HS:n lähteet: Fortum pelkäsi Uniperin kaasuriskejä vuosien ajan

HS:n tietojen mukaan Fortum pelkäsi vuosien ajan tytäryhtiönsä Uniperin sisällä piileviä riskejä. Fortumin entinen toimitusjohtaja Pekka Lundmark ja nykyinen toimitusjohtaja Markus Rauramo eivät ryhtyneet toimiin riskien vähentämiseksi.


15.10. 2:00 | Päivitetty 15.10. 6:11

Energiayhtiö Fortumilla oli sylissään tikittävä aikapommi.

Fortumin johto pelkäsi vuosien ajan tytäryhtiönsä Uniperin sisällä piileviä riskejä. Tästä huolimatta johto ei ryhtynyt konkreettisiin toimiin Uniperin riskien vähentämiseksi.

Nyt Fortumin tunnistamat riskit ovat toteutuneet täysimääräisesti. Saksan valtio on kansallistamassa Uniperin, ja Fortum kärsii Uniper-sijoituksesta noin kuuden miljardin euron tappiot.

HS on keskustellut viime viikkoina kymmenen henkilön kanssa, jotka seurasivat lähietäisyydeltä Fortumin vuosia kestänyttä Uniper-valtausta. He esiintyvät tässä jutussa nimettöminä, koska henkilöllisyyden paljastumisesta voisi olla vahinkoa heidän uralleen.

Haastattelujen perusteella on selvää, että Fortum tiedosti Uniperin riskit alusta alkaen. Fortum ymmärsi myös sen, mitä oli pelissä: Uniperin kaasuriskien realisoituessa vaarassa olisi koko Fortumin tulevaisuus.

”Fortumin johto ei toiminut tarpeeksi päättäväisesti vähentääkseen Uniperin riskejä”, sanoo yksi lähteistä HS:lle.

Fortumin sisäpiirissä vallinneista Uniper-epäilyistä on kertonut myös Yle.

Pekka Lundmark toimi Fortumin toimitusjohtajana vuosina 2015–2020. Nykyään hän on Nokian toimitusjohtaja.

Pekka Lundmark aloitti Fortumin toimitusjohtajana vuonna 2015. Lundmark tunnettiin yrityskauppojen tekijänä, ja sitä varten hänet palkattiin myös Fortumiin.

Fortumilla oli tuolloin miljardeja euroja rahaa sähköverkkojen myyntien seurauksena. Rahalle piti löytää sijoituskohde.

Fortum oli havitellut pohjoismaista vesivoimaa jo vuosikausia. Ongelma oli se, että vesivoimaa oli Pohjoismaissa rajallinen määrä ja voimalat olivat vain harvoin myynnissä.

Kun saksalainen energiayhtiö Eon listasi tytäryhtiönsä Uniperin pörssiin vuonna 2016, Fortum kiinnostui. Alusta alkaen Fortumia kiinnostivat Uniperissa sen ydin- ja vesivoimalat Ruotsissa. Analyytikkoarvioiden mukaan Ruotsin-voimalat olivat myös Uniperin arvokkain osa.

Fortum aloitti Uniperin valtauksen vuonna 2017. Se sopi ostavansa 47 prosenttia Uniperin osakkeista Eonilta ja kertoi osakekauppojen yhteydessä, että halusi ottaa haltuunsa koko Uniperin.

Uniperin toimiva johto kuitenkin vastusti Fortumin ostotarjousta, eli kyseessä oli vihamielinen yritysvaltaus. Fortum ei päässyt missään vaiheessa tekemään yrityskaupoissa tavanomaista due diligence -tarkastusta Uniperin sisällä vaan joutui turvautumaan ulkopuolelta tehtyyn riskianalyysiin.

Päätös luottaa vain ulkopuoliseen arvioon oli jo sinänsä rohkea. Uniper oli koottu aiemman emoyhtiönsä Eonin rippeistä.

Se oli sekalainen paletti eurooppalaisia ja venäläisiä energiaomistuksia. Hiilivoimaloita, ydin- ja vesivoimaloita, raaka-ainekauppaa, kaasuvarastoja ja niin edelleen.

Ei ole ennenkuulumatonta, että emoyhtiö siirtää syystä tai toisesta ongelmallisina pitämänsä liiketoiminnot uuteen erilliseen pörssiyhtiöön.

Kaikki lähteet Fortumin sisältä kertovat, että Fortumin vuonna 2017 Uniperista teettämät riskianalyysit olivat varsin onnistuneita. Uniperin liiketoiminnoista ei paljastunut merkittäviä yllätyksiä sen jälkeen kun Fortum nousi yhtiön pääomistajaksi.

