Asian­tuntijat kehuvat Uniper-sopua jopa ”jumalattoman hyväksi diiliksi”

HS pyysi viittä eri alojen asiantuntijaa arvioimaan Uniperin myyntiä Saksalle.

”Tervetuloa Uniperiin” kehottaa teksti Uniperin pääkonttorin seinässä Dûsseldorfissa. Saksan hallitus päätti kansallistaa yhtiön ostamalla Fortumin osakkeet turvatakseen kaasun tuonnin saksalaisille.

23.9. 2:00 | Päivitetty 23.9. 8:57

Saksa kansallistaa energiayhtiö Uniperin, ostaa Fortumilta sen loput Uniper-osakkeet ja antaa valtiolle takaisin sen antamat kahdeksan miljardin euron rahoitusvastuut.

Miten Suomen valtio ja Fortum pärjäsivät Saksan kanssa solmitussa sopimuksessa? Helsingin Sanomat kysyi asiasta eri alojen asiantuntijoilta.

Risto Murto: Saatu Uniper-sopu oli lähellä parasta mahdollista

Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto arvioi, että Suomen valtion ja Fortumin kannalta sopimus oli niin hyvä kuin näissä olosuhteissa oli mahdollista.

”Hankala lähtökohta ja Uniperin kriisiytynyt tilanne huomioon ottaen tämä oli niin lähellä, mitä parhaimmillaan voi pystyä pelastamaan kriisiytyneestä ja periaatteessa konkurssikypsästä yhtiöstä”, Murto arvioi.

Varma on Suomen valtion jälkeen Fortumin suurin omistaja 1,26 prosentin omistusosuudella. Suomen valtio omistaa Fortumista 50,76 prosenttia.

Fortum ja valtio saavat sopimuksen takaisin Uniperille heinäkuussa antamansa kahdeksan miljardin rahoitusvastuut.

”Uniperin osakehinta oli jo tullut alas, ja sen rooli oli sopimuksessa pienempi.”

Varman toimitusjohtaja Risto Murto

Julkisuudessa on esitetty, että Fortumin olisi pitänyt neuvotella samanaikaisesti Uniperin pilkkomisesta niin, että Fortum olisi ostanut Uniperin Ruotsin ydin- ja vesivoimalat.

Se olisi Murron mukaan tarvinnut näiden osien arvonmäärityksen ja Fortumilta kyvyn tehdä tällaisen investoinnin.

Kun Saksa tuskin oli valmis myymään vauhdissa pois näitä kannattavia yksiköitä, eikä Fortumilla ole nyt varoja suurinvestointiin, Fortumin saama optio siitä, että se on jatkossa ostajaehdokas, oli Murron mukaan kaikki, mitä realistisesti oli saatavissa.

Murto ennustaa, että Fortumin ympärillä vellova poliittinen keskustelu hiipuu Uniper-jälkipyykin jälkeen.

”Fortum on Venäjän ratkaisujen jälkeen pohjoismaisen päästöttömän energian tuottaja, jonka liiketoiminta on juuri nyt poikkeuksellisen kannattavaa.”

”Jälkiaaltona keskusteluun voi nousta jälleen kerran valtion rooli omistajana.”

Murron mielestä omistajaohjausta on mahdotonta rakentaa sellaiseksi, että hallituksen ministerit keskustelisivat jatkuvasti pörssiyhtiöiden strategisista päätöksistä.

”Ymmärrän sen keskeisten isojen ratkaisujen osalta, mutta laajemmin politiikkojen puuttuminen päätöksiin on mahdotonta.”

Murto muistuttaa, että valtio on rakentanut omaisuuden­hoitoyhtiö Solidiumin sen takia, että omistamisen pesäero poliittiseen päätöksentekoon olisi selvempää.

Murron mielestä sitäkin pitäisi pohtia, pitäisikö valtion vähentää omistuksiaan yhtiöissä.

”On rakenteellisesti väärä suunta, että valtio on viime vuodet lisännyt omistuksia pörssiyhtiöistä. Samalla rakennetaan miinakenttää talouden ja politiikan kohtaamisille jatkossakin.”

Eero Heliövaara: Valtio voisi omistaa energiayhtiönsä kokonaan

”Valtiolle ei ainoassa roolissaan omistajana käynyt Uniper-sovussa hyvin, sen kai voi varmuudella sanoa. Ainakin 6,5 miljardia euroa ja Uniperin tulevat mahdolliset voitot menetetään”, sanoo valtioneuvoston omistajaohjauksen osastopäällikkönä vuosina 2013–2017 toiminut Eero Heliövaara.

Hän on toiminut aiemmin myös Pohjolan ja SRV:n toimitusjohtajana.

Heliövaaran mielestä olisi hyvä pohtia laajemminkin, onko valtio ylipäänsä hyvä pörssiyhtiöiden omistaja.

Energiayhtiöissä valtion rooli voisi olla se, että se omistaa ne sataprosenttisesti.

”Toki nämä yhtiöt voivat omistaa pohjoismaisiakin energiayhtiöitä, jotka muodostavat loogisen kokonaisuuden.”

Eero Heliövaara toimi omistajaohjauksen osastopäällikkönä omistajaohjausministeri Heidi Hautalan (vihr) nimittämänä yhden viisivuotiskauden.

Heliövaara oli omistajaohjauksen päällikkö 20. syyskuuta 2017, kun Fortumin aikeet ostaa Uniper tulivat vuotona julkisiksi. Uniper-kauppa tehtiin jo 26. syyskuuta.

”Kun kuulin asiasta, en edes tiennyt, mikä Uniper on”, Heliövaara muistaa.

