Myös verotusta tulisi kiristää talouden tasapainottamiseksi, sanovat taloustieteilijät

Suomen julkinen talous on velkaantuneempi kuin koskaan aikaisemmin. HS kysyi kymmeneltä taloustieteilijältä, olisiko verotusta perusteltua kiristää.

Helsingin Sanomat tiedusteli kymmeneltä taloustieteilijältä, olisiko myös verotuksen kiristäminen perusteltua julkisen talouden tasapainottamiseksi.

13.11. 2:00 | Päivitetty 13.11. 11:05

Poliitikoilla on taas edessään vaikea kysymys, johon ei ole helppoja ratkaisuja. Suomen julkinen talous on velkaantuneempi kuin koskaan aikaisemmin, ja asialle pitäisi tehdä jotakin.

Yksi syy velkaantumisen kiihtymiseen on koronaviruspandemia. Sen pahimmassa vaiheessa monet valtiot eri puolilla maailmaa turvautuivat menojen lisäämiseen, jolla todennäköisesti estettiin suurempi taloudellinen sekasorto.

Se, että julkisen talouden velkaantuminen Suomessa on kiihtynyt, ei silti yksinomaan johdu kriisin takia tehdyistä menolisäyksistä.

Lue lisää: Hallitus selittää rajua velanottoa kriiseillä, mutta se on osatotuus: Grafiikka näyttää, mihin rahat ovat menneet

Eduskuntapuolueet ovat erimielisiä siitä, pitäisikö julkista taloutta tasapainottaa verotusta kiristämällä, menoja leikkaamalla vai molemmilla keinoilla.

Helsingin Sanomat lähetti kymmenelle taloustieteilijälle seuraavan kysymyksen:

Suomen velkaantuminen kiihtyi tuntuvasti koronaviruspandemian pahimmassa vaiheessa. Julkisen talouden tuloja ja menoja on ajan mittaan liki väistämättä tasapainotettava, koska rahoituskustannukset ovat kasvaneet ja väestön vanheneminen lisää menoja. Olisiko julkisten menojen karsimisen lisäksi tai niiden vaihtoehtona perusteltua harkita verotuksen kiristämistä tulojen lisäämiseksi?

Roope Uusitalo

Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkistalouden professori Roope Uusitalo

”Taloustieteellisen tutkimuksen yhtenä tehtävänä on arvioida talouspolitiikan keinojen todennäköisiä vaikutuksia. Valinta näiden keinojen välillä kuuluu vaaleilla valituille poliittisille päättäjille.

Julkisen sektorin tulojen ja menojen tasapainottaminen on välttämätöntä, mutta on siis ensisijaisesti poliittinen valinta, miten suurta julkista sektoria halutaan ylläpitää. Poliittinen kysymys on sekin, pyritäänkö julkisen talouden tasapainoon menoja karsimalla vai verotusta kiristämällä.

Julkisen talouden sopeuttamistarve on sen verran suuri, että sitä on vaikea pelkästään menoleikkauksilla kuroa umpeen. Voi myös olla helpompi saada aikaan yleisesti hyväksyttävissä oleva sopeuttamisohjelma, jos se sisältää myös verotuksen kiristyksiä. Tämä tosin on enemmän politiikkaa kuin taloustiedettä.

Jos julkista taloutta halutaan tasapainottaa verotuloja lisäämällä, on edelleen syytä välttää veronkiristyksiä, jotka vääristävät hintoja ja taloudellisia kannustimia. Esimerkiksi kiinteistöveron korotus on tässä mielessä vähemmän haitallinen kuin ansiotuloveron korotus.

Myös verotuet ovat useimmiten tehoton tapa vaikuttaa tulonjakoon. Esimerkiksi ruoan alennettua arvolisäveroa on vaikea perustella taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta, vaikka elintarvikkeiden hinta onkin voimakkaasti noussut.”

Kaisa Kotakorpi

Tampereen yliopiston taloustieteen professori Kaisa Kotakorpi

”Julkisen talouden tasapainottamisen tarve on arvioitu sen verran suureksi, ettei sopeutusta olisi mielekästä tehdä ainoastaan menoja karsimalla. Suomen verraten korkea veroaste ei riitä perusteluksi sille, että mitään veroja ei voisi kiristää.

Tutkimustiedon perusteella verotuksen haittavaikutukset esimerkiksi työntekoon ovat keskimäärin melko maltillisia, ja mitään yhtä ja oikeaa, optimaalista julkisen sektorin kokoa – ja siten kokonaisveroastetta – ei ole olemassa. Toisaalta olisi tärkeää käydä avoin keskustelu siitä, mitä palveluita leikataan, kun menoja karsitaan, ja miten tämä vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Helppoja ratkaisuja on vaikea löytää.

Tärkeä ero leikkausten ja veronkiristysten välillä on niiden tulonjakovaikutuksissa – kuka sopeutuksen maksaa? Esimerkiksi sosiaaliturvan leikkaukset osuvat heikossa asemassa oleviin ihmisryhmiin, kun taas esimerkiksi tuloveron kiristykset tyypillisesti osuvat suurempituloisiin.

Keinojen valinnassa on kyse poliittisesta arvovalinnasta – millaisia hyvinvointipalveluita ja turvaverkkoa yhteiskunnassa halutaan ylläpitää. Jos hyvinvointipalveluiden rahoituspohja halutaan turvata, tarvitaan myös veronkorotuksia. Kattavat hyvinvointipalvelut ovat sopusoinnussa tehokkaan talouden kanssa, kun ne järjestetään järkevästi ja verojärjestelmä on hyvin suunniteltu.”

Markus Jäntti

Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti

”Verotuksen kiristämistä pitäisi harkita. Julkisen talouden pitkän aikavälin tasapaino niin sanotulla kestävyysvajeella mitattuna ei ole keskeisin talouspolitiikan tunnusluku. Sitä on kuitenkin syytä pitää silmällä lyhyen ja keskipitkän aikavälin talouspoliittisia päätöksiä tehtäessä. On vaikea keksiä syytä siihen, miksi tasapainotus pitäisi tehdä pelkästään menoja supistamalla.

Monet poliitikot hokevat, että työn verotusta ei saa kiristää, ja tällä tarkoitetaan yleensä valtion tuloveroa. Hokema on tyhjä. Työnantajamaksut, ansiotulovero ja arvonlisävero ovat kaikki työhön kohdistuvaa veroa siinä merkityksessä, että ne pienentävät palkan kulutusarvoa.

Merkittävin keino lisätä verotuloja on kiristää tulojen ja kulutuksen verotusta. Odotettavissa on myös, että kannustinloukkujen purkamista tarjotaan keinoksi leikata menoja. Tämäkään ei ole helppoa, sillä kannustinloukkuja on jo vuosikymmeniä pyritty poistamaan.

Osa poliitikoista vastustaa universaaleja ja ansiosidonnaisia etuuksia eli juuri niitä, joissa merkittäviä kannustinongelmia ei esiinny. Lisäksi monet poliitikot haluavat kohdistaa tulonsiirrot niitä eniten tarvitseville, jolloin törmäämme tarveharkintaan, mikä taas nimenomaan aiheuttaa kannustinongelmia.

Paras tapa edetä olisi noudattaa talouspolitiikan arviointineuvoston alkuvuodesta antamaa suositusta julkisen talouden sopeuttamiseen: tarvitaan laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys keinoista, joilla julkista taloutta tasapainotetaan.”

Essi Eerola

Suomen Pankin kotimaisen talouspolitiikan prosessipäällikkö Essi Eerola

”Julkisen talouden sopeutustarve on sen verran suuri, että menojen karsimisen lisäksi on hyödyllistä harkita verotuksen kiristämistä. Veronkiristyksiä arvioitaessa tulisi kuitenkin huomioida se, että kaikki verot eivät ole yhtä haitallisia talouden toiminnalle.

Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, ettei jaottelu menoleikkauksiin ja veronkiristyksiin vaihtoehtoisina toimina aina ole kovin selkeä. Esimerkiksi asumistuen tai lapsilisän muuttaminen veronalaisiksi etuuksiksi olisi leikkaus tuensaajille ja kiristäisi verotusta.”

Matti Tuomala

Tampereen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Tuomala

”Vastaukseni on kyllä. Verotus on julkisen vallan tärkein talouspoliittinen väline. Kokonaisveroaste on laskenut 2000-luvulla noin viisi prosenttiyksikköä. Samaan aikaan valtionvelka on kuitenkin kasvanut.

Tuntuu myös kummalliselta, että verotus on valtiontalouden kehysjärjestelmän ulkopuolella. Siellä sitä haluaa edelleen pitää valtiovarainministeriö tuoreessa raportissaan julkisen talouden ohjauksen kehittämisestä.

Verotuksen merkitys on toki erilainen lyhyen ajan finanssipolitiikassa kuin julkisen talouden pitkän aikavälin ohjauksessa. Jos talous on menossa taantumaan, silloin verotuksen keventämisen avulla ylläpidetään kysyntää. Taantumassakin julkisten menojen, kuten julkisten investointien, lisääminen on tehokkaampi tapa ylläpitää kysyntää kuin verotuksen keventäminen. Hyvin hoidettu lyhyen ajan finanssipolitiikka vaikuttaa myös pidemmän ajan julkisen talouden tilaan.”

Eva Österbacka

Åbo Akademin taloustieteen professori Eva Österbacka

”On erittäin epätodennäköistä, että Suomen talouskasvu olisi lähivuosina niin voimakasta, ettei julkisen talouden tasapainottamiseen tarvitse puuttua. Velkakierre on katkaistava, jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltiomme.

Suomen talous on vaarassa vajota taantumaan, jolloin menojen karsiminen ja verotuksen kiristäminen lisäävät taantuman riskiä. Jos tehdään poliittinen päätös, että tuloja halutaan kasvattaa, tulo- ja pääomaverot sekä tavaroista ja palveluista maksetut verot ovat merkittävimmät tulolähteet. Lisäksi työnantajan pakolliset sosiaaliturvamaksut ovat merkittäviä.

Veronkiristysten haittavaikutukset voivat olla vakavia. Tuloverot vaikuttavat työn tarjontaan. Jos tuloverotusta kiristetään, kannustinloukkujen riskit kasvavat. Jos pääomatuloverotusta kiristetään, otetaan riski, että pääomaa häviää Suomesta ja investoinnit vähenevät.

Jos Suomea verrataan samanlaisiin hyvinvointivaltioihin, kokonaisveroaste on korkeampi sekä Tanskassa että Ruotsissa. Norjan ja Islannin kokonaisveroaste on taas matalampi. Ehkä veroastetta on mahdollista kiristää jollain tavalla, mutta olisi erittäin tärkeää, että tulevaisuuden talouskasvun edellytyksiä ei heikennetä. Tämä koskee myös menojen karsimista.”

Niku Määttänen

Helsingin yliopiston taloustieteen professori Niku Määttänen

”Verotuksen kiristäminen on yksi tapa tasapainottaa julkista taloutta. En näe syytä sulkea sitä pois vaihtoehdoista.

On kuitenkin todettava, että verotuksen haitalliset vaikutukset kasvavat veroasteen kiristymisen seurauksena ja Suomessa on jo valmiiksi varsin korkea kokonaisveroaste. Esimerkiksi ylimpien tuloveroprosenttien nostaminen ei välttämättä enää lisäisi verotuloja kovin merkittävästi. Yritysten ja suurten pääomatulojen verottamisessa tulee huomioida myös kansainvälinen verokilpailu.

Verotuksen kiristäminen olisi turvallisinta kohdistaa asioihin, jotka eivät nopeasti vähene verotuksen kiristyessä. Samalla olisi hyvä yrittää tehdä verojärjestelmästä neutraalimpi siten, että esimerkiksi investointien verokohtelu ei riippuisi kovin voimakkaasti yritysten koosta, yhtiömuodosta tai siitä miten investoinnit rahoitetaan.

Tätä taustaa vasten suosittelisin harkitsemaan ainakin kiinteistöverotuksen asteittaista kiristämistä ja listaamattomien yritysten huojennetun osinkoverotuksen tuottoprosentin laskemista.”

Hennamari Mikkola

Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Hennamari Mikkola

”Verotuloja on varmasti tarpeen lisätä, mutta verotus on osa julkisen talouden tasapainottamisen kokonaisuutta. Siihen vaikuttavat myös tulonsiirrot ja muut menot. Järkevintä on tarkastella kaikkia keinoja yhtä aikaa.

Verotuksen kiristäminen voi lisätä tulonsiirtojen tarvetta, jolloin kiristämisen myönteiset vaikutukset julkiseen talouteen haihtuvat. Näin voi olla silloin, kun käytettävissä oleviin tuloihin vaikuttavat työtulojen lisäksi useat tulonsiirrot.

Verotuksella voidaan ohjata kuluttajien ja yritysten käyttäytymistä. Keinovalikoima on laaja. Verotuksen yhteisvaikutuksia voidaan arvioida simuloimalla ja toivon, että päätöksentekijöillä on hyvät edellytykset arvioida eri vaihtoehtoja.

Se, mitä veroja kiristetään, on aina arvovalinta. Työikäinen väestö vanhenee ja vähenee, joten kannatan erityisesti keinoja, jotka lisäävät työllisyyttä ja työvuosia. Työtulojen kasvu vähentää usein myös sosiaaliturvan tarvetta.

Kiristyvällä verotuksella ei ole syytä lisätä kannustinloukkuja, jotka estävät työhön hakeutumista. Pitkällä aikavälillä työn verotuksen osuutta verotuksen kokonaisuudessa voisi vähentää ja lisätä verotuksen painopistettä korvamerkittyihin ja muihin veromuotoihin, kuten kulutuksesta kannettaviin veroihin.”

Aki Kangasharju

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju

”Tutkimusten perusteella verotusta ei tulisi enää Suomen kaltaisessa kireän verotuksen maassa kiristää, sillä verotus hidastaa talouskasvua sitä enemmän, mitä kireämpää se on. Suomen talouskasvu on ollut olematonta kohta 15 vuotta. Kaikki toimet talouskasvun aikaansaamiseksi olisivat tarpeen, ja talouskasvua hidastavista toimista tulisi pidättäytyä.

Poliittinen realiteetti tosin voi olla se, että julkisen talouden sopeutustoimissa päädytään myös verojen kiristämiseen. Toivottavasti tällöin kiristetään vain sellaisia veroja, jotka hidastavat talouskasvua mahdollisimman vähän, kuten maapohjan vero kiinteistöverotuksessa. Lisäksi voitaisiin poistaa arvonlisäverotuksen huojennukset, joista hyötyvät eniten suurituloiset.”

Mika Maliranta

Tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta

”Julkisen talouden rakenteellisen alijäämän mittaukseen sisältyy merkittävää epävarmuutta. Alijäämä näyttäisi joka tapauksessa olevan suuri. Jos sen korjaaminen jätetään yksinomaan menoleikkausten varaan, leikkaukset lähes väistämättä heikentävät merkittävästi sekä heikossa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia välittömästi että talouden kasvukykyä pitkällä aikavälillä.

Tutkimuskirjallisuuden perusteella suhteellisen korkeakaan kokonaisveroasteen taso ei välttämättä heikennä talouskasvua. Hyvin olennaista on verotuksen rakenne ja se, kuinka tehokkaasti julkisia varoja kanavoidaan talouskasvua edistäviin kohteisiin. Toisaalta alijäämän korjaaminen pelkillä veronkorotuksilla tai rakenteellisilla uudistuksilla on myös epärealistista, joten myös menoleikkausten tarve on ilmeinen.

Talouspolitiikan pitäisi aina reagoida uuteen informaatioon. Tässä mielessä kahden vaalikauden mittaisen leikkauslistan laadinta ilman mitään tietoa tuottavuus- ja talouskasvun vauhdista on jossain määrin ongelmallista.”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan