Venäläiselle öljylle tulee pian hinta­katto, eikä kukaan tiedä, mitä silloin tapahtuu

EU-komissio arvioi, että 90 prosenttia Venäjän öljyviennistä Eurooppaan lakkaa vuoden loppuun mennessä.

Mastera-alus haki raakaöljyä Venäjän Ust-Lugan satamasta maaliskuussa 2015.

14.11. 2:00 | Päivitetty 14.11. 14:31

Länsimaiden pakotteet Venäjän öljyviennille astuvat voimaan alle kuukauden päästä, ja epävarmuus pakotteiden voimasta ja vaikutuksista on suurta.

Venäjän energiavienti on tähän saakka ollut suurilta osin länsimaiden pakotteiden ulkopuolella, mutta tämä muuttuu joulukuun 5. päivä. Silloin astuvat voimaan EU:n tuontikielto sekä G7-maiden asettama hintakatto venäläiselle raakaöljylle. Pakotteilla länsi iskee Venäjän valtion tärkeimpään tulonlähteeseen, öljyvientiin.

On kuitenkin epäselvää, millaisen iskun Venäjä pakotteista ottaa – ja mikä on hinta, jonka länsi pakotteista maksaa.

EU:n tuontikielto venäläiselle raakaöljylle tarkoittaa käytännössä, että Venäjä tärkein markkina-alue sen tärkeimmälle vientituotteelle sulkeutuu. Ennen sotaa noin 60 prosenttia Venäjän raakaöljyn viennistä meni EU-maihin.

Tuontikielto ei ole täydellinen, sillä se ei koske putkea pitkin tulevaa öljyä. Silti EU-komissio arvioi, että 90 prosenttia Venäjän öljyviennistä Eurooppaan lakkaa vuoden loppuun mennessä.

Iso kysymys on, onnistuuko Venäjä suuntaamaan vientinsä muualle maailmaan. Yksinkertaista se ei ole, sillä vienti-infrastruktuuri on rakentunut läntisiä asiakkaita varten. Venäjän tärkeät öljysatamat, Suomenlahden pohjukassa sijaitsevat Koivisto ja Laukaansuu, ovat tyypillisesti palvelleet jalostamoita Pohjois- ja Länsi-Euroopassa.

Toistaiseksi Venäjän öljyvienti ei kokonaisuudessaan ole vähentynyt, vaikka läntiset öljy-yhtiöt ovat alkaneet hylkiä venäläistä raakaöljyä jo ennen pakotteiden virallista voimaantuloa. Vaikka toimitukset Eurooppaan ovat vähentyneet, Venäjän lisääntynyt öljyvienti Kiinaan, Turkkiin ja ennen kaikkea Intiaan on paikannut aukon.

Venäjän öljyvienti Intiaan on moninkertaistunut tänä vuonna, ja Venäjästä on tullut maan tärkein öljyntoimittaja, kertoo sanomalehti Financial Times. Lähes 60 prosenttia Venäjän meriteitse tapahtuvasta öljyviennistä suuntautuu nyt Kiinaan ja Intiaan, kertoo markkinatutkimusyhtiö S&P Global.

On kuitenkin epävarmaa, kuinka tämä korvaava vienti Aasiaan ja muualle maailmaan jatkuu joulukuun viidennen päivän jälkeen. Se riippuu siitä, kuinka G7:n asettama hintakatto toimii.

Hintakaton idea on tiivistetysti tämä: joulukuun 5. päivä alkaen länsimaat kieltävät yrityksiltään palveluiden tarjoamisen venäläistä öljyä kuljettaville laivoille – paitsi jos laiva kuljettaa öljyä, joka on ostettu hintakattoa alempaan hintaan.

Palvelukielto on järeä pakote, sillä Venäjän meriteitse tapahtuva öljyvienti on huomattavan riippuvaista läntisistä palveluntarjoajista, kuten kreikkalaisista varustamoista ja brittiläisistä vakuutusyhtiöistä. Palvelukielto voisi todella häiritä Venäjän öljyvientiä.