Läheskään kaikki sisäpiiriläiset eivät silti olleet tyytyväisiä riskianalyyseista tehtyihin johtopäätöksiin ja Uniperin valtauksen toimeenpanoon.

Niin sijoittajat kuin mediakin sivuuttivat Uniperin kaasuriskit olankohautuksella vuonna 2017, kun Fortum aloitti Uniper-valtauksensa.

Julkinen keskustelu keskittyi lähinnä Uniperin saastuttaviin hiilivoimaloihin. Myös Uniperin omistusosuus Itämeren poikki kulkevassa Nord Stream 2 -putkihankkeessa herätti keskustelua, mutta rahassa laskettuna Nord Stream 2 oli vain alaviite suhteessa muihin Uniperin riskeihin.

Kun julkisuudessa kiisteltiin Uniperin hiilivoimaloista, Fortumin sisällä huomio oli aivan muualla. Useiden toisistaan riippumattomien lähteiden mukaan Fortum oli valtauksen aikana huolissaan Uniperin Venäjä-riskeistä ja erityisesti Uniperin raaka-ainekaupasta.

Fortumin Venäjä-riskit olivat suuret jo ennen Uniper-ostosta. Fortumin omien Venäjän-voimaloiden arvo laskettiin miljardeissa euroissa. Uniperin tytäryhtiö Unipro taas omisti Venäjällä voimaloita parin miljardin euron arvosta.

Pekka Lundmark ja muu Fortumin johtoryhmä pitivät Venäjää vaikeana ja arvaamattomana maana. Se oli riski, jonka Fortum tunsi hyvin, olihan Fortum toiminut Venäjällä vuosien ajan ilman suuria vastoinkäymisiä.

Monet Fortumin sisällä halusivat vähentää yhtiön Venäjä-riskejä. Silti konkreettisia toimia riskien vähentämiseksi ei tehty.

Venäjän voimaloiden kannalta pahin uhkakuva oli kansallistaminen. Se olisi ollut Fortumille vakava isku, mutta toisaalta riski oli rajattu. Voimalat olisi menetetty, siinä se. Fortumin muut osat Pohjoismaissa pystyivät toimimaan oikein hyvin, tapahtui venäläisille voimaloille mitä hyvänsä.

Niin Fortumin tunnistamat suurimmat riskit kuin ongelmat Uniperin valtauksessakin kietoutuivat Uniperin raaka-ainekauppaan eli Global Commodities -yksikköön.

Raaka-ainekauppa oli yhtiölle kova pala.

Fortum oli pääasiassa energiantuottaja. Uniperin Global Commodities -yksikkö taas kävi kauppaa kaasulla, hiilellä ja muilla raaka-aineilla eri puolilla maailmaa, sekä fyysisenä tavarana että johdannaismarkkinoilla. Se oli bisneksenä aivan erilaista kuin mihin Fortum oli itse erikoistunut.

Uniperin kauppa, kaasuvarastot ja putket muodostivat verkoston, jota oli vaikea tulkita ulkopuolelta. Uniper on pitänyt yksikön tarkoituksella läpinäkymättömänä ”mustana laatikkona”, koska ei ole halunnut antaa kilpailijoilleen etulyöntiasemaa.

Se oli kuitenkin selvää, että iso osa Uniperin ostamasta kaasusta tuli Venäjältä.

Fortumia huolettivat myös Uniperin kaupankäynnissä mahdollisesti ottamat riskit ja ylipäätään raaka-ainekaupan kokoluokka. Raaka-ainekaupasta kertynyt liikevaihto oli yli 15 kertaa niin suuri kuin koko Fortumilla.

Uniperin raaka-ainekaupan volyymit olivat yksinkertaisesti niin isot, että jo ne itsessään huolettivat Fortumia – erityisesti siksi, että raaka-ainekaupasta kumpuavia riskejä oli vaikea rajata.

Kaasun hinnalle ei ollut kattoa. Niin vakuusvaatimukset kuin raaka-ainekaupasta koituvat tappiotkin voisivat kohota teoriassa äärettömiksi.

Toteutuessaan ne uhkasivat koko Uniperin olemassaoloa. Ja jos Uniper olisi kokonaan Fortumin omistuksessa, vaarassa olisi myös emoyhtiö Fortum.

Uniperin raaka-ainekaupan riskejä käsiteltiin vuosien ajan Fortumin johtoryhmässä ja hallituksen kokouksissa. Huolia, puhetta ja suunnitelmia riitti, mutta Fortum ei ryhtynyt varsinaisiin toimiin riskien taltuttamiseksi.

Alun perin Fortum suunnitteli myyvänsä Uniperin Global Commodities -yksikön joko kerralla tai useana palasena.

Se oli oikeastaan julkinen salaisuus. Kaikki arvasivat Fortumin aikeet jo valtauksen alkaessa vuonna 2017 – niin Uniperin ja Fortumin työntekijät kuin Fortumia seuranneet sijoittajat ja analyytikot.

Suunnitelman tiellä oli yksi este: Uniper.

Uniperin johto piti raaka-ainekauppaa yhtiön ydintoimintona. Yhtiön pilkkominen oli mahdollista vasta sitten, kun Uniper olisi kunnolla Fortumin hallussa.

Fortum oli valtauksen alkaessa varautunut siihen, että Uniperin johto suhtautuisi Fortumiin nihkeästi ja valtaus kestäisi vuosien ajan. Sen sijaan Fortum ei ollut varautunut siihen, että Uniperin johto ryhtyisi niin raivokkaaseen vastarintaan kuin mihin se ryhtyi.

Uniperin silloinen toimitusjohtaja Klaus Schäfer aloitti julkisen lokakampanjan Fortumia vastaan ja yritti maalata samalla Uniperista mahdollisimman epähoukuttavaa kuvaa. Schäfer korosti muun muassa Uniperin hiili- ja Venäjä-riskejä sekä vihjasi epä­selvyyksistä Uniperin raaka-aine­kaupan­käynnissä.

Uniperin kampanja herätti Suomessa lähinnä huvittuneita reaktioita, mutta Schäfer sai viestinsä läpi Uniperin sisällä. Yhtiön työntekijät ja ay-liike pelästyivät uutta omistajaa.

Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark päätti edetä sovitellen. Hän kehui monissa haastatteluissa Uniperin kaasubisnestä.

”Tämä on mielenkiintoinen juttu Uniperissa”, Lundmark kommentoi Uniperin kaasubisnestä Ylelle loppuvuonna 2017.

Samaan aikaan kun Fortum vakuutti hyvää tahtoaan Uniperille julkisuudessa, kulisseissa tapahtui.

Kahden eri lähteen mukaan kansainvälinen raaka-aineyhtiö oli kiinnostunut ostamaan osia Uniperin Global Commodities -yksiköstä pian sen jälkeen kun Fortum oli noussut Uniperin pääomistajaksi. Uniper tyrmäsi ehdotuksen.

”Uskon, että Fortum oli ehdottanut tuota järjestelyä kiinnostuneelle ostajalle eli Fortum yritti pilkkoa Uniperia jo ennen kuin sai täyden omistuksen”, sanoo lähde Fortumin ulkopuolelta.

Uniperin johdon mielestä ongelma ei ollut ainoastaan Fortumin pilkkomissuunnitelma vaan myös suunnitelmien puute. Koska Fortum aikoi pilkkoa Uniperin, se ei voinut kertoa kovin tarkkoja suunnitelmiaan Uniperin vastahankaiselle johdolle.

”Fortum ei kertonut missään vaiheessa selvää tulevaisuudenkuvaa, mitä Fortumin ja Uniperin yhteistyö tarkoittaisi käytännössä. Tällaisen pääomistajan kanssa on hyvin vaikea tehdä yhteistyötä”, kertoo eräs lähde.

Uutta pääomistajaa Fortumia vastusti voimakkaasti Uniperin johdon lisäksi saksalainen ay-liike.

Ay-liike käytti merkittävää valtaa saksalaisyhtiössä. Lakot uhkasivat jatkuvasti, mutta liitot pystyivät vaikuttamaan myös strategisiin linjoihin johtoportaassa. Kuusi Uniperin kahdestatoista hallintoneuvoston jäsenestä oli ay-järjestöjen nimittämiä.

Fortumin Uniper-valtaus jämähti vuosiksi paikoilleen. Uniperin johto ja ay-liike jarruttivat yhteistyötä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yksi suurimmista esteistä oli Venäjällä.

Lakiteknisen syyn vuoksi Fortum tarvitsi Venäjältä luvan kasvattaakseen Uniper-omistuksensa yli 50 prosenttiin. Fortumin mukaan Venäjän lupaprosessi oli Uniperin silloinen toimitusjohtajan Schäferin keksimä painostuskeino Fortumin valtausta vastaan.

Tuota lupaa Fortum joutui odottamaan lopulta kaksi vuotta, ja se viivästytti oleellisesti Fortumin suunnitelmia.

