Saksan oli pakko pelastaa Uniper, sanoo maan valtio­varain­­ministeri – maalla on nyt yksi uhka ylitse muiden

Saksan valtiovarainministeri Christian Lindner sanoo, että ”kriisi-interventio” oli nyt Uniperin kohdalla tarpeen. Hänen mielestään Saksalla on yksi uhka ylitse muiden, eikä se ole taantuma tai Uniperin pelastuspaketti.

Saksan valtiovarainministeri Christian Lindner tapasi keskiviikkona toimittajia Berliinissä.

24.9. 2:00 | Päivitetty 24.9. 10:37

Berliini

Saksan talous hyytyy syksyn viiletessä, eikä se jää Suomessakaan huomaamatta. Saksa, maailman neljänneksi suurin kansantalous, pitää tavallisesti vauhdissa koko Eurooppaa.

Saksan keskuspankki ilmoitti alkuviikosta, että taantuman merkit ovat taas lisääntyneet. Bruttokansantuote pienenee kuluvalla vuosineljänneksellä ja supistuu selvästi talvella.

Pääasiallinen syy lähestyvään taantumaan on Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa ja siitä johtuva ”erittäin jännittynyt” tilanne Saksan energiahuollossa.

Sodan myötä on realisoitunut jättiläismäinen riski, jonka Saksa on ottanut rakentamalla itsensä riippuvaiseksi venäläisestä kaasusta.

Kaasukriisin tuorein ilmentymä on Saksan päätös ostaa Fortumilta energiayhtiö Uniper ja kansallistaa se. Jos Suomessa jo huokaistaan jonkin verran helpotuksesta Uniper-tuen ratkettua, pilviin kohonneen kaasun hinnan maksaminen jää edelleen saksalaisten riesaksi.

Kaasun säännöstely vältetään Saksan keskuspankin mukaan vain siten, että kotitaloudet säästävät entistä enemmän kaasua. Inflaation keskuspankki uskoo kiihtyvän lähikuukausina kaksinumeroiseksi.

Saksan talouden epävarmuudet ja riskit siis jatkuvat, ja ne varjostavat edelleen myös Suomea.

Saksan valtiovarainministeri Christian Lindner sanoo pitävänsä inflaatiota nyt suurempana ongelmana kuin lamaa, josta ei tule niin pitkä ja syvä kuin suomalaisten pahimmissa kollektiivisissa muistoissa.

”Saksalainen talousmalli tarkoittaa suurenmoista teknologiaa, high techiä.”

Lindner on kutsunut Saksassa työskentelevät ulkomaankirjeenvaihtajat Berliinin Wilhelmstraßella sijaitsevaan valtiovarainministeriöön.

Saksan liittovaltion valtiovarainministeriön ulkoseinää koristaa reaalisosialistinen muraali vuodelta 1952. Jos se nykyministeristä olisi kiinni, valtion otteen taloudesta pitäisi olla minimaalisen pieni.

Liberaalipuolueen puheenjohtajana Lindner korostaa joka käänteessä mahdollisimman pientä sääntelyä ja suurta markkinoiden vapautta.

Sosiaalidemokraattien johtamassa hallituksessa, jossa liberaaleilla on lisäksi kumppaninaan vihreät, Lindner ei aina edes yritä esiintyä yksituumaisesti muiden kanssa.

Tapaaminen on sattumalta ajoitettu samalle päivälle, kun Fortum kertoo Uniperin myynnistä Saksan valtiolle. Lindnerin esiintymisen perusteella asiaan ei oikeastaan liity dramatiikkaa.

Asiasta keskustelu on erityisesti Suomessa muistuttanut maaottelua, mutta Saksassa poliitikot puhuvat korostuneen asiallisesti ”energiahuollon turvaamisesta”. Vaikka kyse on historiallisen suuresta valtion väliintulosta, se on toimenpiteenä herättänyt Saksassa melko vähän ihmettelyä. Oppositiopuolue CDU:kin kannatti sitä.

Lindnerin mukaan kukaan hänen EU-kollegoistaan ei ole ihmetellyt Uniperin kansallistamista ideologiselta tai muultakaan kannalta. Hän vertaa Uniperin kansallistamista lentoyhtiö Lufthansan tukemiseen koronaviruspandemiassa.

Saksa tuki silloin Lufthansaa yhdeksällä miljardilla eurolla. Uniperin pelastus tulee maksamaan Saksalle noin 30 miljardia euroa. Se on finanssikriisin jälkeisen ajan suurin pelastuspaketti.

Tapauksia erottaa sekin, että Lufthansa on maksanut koronatukiaan takaisin valtiolle.

Valtiovarainministeri Lindnerin mukaan Saksalla on Uniperin pelastamiseen kyllä varaa.

”Kriisi-interventio oli nyt tarpeen. Se ei tarkoita muutosta saksalaisessa markkinataloudessa”, Lindner sanoo.

Liberaalipuolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Christian Lindner sanoo Saksan tekevän lähivuosina yritysmyönteistä politiikkaa.

Lindner tuntuu syttyvän liekkeihin ja alkaa artikuloida erityisen huolellisesti, kun keskustelu kääntyy ”Saksan talousmalliin”. Lindner torjuu päättäväisesti väitteen, että Venäjän kaasuriippuvuuden vuoksi koko Saksan talouden perusta olisi nyt uhattuna.

Saksan talous ei perustu halvalla energialla tuotettuihin edullisiin tuotteisiin, hän paaluttaa.

”Saksalainen talousmalli tarkoittaa suurenmoista teknologiaa, ’high techiä’ liittyen paitsi kulkuneuvoihin myös laitteisiin, energiatekniikkaan ja koneteollisuuteen: huipputuotteita ja huippuosaamista”, Lindner sanoo.

Esimerkkinä saksalaisesta huippuosaamisesta Lindner mainitsee Biontech–Pfizerin koronarokotteen.

On totta, että hiilipäästöjen vähentämisessä saksalainen teollisuus tarvitsee uusia innovaatioita, hän myöntää.

”Hiilipäästötön teknologiaosaaminen voikin olla seuraava saksalainen vientihitti”, Lindner uskoo.

Hänen mukaansa ilmastoystävällinen huipputeknologia on se, mitä Saksa nyt tuottaa maailmalle.

”Kuka sitä tekisi, ellemme me”, hän huomauttaa.

Hän ei vaikuta olevan kovin huolissaan edessä olevasta lamasta vaikka myöntää, että ”kaikkia hyvinvoinnin menetyksiä ei voida korvata ihmisille täysimääräisesti”.

Lindnerin vastaus on neutraali finanssipolitiikka: ei elvytykselle.

Saksan hallitus on jo päättänyt noin 95 miljardin euron toimista, joilla tuetaan eri tavoin talouskriisin koettelemia kansalaisia ja yrityksiä.

Suurempi huolenaihe on Lindnerin mielestä inflaatio. Hänen vastauksensa tilanteeseen on neutraali finanssipolitiikka: ei elvytykselle.

Lindnerin talouslinja muistuttaa täsmälleen oppositiossa olevia kristillisdemokraattien näkemyksiä, hänen sanoessaan, että julkisten menojen tarkastelu on juuri nyt erityisen tärkeää.

Kristillisdemokraattisen CDU:n puheenjohtajan Friedrich Merzin mukaan kova inflaatio lisää huomattavasti verotuloja arvonlisäveron kautta. Siksi julkisten menojen tarkastelun aika olisi myös Merzin mukaan nyt.

Vasen poliittinen laita ja monet ekonomistit korostavat julkisten investointien tarvetta. Niissä Saksa on säästellyt myös hyvinä aikoina.

Saksan perustuslakiin on kirjattu talouskurisääntö, velkajarru, joka edellyttää, että julkisen talouden rakenteellinen alijäämä saa olla enintään 0,35 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Velkajarrusta Saksa ei ole pysyvästi luopumassa, vaikka siitä on pandemian aikana joustettu. Lindner toteaa, että velkajarru ei tarkoita sitä, etteikö velkaa voisi ottaa.

Lähivuosina Saksan pitää Lindnerin mukaan keskittyä tekemään yritysmyönteistä ja talouskasvua tukevaa politiikkaa.

”On myös keinoja, jotka eivät maksa mitään”, hän sanoo.

Hän mainitsee aiottua pidemmän jatkoajan ydinvoiman käytölle. Asiasta vallitsee hallituksessa erimielisyys.

Lisäksi Lindnerin ehdotuksia ”ilmaisiksi” keinoiksi ovat Saksassa kovin hyvin tunnetun byrokratian karsiminen, joustojen lisääminen työpaikoilla ja työvoiman maahanmuuton helpottaminen.

”Näillä asioilla lisäämme talouskasvua ja jopa säästämme”, hän sanoo.