Hänen mielestään on täysin kohtuutonta ajatella, että jollakin ministerillä tai virkamiehelle olisi olut kyvykkyyttä tuolloin haastaa yhtiön johdon esitys.

”Silloin ei voinut tehdä muuta kuin luottaa yhtiön johdon ja sen hallituksen päätökseen.”

”Jälkiviisautta on paljon. Vaikka Krim oli miehitetty, ei meistä moni silloin ajatellut, että näin valtava tapahtumaketju käynnistyisi.”

Jyri Häkämies: Pörssiyhtiöissä on ajateltava aina yhtiön parasta

”Yksi mittari Fortumin Uniper-sovun onnistumiseen on markkinat”, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtaja Jyri Häkämies.

Fortumin päätöskurssi nousi keskiviikkona 9,5 prosenttia, eli markkinat pitivät neuvottelutulosta Fortumin kannalta hyvänä.

Häkämies toimi Suomen ensimmäisenä omistajaohjausministerinä vuosina 2007–2011.

Hän arvioi, että tehtävä lisäsi hänen ymmärrystään siitä, miten yhtiön vieminen pörssiin vaikuttaa yhtiössä tehtävään päätöksentekoon.

”Jos markkinoilta haetaan rahaa kasvulle listautumalla pörssiin, sitoudutaan samalla siihen, että kaikilla on oikeus ja velvollisuus ajaa koko yhtiön etua.”

Häkämiehen mielestä yksi suurimpia harhoja nykyisessä keskustelussa valtio-omistuksesta on se, että usein halutaan, että valtio enemmistö­omistajana saisi yksin määrätä yhtiön toimista.

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies oli omistajaohjausministerinä samalla kun hän oli puolustusministeri.

Pami Aalto: Sotku tuskin vaikuttaa Saksan ja Suomen väleihin

Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori ja politiikan tutkimuksen yksikön johtaja Pami Aalto uskoo, että Uniper-sotku voi nostaa poliittista painetta omistajaohjauksen kiristämisestä. Aallon mukaan Suomessa omistajaohjaus on löyhää verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan.

”Kun ulkomailta soitetaan ja kysytään, millaista Suomen omistajaohjaus on, niin on hirveän vähän sanottavaa. Suomi on pitänyt omistuksiaan aika vapaassa talutusnuorassa.”

Aallon arvio Uniper-neuvottelujen lopputuloksesta on varsin selkeä.

”Onhan tämä nyt aivan jumalattoman hyvä diili, että Fortum pääsee Uniperista eroon.”

Toisaalta syksyn tapahtumia olisi pitänyt pystyä arvioimaan jo heinäkuussa, Aalto sanoo. Heinäkuussa osapuolet olettivat yhä, että kaasun toimittaminen Venäjältä Nord Stream -putken kautta jatkuu.

”Kyllä silloin olisi pitänyt jo nähdä, että asiat ovat muuttuneet fundamentaalisesti.”

Fortum sopi kesällä Saksan valtion ja Uniperin kanssa, että Saksan valtio tulee Uniperin osakkeenomistajaksi 30 prosentin osuudella. Parin kuukauden kuluttua julkisuuteen alkoi kuitenkin tihkua tietoa, että Saksa suunnittelee Uniperin kansallistamista, kuten nyt on tapahtunut.

Saksa siis lipesi tehdystä sopimuksesta. Voiko tapahtumasarjalla olla vaikutusta Suomen ja Saksan suhteisiin?

Tuskin, sanoo Aalto. Hän arvioi, että Euroopan poliittinen tilanne ja energiakriisi eivät jätä tilaa kahdenvälisten suhteiden hankaukselle. Saksa on tällä hetkellä erittäin vaikeassa tilanteessa energian saannin ja hinnan suhteen.

”Suomessakin on samat ongelmat, mutta pienemmässä mittakaavassa. En usko, että kellään on aikaa jäädä märehtimään Suomen ja Saksan välisiä suhteita.”

Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori ja politiikan tutkimuksen yksikön johtaja Pami Aalto.

Minna Ålander: Suomi oli heinäkuussa Saksaa realistisempi

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Minna Ålanderin mukaan Saksassa oli vielä heinäkuussa paljon epärealistisempi kuva venäläisen öljyn tuonnin tulevaisuudesta kuin Suomessa. Suomessa ei enää tuolloin ajateltu, että kaasun tuonti Venäjältä palautuisi aiemmalle tasolle.

”Saksassa talousministeri Robert Habeck sanoi vielä heinäkuun alussa että kaikki on mahdollista, ja Nord Stream -putken vuosikorjauksen jälkeen kaasun tulo voi jopa lisääntyä”, Ålander sanoo.

”Siinä mielessä Suomella oli ainakin tuolloin realistisemmat lähtökohdat neuvotteluun.”

Myöskään Ålander ei usko, että Uniper-sotku vaikuttaisi Suomen ja Saksan kahdenkeskisiin suhteisiin.

”Saksan näkökulmasta tämä on osa laajempaa energiakriisiä, eikä Fortumin ja Uniperin neuvottelut olleet Saksan mediassa samalla tavalla fokuksessa, kuin Suomessa.”

Putinin aloittama hyökkäyssota ja sen aiheuttama energiakriisi ovat ajaneet sekä Suomen että Saksan tilanteeseen, jossa yritetään lähinnä pitää pää veden yläpuolella, Ålander sanoo. Siksi hän ei usko, Uniperin ja Fortumin tapaus juuri hetkauttaisi maiden välejä. Energiapoliittisia virhearvioita tehtiin myös kummassakin maassa, hän sanoo.

”Ei tässä tilanteessa varmaan kukaan voi olla erityisen ylpeä itsestään.”

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Minna Ålander.