Markus Rauramo toimi Fortumin talousjohtajana Uniper-valtauksen alkaessa vuonna 2017. Kolme vuotta myöhemmin hän nousi Fortumin toimitusjohtajaksi.

Aikaa kului, ja Fortum oli pattitilanteessa.

Fortumin sisällä käytiin ajoittain voimakasta keskustelua siitä, miksi Uniperin valtaus eteni niin hitaasti. Kun tuli kovien päätösten aika, Lundmark ja häntä toimitusjohtajana seurannut Markus Rauramo valitsivat kerta toisensa jälkeen sovittelevan tien.

Useiden eri lähteiden mukaan sovun hakeminen Uniperin kanssa oli Lundmarkin ja Rauramon tietoinen valinta, ei olosuhteiden sanelema pakkoratkaisu. Halutessaan Fortum olisi voinut liittoutua muiden Uniperin omistajien kanssa Uniperin johtoa vastaan.

Kaksi suurta yhdysvaltalaista pääomasijoittajaa, Elliott ja Knight Vinke, oli noussut Uniperin suuromistajiksi heti Fortumin perässä vuonna 2017. Yhdessä Fortumin kanssa ne hallitsivat noin kahta kolmannesta Uniperin osakkeista.

Pääomasijoittajat olisivat halunneet panna niskoittelevan Uniperin johdon ruotuun kovilla otteilla: tilintarkastajilla ja lakimiehillä.

Vuoden 2018 yhtiökokouksessa pääomasijoittajat ehdottivat Uniperiin erityistarkastusta. Jos tarkastus olisi osoittanut, että Uniperin toimiva johto oli jarruttanut Fortumin valtausta vastoin osakkeenomistajien etua, se olisi johtanut todennäköisesti Uniperin johdon vaihtumiseen. Tämä olisi voinut nopeuttaa Uniperin valtausta oleellisesti.

Fortumin toimitusjohtaja Lundmark kuitenkin jarrutteli. Ilmeisesti hän pelkäsi, että erityistarkastus heikentäisi entisestään Uniperin ja Fortumin välejä. Erityis­tarkastusta ei tehty.

Keväällä 2019 Elliott ja Knight Vinke ehdottivat vielä rajumpia toimia.

Erityistarkastuksen lisäksi ne esittivät Uniperin Ruotsin- ja Venäjän-toimintojen irrottamista omiin yhtiöihinsä. Se olisi varmasti suututtanut Uniperin johdon ja ay-liikkeen. Toisaalta se olisi siirtänyt Uniperin riskipesäkkeet eli Venäjän ja kaasutoiminnot erilleen Uniperin kruununjalokivestä eli Ruotsin-voimaloista.

Fortumin johtoryhmä ja hallitus päättivät, ettei Fortum tue pääomasijoittajien esitystä. Uniper jatkoi entisellään.

Vuoden 2019 lopulla Fortum sopi ostavansa pääomasijoittajien omistamat Uniper-osakkeet, mikä kasvatti Fortumin omistusosuuden Uniperissa yli 70 prosenttiin. Se antoi Fortumille selvästi aiempaa suuremman vallan saksalaisyhtiössä.

Miksi Fortum ei silloin hankkiutunut eroon raaka-ainekaupasta ja kaasuriskeistä?

Vuosien mittaan Fortumin ymmärrys Uniperin bisneksestä kasvoi, ja Fortumin johto muutti hiljalleen mieltään. Uniper teki hyvää tulosta, mikä sekin houkutti Fortumin johtoa.

Kun Fortum ei kerran saanut Uniperia pilkottua, ehkä Fortum voisikin elää kaasuriskien kanssa.

Bisnesymmärryksen lisäksi yksi syy muutokseen oli se, että Euroopan energiajärjestelmä muuttui. Euroopassa suljettiin nopealla tahdilla hiilivoimaloita. Saksa oli sulkemassa myös ydinvoimaloitaan.

Niinpä Saksa oli entistä riippuvaisempi kaasusta, ja Uniperin markkina-asema näytti aiempaa paremmalta. Fortum päätti tehdä strategiassaan ison käännöksen.

Fortum kertoi vuonna 2020 pää­oma­markkina­päivässään, että kaasu olisi yksi yhtiön strategisista kulmakivistä. Päätös sitoi Fortumin pysyvästi kiinni venäläiseen kaasuun.

Tilanne oli kääntynyt kolmessa vuodessa päälaelleen.

Fortumin piti alkujaan ostaa Uniper ja myydä siitä osat, jotka eivät sopineet Fortumin palettiin. Vuoden 2020 lopulla tilanne oli se, että Fortum oli myynyt ison osan kaukolämpötoiminnoistaan ja yritti myydä muitakin osiaan saadakseen varoja koko Uniperin ostamiseksi.

Uniper sen sijaan oli pitkälti sama sekava kokonaisuus kuin kolme vuotta aiemmin. Fortum oli vallannut ison osan Uniperista omistajana, mutta Uniper oli vallannut Fortumin strategian.

Vuoden 2020 pääomamarkkinapäivästä saa muutenkin kiinnostavan kuvan Fortumin ja Uniperin suhteesta.

Fortumin uusi toimitusjohtaja Markus Rauramo kertoi tilaisuudessa sijoittajille, että Fortumin ja saksalaisyhtiön yhteistyö etenee loistavasti ja että yhtiöiden strategiat on nivottu yhteen.

Rauramon jälkeen ääneen pääsi Uniperin silloinen toimitusjohtaja Andreas Schierenbeck. Hänen esityksensä keskittyi täysin Uniperiin. Emoyhtiö Fortumin nimi vilahti yhden kalvon alakulmassa. Uniperin Euroopan-kartalla ei edes näkynyt Suomea.

HS:n tietojen mukaan Schierenbeckin esityksen luonne ja Fortumin sivuuttaminen siinä tulivat yllätyksenä suomalaisyhtiölle.

Vain neljä kuukautta myöhemmin Fortum kertoi mylläävänsä Uniperin johdon uusiksi. Toimitusjohtajaksi nousi Fortumin hallituksessa aiemmin istunut Klaus-Dieter Maubach ja talousjohtajaksi Fortumin johtoryhmässä istunut Tiina Tuomela.

”Vaikka olemmekin edistyneet jonkin verran yhteistyössä Uniperin kanssa, uskon, että meidän on paitsi mahdollista myös välttämätöntä tehdä enemmän”, Rauramo sanoi tiedotteessa.

Sitten tuli vuosi 2022.

Tammikuussa 2022 Fortum antoi Uniperille yhteensä kahdeksan miljardin euron lainat ja takaukset.

Syy Uniperin rahantarpeeseen oli nopeasti kohonnut kaasun hinta ja sen seurauksena moninkertaistuneet johdannaisten vakuusvaatimukset. Tämän riskin Fortum oli tunnistanut jo viisi vuotta aiemmin ja siitä lähtien pelännyt sitä.

Kahdeksan miljardia euroa oli Fortumille valtava raha, enemmän kuin yhtiö oli sijoittanut Uniperiin neljän edellisen vuoden aikana.

Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Fortum oli pitänyt sotaa Euroopassa itsensä kannalta mahdollisesti olemassaoloa uhkaavana riskinä mutta kuitannut sodan epätodennäköisenä.

Kesäkuussa 2022 Venäjä lopetti kaasuntuonnin Saksaan. Fortum oli tiedostanut myös tämän riskin jo vuosia sitten mutta ei pitänyt sitä missään vaiheessa realistisena.

HS pyysi tätä artikkelia varten haastattelua Fortumin vuosien 2015–2020 toimitus­johtajalta Pekka Lundmarkilta, nykyiseltä toimitusjohtajalta Markus Rauramolta, Fortumin hallituksen puheenjohtajalta Veli-Matti Reinikkalalta sekä kahdelta aiemmalta puheenjohtajalta: Sari Baldaufilta (2011–2018) ja Matti Lievoselta (2018–2021).

Baldaufia lukuun ottamatta he kieltäytyivät haastattelusta ja kommentointi­mahdollisuudesta.

”Maailma on rajusti erilainen kuin viisi vuotta sitten. Olen investoinnin lopputulemasta syvästi surullinen ja pahoillani”, Baldauf kommentoi sähköpostitse.

Hän ei ottanut kantaa artikkelin sisältöön vaan vetosi salassapitovelvollisuuteen.

Oli lopulta pienestä kiinni, ettei Fortum ehtinyt ostaa koko Uniperia itselleen.

Fortum hankki Uniperin osakkeita vielä vuonna 2021 ja olisi voinut tehdä tarjouksen Uniperin kaikista osakkeista vuoden 2022 alusta alkaen.

Jos Fortum olisi ehtinyt hankkia koko Uniperin ennen Venäjän hyökkäystä, kaasukaupan miljarditappiot olisivat imeneet loputkin rahat Fortumin kassasta. Se olisi saattanut tietää koko Fortumin tuhoa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan