainottumiselle.”