Toimi on niin järeä, että kun EU siitä päätti kesällä, Yhdysvallat huolestui sen vaikutuksista. Venäjä on maailman suurimpia öljyntuottajia, ja sen sulkeminen maailmanmarkkinoiden ulkopuolelle olisi nostanut öljyn hintaa varmasti. Inflaatio, eritoten polttoaineen hinnannousu, oli presidentti Joe Bidenin suuri huoli välivaalien alla.

Siksi Yhdysvallat ryhtyi ajamaan hintakattoa eli poikkeusta palvelukieltoon G7:n agendalle. Tarkoitus on iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: varmistaa, että venäläinen öljy virtaa maailman­markkinoille, mutta samalla vähentää Venäjän öljytuloja.

Periaatteessa hintakatto on helposti kierrettävissä. Venäjä tai sen asiakkaat kehittyvissä talouksissa voivat käyttää öljytoimitusten järjestämiseen ei-läntisiä palveluntarjoajia.

Yhdysvallat voisi halutessaan terästää hintakattoa uhkaamalla pakotteilla tahoja, jotka hintakattoa kiertävät, mutta hallinto on avoimesti sanonut, ettei aio näin tehdä.

”Meille sopii, että Venäjä käyttää vaihtoehtoisia palveluntarjoajia, jos he onnistuvat sellaisia löytämään. Meidän mielestämme se täyttää yhä molemmat tavoitteemme, sillä venäläinen öljy virtaa maailmanmarkkinoille, mutta nuo palvelut ovat kalliimpia, koska volyymit ovat pienempiä ja palveluntarjoajia on vaikeampi löytää. Se vähentää Venäjän öljytuloja”, sanoi Yhdysvaltain varavaltiovarain­ministeri Wally Adeyemo hiljattain.

Mikään ei silti takaa, että Kiina, Intia ja muut ostajat haluavat käyttää hintakattoa. Maat ovat vältelleet ottamasta kantaa Ukrainan sotaan eivätkä ole halunneet ottaa osaa läntiseen pakoterintamaan.

Yhdysvallat kuitenkin laskee sen varaan, että hintakatto palvelee ostajamaiden taloudellisia intressejä. Se antaa ostajamaille hintaneuvotteluiden lisää vipuvartta.

Ostajat joutuvat kuitenkin puun ja kuoren väliin, sillä Venäjä on uhkaillut, ettei se myy öljyä tahoille, jotka soveltavat hintakattoa. Yhdysvallat ei usko, että Venäjä voi uhkaustaan toteuttaa, sillä maan julkinen talous on riippuvainen öljytuloista.

Energiamarkkinoihin perehtynyt Itä-Suomen yliopiston dosentti, Balesene-konsulttiyhtiön perustaja Andrei Belyi ei ole asiasta yhtä varma.

”Ottaen huomioon, että Venäjän päätöksentekijät eivät juurikaan ajattele taloutta, en pitäisi sitä tyhjänä uhkauksena.”

Samalla Belyi kuitenkin huomauttaa, että hintakatto toimii käytännössä jo nyt: Intia ja Kiina ovat ostaneet venäläistä öljyä selvästi alle markkinahinnan. Venäläisen Urals-raakaöljyn barrelihinta on tänä vuonna ollut enimmillään 30 dollaria matalampi kuin Pohjanmeren Brent-laadun, joskin perjantaina hintaero kaventui alle 18 dollariin. Historiallisesti hintaero on ollut vain pari dollaria.

Hintakaton voimaantuloon on alle kuukausi, mutta vieläkään ei ole tiedossa, mille tasolle hintakatto asetetaan.

Adeyemon mukaan hintakaton on ainoastaan tarkoitus viedä Venäjältä ylisuuret vientitulot, joista maa on päässyt nauttimaan sen jälkeen, kun sen hyökkäys Ukrainaan sai öljyn maailmanmarkkina­hinnan nousuun. Kokonaan öljyvientitulojen virtaa hintakatto ei ole tyrehdyttämässä.

”Olemme sanoneet, että asetamme hintakaton korkeammalle kuin Venäjän tuotantokustannukset. Emme halua, että Venäjä menettää rahaa öljyä viemällä, koska tiedämme, että jos niin tapahtuu, Venäjä todennäköisemmin vähentää tuotantoa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita