EKP jatkanee ohjaus­korkojen tuntuvaa nostamista taantuman vaarasta huolimatta

Syyskuussa Euroopan keskuspankki kiristi rahapolitiikkaa kerralla 0,75 prosenttiyksikköä. Se oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Markkinat odottavat torstaina taas yhtä suurta korkojen nostoa.

Euroopan keskuspankin pääkonttori sijaitsee Saksassa Frankfurtissa.

27.10. 2:00 | Päivitetty 27.10. 6:40

Rahoitusmarkkinoilla pidetään lähes varmana, että Euroopan keskuspankki (EKP) nostaa torstaina ohjauskorkojaan 0,75 prosenttiyksikköä. Syynä on poikkeuksellisen voimakas kuluttajahintojen kallistuminen eli inflaatio.

Syyskuussa inflaatiovauhti kiihtyi euroalueella jo 9,9 prosenttiin. Keskuspankin hintavakaustavoitteen mukaan inflaation pitäisi olla kaksi prosenttia keskipitkällä aikavälillä.

”Euroalueella inflaatio on edelleen aivan liian voimakasta ja rahapolitiikka siihen nähden yhä kevyttä. Työmarkkinat euroalueella ovat hyvin tiukat ja vaarana on palkkainflaatio, josta EKP on hyvin huolestunut. Ongelma on se, että tiedot palkkojen kehittymisestä saadaan viipeellä, joten EKP torjuu palkkainflaation vaaraa kiristämällä rahapolitiikkaa voimakkaasti”, sanoo finanssiyhtiö SEB:n päästrategi Jussi Hiljanen.

Palkkainflaatio tarkoittaa hinta-palkkakierrettä.

Kun inflaatio kiihtyy voimakkaasti, työntekijät alkavat yleensä vaatia suuria palkankorotuksia. Työvoimakustannusten kasvun yritykset joutuvat nostamaan myymiensä tavaroiden ja palveluiden hintoja, minkä seurauksena inflaatio kiihtyy.

Hiljasen mielestä ongelmana on myös se, että finanssipolitiikka euroalueella on elvyttävää, mikä taas jouduttaa inflaatiota.

”Rahapolitiikka ja finanssipolitiikkaa vaikuttavat vastakkaisiin suuntiin. Energian kallistumisen haittojen lievittämiseksi päätetyt mittavat tukitoimet hidastavat osaltaan inflaation taittumista”.

Inflaation kiihtyminen johtuu maailmantalouden tarjontahäiriöistä ja suuresta kysynnästä. Nopeasti kohoavat kuluttajahinnat heikentävät kotitalouksien ostovoimaa, koska tietyllä määrällä rahaa saa ostettua vähemmän tavaroita ja palveluita kuin aikaisemmin.

Eniten ripeä inflaatio aiheuttaa ongelmia vähävaraisille kotitalouksille, joiden tuloista suuri osa menee arkiseen kulutukseen. Inflaation kiihtyminen on haitallista myös yrityksille ja sijoittajille.

Finanssiyhtiö Danske Bankin pääanalyytikon Minna Kuusiston mielestä EKP:lla on hyvät perusteet jatkaa rahapolitiikan voimakasta kiristämistä.

”Euroalueella energian kallistuminen välittyy jo laaja-alaisesti monien muiden tuotteiden hintoihin. Kun nopea inflaatio pitkittyy, se nostaa inflaatio-odotuksia, jotka taas heijastuvat palkkavaatimuksiin. Vaarana on siis palkkainflaatio.”

Kuusisto painottaa myös, että energiakriisin kehittymistä on erittäin vaikea ennustaa.

”Energian hintoihin vaikuttaa paljon se, kuinka kylmä tuleva talvi Euroopassa on ja missä määrin valtiot onnistuvat hankkimaan nesteytettyä maakaasua korvaamaan venäläistä maakaasua. Lisäksi on otettava huomioon, että energianjakelua ja -tuotantoa voidaan pahimmassa tapauksessa sabotoida, joka voi aiheuttaa yllättäviä hintapiikkejä.”

Hänen mielestään EKP joutuu todennäköisesti keväällä arvioimaan uudestaan rahapolitiikan kiristämisen tarpeellisuutta, jos euroalueen talous on vajonnut energiakriisin vuoksi syvään taantumaan.

Tänä vuonna EKP on nostanut ohjauskorkoja kahdesti – heinäkuussa 0,50 prosenttiyksikköä ja syyskuun alussa 0,75 prosenttiyksikköä.

Ennen syyskuuta EKP ei ollut koskaan aikaisemmin nostanut ohjauskorkoja kerralla 0,75:tä prosenttiyksikköä.

Alustavien tietojen perusteella euroalueen talouskasvu on hidastunut merkittävästi energiakriisin seurauksena ja taantuman riski on syksyn mittaan kasvanut oleellisesti.

EKP:n näkökulmasta ongelma on, että rahapolitiikan merkittävä kiristäminen jarruttaa taloudellista toimeliaisuutta entisestään.

Lue lisää: Euroalueen talous nilkuttaa alakuloon: ”Taantuman todennäköisyys on erittäin suuri”

Rahapolitiikkaan erikoistunut Helsingin yliopiston empiirisen taloustieteen professori Antti Ripatti korostaa, että keskuspankki ottaisi suuren riskin, jos se hidastelisi rahapolitiikan kiristämisessä.

Jos EKP ei nyt päättäväisesti taltuta inflaatiota, markkinoilla syntyy odotus, että se ei tee sitä vastaisuudessakaan. Ripatin mukaan tämä johtaisi siihen, että odotukset inflaation pysymisestä nopeana siirretään euromääräisiin sopimuksiin, kuten vaikkapa nimellispalkkoihin tai rakennusurakoihin.

”Jos keskuspankki alkaisi myöhemmin yhtäkkiä kiristää rahapolitiikkaa siinä vaiheessa, kun sopimuksissa on otettu huomion pitkäaikainen nopea inflaatio, sillä olisi erittäin kielteiset vaikutukset talouskasvuun. Yritys, joka on luvannut suuret nimelliskorotukset palkkoihin, jäisi kasvaneiden työvoimakustannustensa vangiksi, jos inflaatio olisi odotettua hitaampaa.”

Euroalueen suistuminen taantumaan Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman energiakriisin ja yleisen epävarmuuden takia on Ripatin mielestä hyvin todennäköistä.

”Taantumaa tuskin voidaan välttää sillä, jos EKP:n rahapolitiikka olisi ennakoitua kevyempää. Kevyemmällä rahapolitiikalla voidaan todennäköisesti vain siirtää taantumaa eteenpäin, mutta riskit olisivat suuret.”

Jos keskuspankki sallisi kuluttajahintojen jopa nykyistä nopeamman kallistumisen, se voisi tulevaisuudessa joutua turvautumaan ennennäkemättömään rahapolitiikan kiristämiseen.

”Pahimmassa tapauksessa EKP joutuisi kiristämään rahapolitiikkaa niin voimakkaasti, että euroalue vajoaisi lamaan. Rahapolitiikan hyvä piirre on, että sitä voi muuttaa hyvinkin nopeasti toisin kuin finanssipolitiikkaa.”

Kiperän rahapoliittisen päätöksen tekee EKP:n 25 jäsenen neuvosto. Siihen kuuluvat virkansa puolesta jokaisen 19 eurovaltion keskuspankin pääjohtajat ja Euroopan keskuspankin johtokunnan kuusi jäsentä.

Kunkin eurovaltion keskuspankin pääjohtaja edustaa neuvostossa itsenäistä näkemystään euroalueen rahapolitiikasta eikä ota ohjeita vastaan kotimaansa poliitikoilta. Ennen neuvoston kokouksia pääjohtajat pohtivat rahapoliittisia päätöksiä keskuspankkiensa keskeisten ekonomistien kanssa.

Neuvosto julkaisee rahapoliittisista päätöksensä torstaisin. Kokous alkaa edellisenä päivänä eli keskiviikkona, jolloin neuvostolle esitellään EKP:n ekonomistien laatima katsaus euroalueen talouden tilasta ja lähiajan näkymistä.

Pääekonomisti Philip Lane esittelee yleensä torstaiaamuna ehdotuksensa tarvittavista rahapoliittisista toimista. Lane on EKP:n johtokunnan ja neuvoston jäsen. Seuraavaksi neuvostossa alkaa vapaa keskustelu, jonka päätteeksi valmistuu ensimmäinen päätösluonnos.

Tämän jälkeen jokainen neuvoston jäsen voi esittää luonnokseen muutoksia, jonka jälkeen on toinen keskustelukierros. Lopuksi pääjohtaja Christine Lagarde tiivistää käytettyjen puheenvuorojen perusteella ehdotuksensa neuvoston rahapoliittiseksi päätökseksi.

Päätöksenteossa pyritään yksimielisyyteen, mutta aina sitä ei saavuteta. EKP ei kerro, ketkä neuvoston jäsenistä päätöksiä mahdollisesti puolsivat tai vastustivat. Jos kokouksissa on eripuraa, päätöstä vastustaneet kertovat aika ajoin näkemyksistään viestimille kokouksen jälkeen.

Julkisten puheenvuorojen perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että ohjauskorkojen 0,75 prosenttiyksikön kohottamista kannattavat ainakin Espanjan keskuspankin pääjohtaja Pablo Hernández de Cos, Ranskan keskuspankin pääjohtaja François Villeroy de Galhau, Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, Saksan keskuspankin pääjohtaja Joachim Nagel, Hollannin keskuspankin pääjohtaja Klaas Knot ja johtokunnan saksalainen jäsen Isabel Schnabel.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Slovakian keskuspankin pääjohtaja Peter Kažimír ja Itävallan keskuspankin pääjohtaja Robert Holzmann kannattavat myös 0,75 prosenttiyksikön koronnostoa.

Maltillisempaa korkojen kohottamista saattavat lausuntojensa perusteella puoltaa Italian keskuspankin pääjohtaja Ignazio Visco, johtokunnan italialainen jäsen Fabio Panetta, Portugalin keskuspankin pääjohtaja Mário Centeno ja ja mahdollisesti myös Kreikan keskuspankin pääjohtaja Giannis Stournaras.