Sähkötuesta hyötyvät väkisin myös hyvätuloiset ja muutkin, jotka eivät kärsi kalliista sähköstä

Koska tuki on sopimuskohtainen, sama perhe saattaisi saada tukea niin omakotitalonsa kuin huvilansa lämmittämiseen, kirjoittaa HS:n taloustoimittaja Anni Lassila.

Sähkötukia on liki mahdoton kohdistaa niin, että niitä saisivat vain tositarpeessa olevat.

20.12.2022 15:47

Hallituksessa puuhataan nyt pikavauhtia uusia sähkötukia. Maanantaina kerrottiin, että maaliskuussa on luvassa loppuvuoden sähköenergialaskujen perusteella laskettu kertakorvaus.

Myöhemmin keväällä säädetään kenties vielä kuluttajan maksamalle sähkölle kattohinta, joka olisi voimassa niin kauan kuin energiakriisin katsotaan olevan päällä.

Lisäksi valtio takaa sähköyhtiöille rahoituksen, jotta ne voivat antaa asiakkailleen lisää maksuaikaa talven sähkölaskuille.

Paine uusien tukien säätämiseen on kova. Jo marras–joulukuun yllättävän kylmät säät ja korkea sähkön hinta ovat aiheuttaneet monille sähköllä lämmittäville perheille isot sähkölaskut, vaikka sähköä on säästetty kaikin mahdollisin keinoin.

Aiemmin syksyllä eduskunta sääti vuoden vaihteen jälkeen tuleville sähkölaskuille verovähennyksen ja suoran Kelan maksaman tuen, mutta se ei ulotu tämän vuoden puolella kertyviin laskuihin. Myös verovähennykseen oikeuttavaa sähkölaskun alarajaa on pidetty turhan korkeana.

Siksi on ymmärrettävää, että poliitikot haluavat vastata hätään ja varmasti vaikuttavalla keinolla: valtion takauksen turvin sähköyhtiöt voivat pidentää loppuvuoden laskujen maksuaikaa maaliskuulle, jolloin valtiolta saatava kertakorvaus voidaan sitten vähentää laskuista.

Lupaus tuesta varmasti pelastaa monen perheen joulun.

Mutta lavealla pensselillä luonnosteltujen tukien kääntöpuoli on, että moni perhe saa myös ylimääräisen joululahjan, jota se ei todellakaan tarvitsisi.

Tukea osuu lähes väkisin myös erittäin hyvätuloisille ja niille, jotka eivät kärsi sähkön korkeasta markkinahinnasta mitenkään. Siksi tuki kannattaa pyrkiä rajaamaan mahdollisimman tehokkaasti.

Miten se voisi onnistua?

Ihan puhtaasti tilastoja tarkastelemalla voi päätellä, että jopa noin kolmasosalla suomalaisista kotitalouksista on tämän talven yli voimassa ennen sähkön hinnannousua otettu edullinen määräaikainen sähkösopimus.

Kaikille näille kotitalouksille jo joulukuun alusta voimaan astunut sähkön arvonlisäveron alennus oli iloinen mutta melko perusteeton joululahja. Sähkölämmittäjän 200–300 euron sähköenergialaskusta veroale niistää 23–35 euroa kuukaudessa.

Maaliskuussa maksettavan kertakorvauksen omavastuurajaksi olisikin ihan perusteltua asettaa jopa 200 euroa kuukaudessa, koska sen verran sähkölämmittäjällä kuluu sähköenergiaan talvikuukausina normaalistikin.

Näin tuen ulkopuolelle jäisi valtaosa niistä sähkölämmittäjistä, jotka yhä saavat sähkönsä vanhaan edulliseen hintaan.

Vastaavasti omavastuun ylittävästä osasta korvausprosentti voisi sitten olla korkeakin, koska tuki kohdistuisi lähinnä niihin, jotka todella maksavat sähköstä korkeaa hintaa.

Jostain syystä keskusteluissa on kuitenkin väläytelty vain sadan euron omavastuuta. Se jättäisi toki tuen ulkopuolella suuren osan kerrostaloasujista, joille sähkölasku ei yleensä ole kovin merkittävä menoerä, edes kalliilla sähkön hinnalla. Silti raja kuulostaa matalalta.

Entä tuen yläraja? Sellainenkin kai pitäisi olla.

Pääministeri Sanna Marin (sd) mainitsi maanantaina, että tuella ei ole tarkoitus avittaa esimerkiksi uima-allasta lämmittäviä kotitalouksia.

Jos hallitus ei halua tukea julkisin varoin myös uima-altaiden tai hyvin suurten asuntojen lämmittämistä, tuelle kannattaa epäilemättä asettaa kulutusraja, kenties jotain 2 000–3 000 kilowattitunnin väliltä kuukaudessa.

Suurempi kohdentumismurhe voivat kuitenkin olla ne ainakin tuhannet kakkosasunnot, joita pidetään lämpimänä vuoden ympäri. Virkamiesarvion mukaan niitä voi olla mahdotonta rajata tuen ulkopuolelle.

Koska tuki on sopimuskohtainen, sama perhe saattaisi saada tukea niin omakotitalonsa kuin huvilansa lämmittämiseen. Kyseessä tuskin ovat ne kaikkein eniten tukea tarvitsevat.

Kaikkien mielestä ei tietenkään edes ole ongelma, että hyvätuloistenkin sähkölaskuja tuetaan poikkeustilanteessa, mutta yleensä Suomessa on lähdetty siitä, että tukia maksetaan todellisen tarpeen perusteella.

Sähkötukien suuntaamista tulojen perusteella on HS:n tietojen mukaan pohdittu. Ongelma on kuitenkin ainakin se, että tuki voisi kohdentua sattumanvaraisesti.

Sähkösopimus on aina yhden henkilön nimissä. Tulosidonnainen tuki riippuisi siis siitä, onko sopimus pariskunnan enemmän vai vähemmän tienaavan puolison nimissä.

Tukea voisi mennä silloinkin hyvin paljon tienaavalle perheelle, koska sopimus on pienituloisen puolison nimissä. Keskimäärin melko pienituloinenkin perhe puolestaan voisi jäädä vaille tarvitsemaansa tukea, jos sopimus sattuisi olemaan paremmin tienaavan nimissä.

Toisaalta ehkä juuri sähkötukien kohdalla voi ajatella, että tukea kuuluukin ihan kaikille, jotka joutuvat maksamaan sähköstä kallista hintaa – myös hyvätuloisille.

Tukeen käytettävät varathan on tarkoitus kerätä ylimääräisenä verona takaisin korkeista sähkön hinnoista hyötyneiltä sähkön tuottajilta, kuten Fortumilta ja UPM:ltä.

Tuki ei siis olisi vain hyvätuloisten itse maksamien verojen palauttamista heille itselleen, missä ei olisi oikein järkeä.

Joka tapauksessa tuki on tarkoitus HS:n tietojen mukaan mitoittaa niin, että sillä korvataan osin myös ensi vuoden alussa tulevia korkeita sähkölaskuja.

Ideana ei siis ole korvata vain marras–joulukuun vaan myös alkuvuoden laskuja yhdellä kertaa siltä osin kuin jo tulossa oleva verovähennys ei tähän riitä.

Tuen suuruus kuitenkin lasketaan marras–joulukuun tai loka–joulukuun sähkölaskujen perusteella myös ensi vuoden alkua ajatellen. Näin siksi, ettei kuluttajilla olisi kiusausta kasvattaa alkuvuonna sähkön kulutusta vain enemmän tukea saadakseen.

Joulukuun lopulla sähköä ei kuitenkaan näillä näkymin siis kannata kauheasti pihistellä.

Myöhemmin keväällä tarkoitus on saada valmiiksi jonkinlainen sähkön hintakatto. Markkinoille sitä ei voi asettaa, joten käytännössä se tarkoittaisi sitä, että valtio korvaa kattohinnan ylittävän osan sähkölaskusta.

Monet asiantuntijat suhtautuvat kattoon penseästi, koska se veisi kannustimet vähentää sähkön kulutusta ja ajoittaa käyttöä pois kalleimmilta tunneilta.

Näihin ongelmiin ainakin osittainen ratkaisu olisi rajoitettu katto, joka koskisi vain osaa kulutuksesta.

Hintakatossakin kohdentumisongelma olisi silti ilmeinen eli valtion hintatukea menisi kaikille tuloista riippumatta.

Myös aurinkopaneelien omistajat kiittäisivät, jos tuottamansa sähkön voisi myydä markkinoille vaikkapa 30–40 sentin markkinahintaan, kuten viime kesänä.

Kulutuksen voisi sitten ajoittaa niihin tunteihin, kun aurinko ei paista, jolloin sähkön saisi ostettua valtion tuella vain 20 sentillä.

Korjaus 20.12. kello 16.15: Muutettu sana voisi sanaan saattaisi saada, virkkeessä jossa käsitellään kakkoasuntojen mahdollisia tukia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita