Sähkö on nyt ennätysmäisen kallista, ja grafiikat kertovat syyn

Sähkön hinta muodostuu joka tunti kulutuksen, tuotannon ja siirtoyhteyksien monimutkaisessa yhteenlaskussa. Nyt suomalaiset joutuvat kilpailemaan Ruotsin ja Norjan tuottamasta sähköstä Keski-Euroopan kuluttajien kanssa.

Voimalinjoja Espoossa viime heinäkuussa.

11.9. 2:00 | Päivitetty 12.9. 10:06

Sähkö ei ole ollut ainakaan vapaiden sähkömarkkinoiden aikaan ikinä yhtä kallista kuin se on ollut kuluneena kesänä. Siis vaikka on ollut kesä ja sähkön kulutus on ollut huomattavasti vähäisempää kuin kylmään vuodenaikaan.

Asiantuntijat ovat saaneet kerta toisensa jälkeen selittää, mistä poikkeukselliset hinnat johtuvat. Yksi keskeinen syy on sähköntuonnin loppuminen Venäjältä toukokuussa. Itärajan takaa on tullut viime vuosina sähköä melko säännöllisesti suuren ydinvoimalan tehon verran.

Venäjän valtion sähköyhtiö Inter Rao sai sähköstä paremman hinnan Suomessa kuin Venäjällä. Ukrainaan hyökkäyksen jälkeen Venäjälle langetetut talouspakotteet lopettivat tuonnin.

Toinen syy kalliiseen sähköön on kuivuus. Etelä-Norjan vesivoimaloiden varastoaltaissa on vuodenaikaan nähden liian vähän vettä, jota ne joutuvat säästelemään talven varalle.

Kolmanneksi syyksi on mainittu maakaasun hinnan raju kallistuminen. Kaasu maksaa nyt kymmenen kertaa niin paljon kuin runsas vuosi sitten. Se on nostanut myös sähkön hintaa Keski-Euroopassa, missä sähköä tuotetaan paljon kaasuvoimaloissa.

Venäjän tuonnin vaikutus suomalaiseen sähkön hintaan on helppo ymmärtää, jopa Norjan vesialtaiden. Mutta miksi ihmeessä Saksan maakaasun hinta vaikuttaa suomalaisten sähkölaskuun niin voimakkaasti? Emmehän me tuo sähköä Saksasta.

Yksinkertainen vastaus kuuluu suurin piirtein näin: koska sähkön tuonti Venäjältä on loppunut, suomalainen kuluttaja joutuu kilpailemaan saksalaisen kuluttajan kanssa Norjan ja Ruotsin tuottamasta ylijäämäsähköstä.

Monimutkaisempi vastaus on kuitenkin mielenkiintoisempi. Se vaatii sähkö­markkinoiden perusteiden selittämistä.

Suomi on ollut yli parinkymmenen vuoden ajan osa pohjoismaista sähkömarkkinaa. Se tarkoittaa, että sähkö hinnoitellaan sähköpörssi Nordpoolissa. Sittemmin Nordpooliin on liittynyt suuri osa Euroopasta.

Siihen kuuluvat Pohjoismaiden lisäksi Saksa, Ranska, Baltia, Benelux-maat, Puola, Itävalta ja Britannia.

Koko tällä valtavalla alueella on siis yksi yhteinen markkina – mutta vain periaatteessa. Sähkön siirtoyhteydet nimittäin rajoittavat sitä, miten paljon sähköä maiden ja niiden alueiden välillä on mahdollista siirtää.

Siksi myös hinnat eroavat maiden välillä. Ruotsissa ja Norjassa on maan sisälläkin monta hinta-aluetta, koska alueiden välillä ei ole riittävästi siirtoyhteyksiä tasaamaan kysyntää ja tarjontaa.

Esimerkiksi Pohjois-Norjan vesivoimalat voisivat useimmiten tuottaa enemmän sähköä kuin alueella käytetään tai sieltä pystytään siirtojohtojen kautta siirtämään. Siksi sähkö on siellä melkein aina hyvin halpaa. Etelä-Norjassa tilanne on päinvastainen.

Jos siirtoyhteyksiä olisi joka suuntaan rajattomasti eli markkina olisi täydellinen, pörssisähkö maksaisi saman verran Pariisissa, Berliinissä ja Utsjoella.

Tulevan päivän sähkö hinnoitellaan pörssissä tunti kerrallaan edellisenä päivänä noin kello 13.45. Aamupäivän kuluessa sähkön tuottajat kertovat, miten paljon sähköä ne ovat valmiita tarjoamaan milläkin hintatasolla. Ostajat puolestaan kertovat, minkä verran sähköä ne haluavat ostaa milläkin hintatasolla.

Sähköntuottajat tekevät tarjouksia omien tuotantokustannustensa mukaan. Esimerkiksi biomassalla ja turpeella sähköä tuottavan voimalan tarjous voisi olla jotain tämänsuuntaista: Jos hinta on 200–250 euroa megawattitunnilta, tarjoamme 100 megawattia tehoa. Jos hinta on yli 250 euroa, tarjoamme 300 megawattia.

Myös kysyntä joustaa tiettyyn rajaan asti hinnan mukaan. Teollisuudessa joitain prosesseja voidaan ajoittaa sähkön hinnan mukaan. Se näkyy tarjouskäyrissä. Kun hinta nousee, kysyntätarjouksia putoaa pois.

Hinnat laskee automaattisesti Euphemia-niminen algoritmi. Algoritmi tarkoittaa matemaattista laskentamallia.

Euphemia ottaa laskennassa huomioon myös käytettävissä olevat siirtoyhteydet. Näiden kolmen tekijän eli osto- ja myyntitarjousten sekä siirtoyhteyksien monimutkaisesta yhtälöstä alueiden tuntihinnat sitten muodostuvat.

Esimerkiksi Suomen aluehinnan laskennassa otetaan huomioon, mihin hintaan ja miten paljon sähköä olisi saatavissa Ruotsista ja Baltiasta tulevien siirtoyhteyksien kautta.

Miksi hinnat sitten tarkalleen ottaen ovat olleet Suomessa niin hirvittäviä, noin kymmenkertaisia verrattuna aiempiin kesiin?

Tältä näyttää elokuun viimeisen päivän tuntihinnasto. Päivä oli äärimmäinen: sähkö maksoi kalleimmillaan kello 8–9 lähes 90 senttiä kilowattitunnilta. Sellaisia hintoja ei ole nähty kuin pari kertaa aiemmin, talven tulipalopakkasilla.

Oheiset kaksi grafiikkaa puolestaan esittävät sähköpörssille annettuja tarjouksia saman vuorokauden halvimmalle ja kalleimmalle tunnille.

Punainen tarjontakäyrä on molemmissa kuvissa samankaltainen, jos sitä vertaa vaaka-akselin kertomaan sähkötehoon. Noin 250 euron hintaan tarjolla oli molempina tunteina noin 5 200 megawattia tuotantotehoa.

Piste, jossa kysyntä ja tarjontakäyrä leikkaavat, määrittää kyseisen tunnin hinnan. Kello 4–5 hinta asettui vain hieman nollan yläpuolelle. Kalleimman tunnin aikana kello 8–9 veroton hinta oli puolestaan kivunnut jo liki 750 euroon megawattitunnilta.

Aamulla kello 8–9 sekä kysyntä- että tarjontakäyrä olivat leikkauspisteessä lähes pystysuoria. Se tarkoittaa, että sähkön käyttäjät ja vähittäismyyjät eivät juuri pysty vähentämään sähkön kysyntää, vaikka hinta nousisi edelleen.

Tuottajat eivät myöskään pysty tai ole valmiita lisäämään sähköntuotantoa, eikä tuontiakaan ole saatavissa lisää, vaikka hinta nousisi vielä huomattavasti.

Tässä tilanteessa pienikin lisäys vaikkapa tuulivoiman tuotantoon (joka siirtäisi punaista käyrää oikealle) tai kulutuksen väheneminen (joka siirtäisi mustaa käyrää vasemmalle) toisaalta siirtäisi hintapistettä huomattavasti alemmaksi.

Aamuyön tuntia kello 4–5 esittävästä kuvaajasta nähdään, että tarjontakäyrä oli hyvin samanmallinen kuin kello 8–9. Yöllä sähkönkulutus on kuitenkin vähäistä. Niinpä musta kysyntäkäyrä siirtyi elokuun viimeisenä päivänä yöllä harppauksen vasemmalle.

Kysyntä ja tarjonta kohtasivat aamuyöllä kohdassa, jossa hinta on lähellä nollaa ja sähkötehoa on käytössä noin 4 500 megawattia. Enempään ei ole tarvetta.

Tarjontakäyrän alkupäästä nähdään, miten paljon sähkötehoa on tarjolla markkinoille jopa negatiivisilla hinnoilla. Siellä on tarjolla esimerkiksi tuulivoimaa, joka pyörii aina kun tuulee. Myös sähköä ikään kuin sivutuotteena tuottavat teollisuuden ja kaupunkien lämpövoimalat ovat täällä.

Tämä tuotanto on siis tarjolla markkinoille hinnasta riippumatta. Nollan tuntumassa tarjouskäyrällä ovat myös ydinvoimalat. Niitäkään ei kannata pysäyttää edes negatiivisilla hinnoilla, koska käytön muuttuvat kustannukset ovat pienet ja tehon säätäminen on työlästä.

Kun tarjontakäyrää kuljetaan oikealle, mukaan tulee muuttuvilta kustannuksiltaan yhä kalliimpia tuotantomuotoja. Esimerkiksi kivihiilellä pelkkää sähköä tuottavaa lauhdevoimalaa kannattaisi tarjota markkinoille vasta sellaisella hinnalla, joka ylittää polttoaineen ja päästöoikeuden hinnan sekä muut kustannukset. Se hinta on juuri nyt korkea.

Tarjontakäyrän loppupäässä onkin kalliita tuotantomuotoja eli käytännössä pelkkää sähköä fossiilisilla polttoaineilla tuottavia voimaloita. Ne pannaan käyntiin vasta hintojen noustessa jyrkästi.

Ydinvoiman lisäys puolestaan ainakin periaatteessa kasvattaa tarjontakäyrän alkupään lähes vaakasuoraa osuutta. Käyrä siis siirtyy oikealla ja hinta laskee, jos kysyntä säilyy ennallaan.

Miten muualta tuleva tuonti näkyy hinnoissa?

Pohjois-Ruotsista on usein tarjolla sähköä edulliseen hintaan. Siirtokapasiteettia Suomeen on enintään 1 500 megawattia. Sen enempää sähköä ei voi Pohjois-Ruotsista Suomeen tarjota.

Sähköä voidaan tuoda Suomeen myös Etelä-Ruotsista 1 200 megawatin teholla. Viime aikoina tätäkin tuontia on usein tarvittu suurella teholla. Yksi merkittävä syy siihen on edullisen Venäjän-tuonnin loppuminen.

Etelä-Ruotsin sähköstä on kuitenkin nyt kova kysyntä, koska sähköstä on pulaa koko Keski-Euroopassa. Etelä-Ruotsista ja -Norjasta kulkee isoja siirtokaapeleita muun muassa Saksaan ja Hollantiin.

Suomalaiset kuluttajat joutuvatkin kilpailemaan Etelä-Ruotsin sähköstä Keski-Euroopan kalliiden hintatarjousten kanssa.

Viime aikoina Suomen päiväajan hintataso on usein määrittynyt Etelä-Ruotsin hinnan mukaan. Hinta on noussut korkeaksi, koska sähkölle olisi ottajia joka suunnalla.

Saksan maakaasupulasta johtuva sähkön korkea hinta siis hiipii Suomeen Etelä-Ruotsin hintojen kautta. Keski-Euroopan pula nostaa hintoja myös Etelä-Norjassa, mikä sekin vaikuttaa Ruotsin hintatasoon ja siten Suomeen.

Myös Baltiassa on ollut kova kysyntä sähköstä, jota on usein viety sinne Suomesta. Baltiankin korkeat tarjoushinnat vaikuttavat näin myös Suomen hintaan.

Silloin kun Suomessa pärjätään ilman Etelä-Ruotsista tulevaa tuontia, sähkö on paljon halvempaa. Yöaikaan se on ollut usein lähes ilmaista, kun kysyntä pystytään kattamaan kotimaisella ydin-, tuuli- ja vesivoimalla, teollisuuden ja kaukolämpölaitosten sähköntuotannolla ja Pohjois-Ruotsista tulevalla edullisella tuonnilla.

Miten kaikki tämä sitten vaikuttaa ensi talven sähkön hintaan? Kesäkaudella esimerkiksi ydinvoimaloita on vuoron perään huollettu. Marraskuuhun mennessä ne ovat taas täydessä käytössä.

Myös Olkiluodon kolmannen yksikön koekäyttö etenee. Laitoksen pitäisi ajaa sähköä täydellä 1 600 megawatin teholla joulukuun 10. päivästä lähtien. Ydinvoiman kasvu siirtää tarjontakäyrää oikealle, mutta myös sähkön kysyntä kasvaa talvea kohti.

Ekonomisti Juha Teirilä Energiavirastosta sanoo, että nyt ei kannata antaa kovin varmoja ennusteita. ”Hinnan muodostukseen vaikuttaa niin monia tekijöitä, että ennustaminen on hyvin vaikeaa.”

Norjassa on keskusteltu Keski-Eurooppaan menevien siirtoyhteyksien rajoittamisesta, koska sähkön vienti tyhjentää Etelä-Norjan vesialtaita ja nostaa hintoja.

Olisiko sähkö Suomessakin halvempaa, jos kaikki Pohjoismaista lähtevät piuhat vain yksinkertaisesti suljettaisiin?

Energiateollisuuden johtajan Pekka Salomaan mukaan se olisi periaatteessa mahdollista, mutta kaapelien katkaiseminen on silti huono idea.

”Sähköä virtaa ajoittain myös Pohjoismaihin päin. Joutuisimme vaikeuksiin silloin kun sähköstä on Pohjoismaissa pulaa.”

Suomen ei kannata ottaa puheeksi siirtoyhteyksien rajoittamista. Olemme ensi talvena vahvasti riippuvaisia Norjasta ja Ruotsista tuotavasta sähköstä.

Oikaisu 11.9. kello 10.41: Jutusta poistettu väliaikaisesti sähkön liikkumista Euroopassa kuvaava kartta. Kartan luvut olivat väärältä päivältä. Kartta palautetaan juttuun, kun oikeat tiedot siihen on korjattu.