Fortumin entinen toimitus­johtaja ottaa täyden vastuun Uniper-kaupasta ja kertoo merkittävistä virhe­arvioistaan

Energiayhtiö Fortumin entinen toimitusjohtaja Pekka Lundmark painottaa, että Uniperin valtauksen viivästyminen sekoitti alkuperäiset suunnitelmat.

Pekka Lundmark työskenteli Fortumin toimitusjohtajana syyskuusta 2015 heinäkuuhun 2020.

30.10. 2:00 | Päivitetty 30.10. 6:15

Viesti on selvä. Energiayhtiö Fortumin entinen toimitusjohtaja Pekka Lundmark ei vieritä vastuutaan epäonnistuneesta Uniper-kaupasta muille.

”Olen todella surullinen ja pahoillani kaupan lopputuloksesta. Kannan täyden vastuun kaikista Fortumin johtoryhmän päätöksistä toimitusjohtajakaudellani.”

Helsingin Sanomat on yrittänyt saada Lundmarkin ja Fortumin hallituksen entisen puheenjohtajan Sari Baldaufin haastattelua kesästä saakka. Nyt Lundmark sanoo kommentoivansa asiaa tässä haastattelussa ensimmäisen ja ainoan kerran.

Nykyisin verkkolaiteyhtiö Nokiaa johtava Lundmark työskenteli Fortumin toimitusjohtajana syyskuusta 2015 heinäkuuhun 2020. Ennen hänen toimitusjohtajakauttaan Fortum oli myynyt sähkönsiirtoverkkonsa ja päättänyt investoida Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen, joka peruttiin tänä keväänä.

Yksi Lundmarkin keskeisistä tehtävistä oli etsiä siirtoverkkojen myynnistä saaduille varoille tuottava sijoituskohde. Vuonna 2016 Fortum osti 700 miljoonalla eurolla jätteiden kierrätysyhtiö Ekokemin. Seuraavana vuonna se hankki 970 miljoonalla eurolla norjalaisen energiayhtiö Hafslundin.

Kaupoista huolimatta Fortumilla oli vielä runsaasti käteistä sijoitettavaksi. Fortumin kassaan nimittäin kilahti Ruotsin, Suomen ja Norjan siirtoverkkojen myynnistä runsaat yhdeksän miljardia euroa.

”Halusimme ostaa Pohjoismaista vesi- ja ydinvoimaa, jota on kuitenkin hyvin harvoin myynnissä järkevällä hinnalla. Analysoimme hyvin monia yhtiöitä ja tulimme siihen johtopäätökseen, että Uniper on Fortumille houkuttelevin vaihtoehto, koska se omistaa merkittävästi vesi- ja ydinvoimaa Ruotsissa.”

Ostotarjouksen tekemistä Uniperista alettiin Fortumissa pohtia jo vuoden 2016 lopussa. Pelkkä vesi- ja ydinvoima ei ollut myynnissä. Sen hankkimiseksi Fortumin piti syyskuussa 2017 tehdä ostotarjous koko yhtiöstä, joka piti sisällään venäläisiä voimaloita, saksalaisia kaasu- ja hiilivoimaloita sekä suuren raaka-aineiden välitystoiminnan.

Uniper oli listautunut pörssiin vuonna 2016. Sen suurin osakkeenomistaja oli saksalainen energiayhtiö Eon, joka oli ilmoittanut haluavansa myydä 47 prosentin omistusosuutensa.

Fortum laski sen varaan, että jäljellä jääneiden osakkeiden ostaminen markkinoilta olisi verraten helppoa. Yhtiössä arvioitiin, että yritysjärjestely olisi toteutettu vuoden 2018 aikana.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa tuhosi Fortumin suunnitelmat. Yhtiön arvion mukaan kaupasta aiheutuu vajaan kuuden miljardin euron tappio.

Lundmark kertoo tehneensä kaksi virhearviota.

”En olisi ikinä voinut uskoa, kuinka voimakkaaseen vastarintaan Uniperin johto ryhtyy. Vastarinta hidasti merkittävästi Uniperin saamista Fortumin kontrolliin ja viivästytti suunnitelmiemme toteuttamista. Uniperin johto aloitti raivokkaan kampanjan Fortumia vastaan ja valjasti siihen mukaan saksalaisen ammattiyhdistysliikkeen.”

Hän kertoo keskustelleensa Eonin toimitusjohtajan Johannes Teyssenin kanssa siitä, miten Uniperin johto saattaa suhtautua siihen, että Fortum ostaisin Eonin osuuden yhtiöstä.

Teyssen arvioi Uniperin johdon järkyttyvän alkuvaiheessa. Hän oli silti vakuuttanut, että ajan mittaan toimitusjohtaja Klaus Schäfer tunnustaa tosiasiat ja alkaa tehdä yhteistyötä Fortumin kanssa.

Riitely kesti kuitenkin yli kaksi vuotta. Se alkoi laantua vähitellen vasta vuonna 2019. Schäfer oli jäänyt sairauslomalle kesällä 2018. Alkuperäisten suunnitelmien toteuttamista Uniperissa hidasti myös Venäjän kilpailuviranomaisen viivyttely.

”Saksalaisesta pörssiyhtiöstä kontrollin voi saada kahdella tavalla: tekemällä sopimus johdon kanssa tai hankkimalla 75 prosenttia osakkeista. Fortum sai kontrollin Uniperista vasta syksyllä 2020 Uniperin johdon raivokkaan vastustuksen ja Venäjän kilpailuviranomaisen viivyttelen takia.”

Venäjän kilpailuviranomaisen hyväksyntä jumittui pieneen yksityiskohtaan: juomaveteen. Uniperin tietyistä voimaloista nimittäin tuotettiin juomavettä paikallisille kotitalouksille.

”Kilpailuviranomainen vetosi Venäjän lainsäädäntöön, joka kielsi sen, että ulkomaisen valtion enemmistöomistama yhtiö toimittaisi juomavettä kotitalouksille. Meillä oli Fortumissa koko ajan käsitys, että tämä oli vippaskonsti, jolla haluttiin panna kapuloita rattaisiin.”

Oliko ”vippaskonstin” takana kenties Uniper?

”Tästä liikkui paljon huhuja, mutta minulla ei ole esittää mitään todisteita.”

Toiseksi merkittäväksi virhearviokseen Lundmark mainitsee kyvyttömyyden ennustaa, että Venäjä saattaisi yhtäkkiä lopettaa maakaasun myymisen Saksaan.

”Emme osanneet vuonna 2017 nähdä, että läpi kylmän sodan kestänyt Venäjän ja Saksan energiayhteistyö, josta oli ollut paljon hyötyä molemmille osapuolille, saattaisi vaarantua. Siinä vaiheessa kun suunnittelimme Uniperin ostamista, Saksa oli sinänsä typerällä päätöksellään lakkauttamassa ydinvoimatuotantoaan ja samaan aikaan se päätti aivan oikein, että hiilestä piti päästä eroon suurten päästöjen takia.”

Kun aurinko ei aina paista eikä tuuli puhalla riittävästi, maakaasun merkitys Saksassa kasvoi ydinvoimasta luopumisen takia. Venäläisen maakaasun taloudellista ja poliittista painoarvoa lisäsi Länsi-Euroopassa tehdyt päätökset vähentää kaasuntuotantoa.

”Seurasimme Fortumissa Venäjä-riskejä koko ajan erittäin tarkasti. Kaikki keskustelut venäläisten, saksalaisten ja lukuisten ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa vahvistivat sen yleisen käsityksen, että Saksan ja Venäjän energiayhteisö jatkuisi jopa vakavissa kriiseissä.”

Sotaa ja luonnonkatastrofeja varten sopimuksissa on luonnollisesti aina lausekkeet ylivoimaisen esteen (force majeure) varalle.

Lausekkeen käyttöönotto Venäjän hyökkäyksen jälkeen olisi tarkoittanut, että Uniper olisi voinut nostaa asiakkailleen myymänsä maakaasun hintaa, kun se sodan takia kallistui erittäin voimakkaasti. Saksan hallitus ei tähän suostunut.

Kun venäläinen energiayhtiö Gazprom lopetti kaasun myymisen Uniperille, se joutui ostamaan korvaavaa kaasua markkinoilta hyvin kalliilla. Tämä on aiheuttanut Uniperille miljardien eurojen tappiot.

”On myös syytä pitää mielessä, että markkinat eivät nähneet hyökkäyssodan ja kaasukaupan loppumisen riskiä edes tammikuussa 2022, jolloin Fortumin Uniper-sijoituksen arvo oli kaksinkertaistanut alkuperäisestä. Kaikesta tästä huolimatta vuonna 2017 tekemämme riskiarvio osoittautui keväällä 2022 vääräksi eikä Uniper jostain syystä voinut vedota ylivoimaiseen esteeseen.”

Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark kertoi 27. syyskuuta 2017 sopimuksesta, jonka nojalla se osti 47 prosenttia Uniperin osakkeista saksalaiselta energiayhtiöltä Eonilta.

”Vuonna 2017 tekemämme riskiarvio osoittautui keväällä 2022 vääräksi.”

Jokaisessa investoinnissa ja yrityskaupassa on riskejä. Yleensä niitä arvioidaan punnitsemalla todennäköisiä, epätodennäköisiä ja erittäin epätodennäköisiä uhkakuvia.

Kukaan ei vain voi väittää varmuudella tietävänsä, mikä riskeistä toteutuu ja milloin.

”Ennen ostotarjouksen tekemistä Fortumin hallitus järjesti useita ylimääräisiä kokouksia, joissa käsiteltiin aina yhden Uniperin liiketoimintaryhmän riskejä. Erityisen perusteellisesti pohdittiin Uniperin raaka-aineiden välitysliiketoiminnan riskejä ja miten niiltä voidaan suojautua.”

Helsingin Sanomien useista eri lähteistä hankkimien tietojen mukaan Fortumin suunnitelmana oli myydä raaka-aineiden välitysliiketoiminta pian sen jälkeen, kun se on saanut hankittua 75 prosenttia Uniperista.

Raaka-aineiden välitys on juuri se liiketoiminta, joka on tänä vuonna tuottanut Uniperille miljardien eurojen tappiot. Fortumin alkuperäiset suunnitelman välitysliiketoiminnasta luopumiseksi eivät toteutuneet, koska Uniperin valtaus viivästyi.

”Fortumia kiinnosti Uniperissa etupäässä vesi- ja ydinvoima. Meillä oli luonnollisesti suunnitelmat, mitä Uniperille ja sen osille tehdään, kun 75 prosenttia osakkeista on ostettu. Suunnitelmien yksityiskohdat ovat Fortumin luottamuksellisia asioita, joista minulla ei ole oikeutta kertoa julkisesti. En myöskään tiedä, mitä alkuperäisille suunnitelmille tapahtui sen jälkeen, kun lähdin yhtiöstä.”

Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta. Sota on jatkoa Krimin miehitykselle, jonka Venäjä aloitti vuonna 2014.

Venäjän aggressiivisuus oli laajasti tiedossa. Siitä huolimatta Fortum halusi syksyllä 2017 ostaa Uniperin, jolla oli tiiviit liikesuhteet Venäjälle. Ulkopuoliselle saattaa herätä kysymys, missä määrin Fortum arvioi kaupan ulko- ja turvallisuuspoliittisia riskejä.

Osaamista arviointiin oli omasta takaa, sillä Fortumin johtoryhmässä oli tuolloin puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Räty. Hän työskenteli Fortumin yhteiskuntasuhdejohtajana vuoteen 2021 saakka.

”Krimin miehitys oli koko ajan mukana riskiarvioissa. Venäjä oli jo aikaisemmin kiristänyt Ukrainaa energialla, mutta emme uskoneet, että Venäjä tekisi saman Saksalle. Hyvin monet eurooppalaiset poliitikot ja tutkijat uskoivat Venäjän ja Saksan keskinäiseen riippuvuuteen aina vuoden 2021 loppuun saakka.”

Lundmark ei halua kertoa, ketkä olivat Fortumin käyttämät neuvonantajat poliittisten ja taloudellisten riskien arvioinnissa.

”Käytimme neuvonantajina hyvin laajasti suomalaisia, venäläisiä ja saksalaisia eri alojen asiantuntijoita.”

Uutistoimisto Bloomberg julkaisi 20. syyskuuta 2017 artikkelin, jossa kerrottiin yksityiskohtaisia tietoja Fortumin suunnitelmasta ostaa Eonilta 47 prosenttia Uniperin osakkeista.

Sattumalta Fortum oli sopinut samalle päivälle tapaamisen pääministeri Juha Sipilän (kesk), omistajaohjauksesta vastaavan elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) ja valtion omistajaohjausosaston päällikön Eero Heliövaaran kanssa. Tarkoituksena oli kertoa suunnitellusta osakekaupasta.

Fortumin piti olla ulkopuolisten informoinnissa varovainen, koska ostotarjous koski kolmea pörssiyhtiötä: Fortumin lisäksi Uniperia ja Eonia.

”Päätimme kertoa valtiolle asiasta siinä vaiheessa, kun meillä oli edellytykset kaupan toteutumiselle. Oli kuin kohtalon ivaa, että sama aamuna kun tapaaminen valtion kanssa oli sovittu, Bloomberg kertoi uutisessaan hyvin yksityiskohtaisesti Fortumin suunnittelemasta ostotarjouksesta. Meidän oli lain mukaan pakko antaa pörssitiedote, jossa kerroimme aikomuksestamme tehdä ostotarjous.”

Fortum oli silti kertonut valtiolle jo paljon aikaisemmin etsivänsä sopivaa investointikohdetta Euroopassa. Uniperia ei mainittu nimeltä tunnustelut olivat kesken.

Kuusi päivää ensimmäisen tiedotteen jälkeen eli 26. syyskuuta 2017 Fortum ilmoitti tehneensä Eonin kanssa sopimuksen Uniperin osakkeiden ostamisesta.

”Tuskin valtio on ehtinyt kovin perusteellisia arvioita Uniperin turvallisuus- ja ulkopoliittisista riskeistä 20.–26.9. tehdä. Valtio ei myöskään missään vaiheessa ilmoittanut, että se olisi kauppaa vastaan. Itse asiassa valtion edustajat antoivat myönteisiä kommentteja julkisuuteen. Minulla ei ole tietoa siitä, millaisia arvioita Uniper-kaupan poliittisista riskeistä on mahdollisesti tehty myöhemmin.”

Helsingin Sanomien tietojen mukaan Uniperin riskit herättivät huolta Fortumin johtoryhmässä etenkin sen jälkeen, kun valtaus viivästyi.

Lue lisää: Sisäpiiriläiset paljastavat Fortumin johdon uhkarohkean pelin, joka oli vähällä kaataa koko yhtiön

” Uniperin riskeistä luonnollisesti keskusteltiin johtoryhmässä, mutta mielikuvani on, että kaikki olivat sen takana. Jos joku johtoryhmän jäsenistä oli kauppaa vastaan, hän ei sitä sanonut ääneen, vaikka nimenomaan pyysin kaikkia johtoryhmän jäseniä kertomaan näkemyksensä avoimesti ja rehellisesti, koska kauppa oli hyvin suuri.”

Lopulta Fortumin hallitus päätti kaupasta yksimielisesti.

Yhdysvaltalaiset pääomasijoittajat halusivat edetä aggressiivisesti keväällä 2019 Uniperin yhtiökokouksessa. Pääomasijoittajat ehdottivat vesi- ja ydinvoiman irrottamista erilliseen yhtiöön.

Lundmark kertoo, että Fortumissa mietittiin huolellisesti, pitäisikö pääomasijoittajien ehdotusta kannattaa.

”Arvioni oli, että tällaisen päätöksen tekeminen yhtiökokouksessa olisi aiheuttanut täysin hallitsemattoman sekasorron juuri siinä vaiheessa, kun suhteet Uniperiin johtoon olivat paranemassa. Väitän, että koko Saksa olisi kääntynyt Fortumia vastaan. Tästä syystä päädyin siihen, että kannattaa edelleen edetä rakentavasti ja rauhanomaisesti.”

Lundmark kiistää arvion, että hän olisi ollut liian lepsu Uniperin johtajia kohtaan. Samassa Uniperin yhtiökokouksessa Fortumin aloitteesta jätettiin antamatta vastuuvapaus Uniperin johdolle.

”Se oli näpäytys, johon Uniperissa suhtauduttiin raskaasti. Ei Fortumissa puuttunut uskallusta olla aggressiivinen Uniperia kohtaan, vaan kysymys oli enemmänkin siitä, mikä oli järkevä tapa edetä. Varsinainen pullonkaula oli Venäjän kilpailuviranomaisen hyväksyntä.”

Fortum ilmoitti saaneensa hyväksynnän samana päivänä 2. maaliskuuta 2020, jolloin Nokian hallitus ilmoitti nimittäneensä Lundmarkin yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi.

Ennen yrityskauppaa yritykset tekevät yleensä ostettavasta yhtiöstä tarkastuksen, jossa käydään läpi yhtiön taloudellinen tila ja keskeiset riskit. Fortum ei koskaan tehnyt tällaista tarkastusta Uniperista.

”Fortum osti osakkeita pörssiyhtiöstä eli Uniperista. Kun listatusta yhtiöstä ostaa osakkeita, se ei anna oikeutta due diligence - tarkastukseen. Sitä paitsi Uniperissa oli tehty laaja tarkastus vuonna 2016, jolloin yhtiö listautui pörssiin.”

Hän on aivan varma, että Uniperin papereista ei olisi löytynyt sodan aiheuttamaa riskiä.

”Uniperin liiketoiminnassa ei ollut mitään pommeja, vaan se pommi tuli helmikuussa 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan.”

Pekka Lundmark aloitti Nokian toimitusjohtajana elokuussa 2020.

”Suuri oppi on se, että maailmassa on siirrytty epävarmuuden aikaan ja mahdollisiin sotiin on varauduttava liiketoiminnassa entistä paremmin.”

Toisinaan mahdottomilta vaikuttavat riskit saattavat toteutua. Älykkyyttä on oppia virheistään ja muuttaa toimintaansa.

Lundmark aloitti verkkolaitteita valmistavan Nokian toimitusjohtajana elokuussa 2020. Yhtiöllä on liiketoimintaa lähes kaikkialla maailmassa ja monissa valtioissa, joissa poliittiset riskit ovat suuria.

Herää siis kysymys, mitä Lundmark on oppinut sodan takia pieleen menneestä Uniper-kaupasta.

”Suuri oppi on se, että maailmassa on siirrytty epävarmuuden aikaan ja mahdollisiin sotiin on varauduttava liiketoiminnassa entistä paremmin. Samalla on kuitenkin investoitava liiketoiminnan kasvuun. Ongelma on se, voimmeko nyt vuonna 2022 ennakoida, missä mahdollisesti syttyy viiden vuoden kuluttua sotia, jotka tuhoavat tehdyt investoinnit.”

Yksi mahdollinen kriisi saattaa kyteä maailman toiseksi suurimmassa kansantaloudessa Kiinassa, jossa presidentti Xi Jinpingin valta on vahvistunut. Kiina on myös alkanut uhitella Taiwanille entistä aggressiivisemmin.

Kiinassa tuotettuja vaatteita, tietokoneita, puhelimia, ohjelmistoja, raaka-aineita ja palveluita käyttävät hyvin monet ihmiset eri puolilla maailmaa.

Nokian palveluksessa on Kiinassa tuhansia työntekijöitä. Kun mukaan lasketaan Taiwan, Kiinan alueen osuus Nokian liikevaihdosta on ollut tänä vuonna seitsemän prosenttia.

”Kiinan merkitys Nokian liiketoiminnalle on supistunut jo vuosia. Meidän riippuvuus Kiinasta ei ole kovin suurta. Teemme Nokiassa paljon töitä sen eteen, että ymmärtäisimme paremmin erilaisia poliittisia kehityskulkuja ja riskejä. Meillä on lukuisia hahmotelmia mahdollisista poliittisista kriiseistä, joita testaamme liiketoimintamalliamme vastaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan