Mikä on Suomen vetyvisio: Pohjolan Saudi-Arabia vai Saksa?

Suomella on hyvät edellytykset houkutella puhtaan vedyn investointeja. Nyt pitäisi päättää, mitä tavoitellaan, kirjoittaa HS:n taloustoimittaja Jarno Hartikainen.

Suomen tärkein vahvuus vetyinvestointien houkuttelussa on halvan, puhtaan sähkön saatavuus. Kuvan tuulipuisto sijaitsee Humppilassa. Puhtaalle vedylle on kova kysyntä muun muassa kemianteollisuudessa. Kuvassa maailman suurin kemianteollisuuden keskittymä, BASF:n Ludwigshafenin-tehtaat Saksassa.

6.1. 2:00 | Päivitetty 6.1. 14:11

Miltä kuulostaisi merenalainen kaasuputki Manner-Suomesta Ahvenanmaalle ja siitä edelleen Saksaan? Maakaasua putkessa ei kuitenkaan virtaisi, vaan puhdasta vetyä, tulevaisuuden hiilineutraalin talouden polttoainetta.

Voi kuulostaa vähintäänkin kunnianhimoiselta, ehkä jopa utopistiselta. Hankkeen vetäjien ajatus kuitenkin on, että putki voisi olla käytössä jo vuosikymmenen loppuun mennessä. Mukana hankkeessa on myös Suomen valtion kaasuverkkoyhtiö Gasgrid Finland.

Eikä siinä kaikki. Joulun alla Gasgrid lähti mukaan toiseenkin isoon putkihankkeeseen. Siinäkin vetyputken määränpää olisi Saksa, mutta putki kulkisi Baltian ja Puolan kautta.

Jo entuudestaan Gasgridillä oli vireillä Perämeren vetyputki, joka kulkisi Kokkolasta Ruotsin puolelle ja haarautuisi myös pohjoiseen, Kiirunaan. Rakentamisen edellytyksiä se selvittää Ruotsin valtion kaasuverkkoyhtiön kanssa.

Kaikkiaan suunnittelupöydällä on 5 000 kilometriä vetyputkea.

Hankkeet ovat hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä kukaan tiedä, toteutuvatko visiot koskaan tai missä muodossaan. Vetyputkihankkeet kuitenkin konkretisoivat hyvin sen valinnan, joka Suomella on edessään: Minkä roolin haluamme uudessa vetytaloudessa? Olemmeko Pohjolan Saudi-Arabia vai Saksa?

Siitä kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä, että puhtaan vedyn ympärille kovaa vauhtia muodostuva vetytalous on Suomelle ainutlaatuinen tilaisuus.

HS kertoi joulukuun loppupuolella, että Suomessa käynnissä oleviin vetyhankkeisiin investoidaan varovaistenkin arvioiden mukaan lähivuosina vähintään parilla miljardilla eurolla. Arviossa ovat mukana vain hankkeet, joissa investointipäätös on tehty tai lähellä toteutumista.

Näiden lisäksi HS kertoi tällä viikolla Inkooseen suunniteltavasta niin sanotun vihreän teräksen tehtaasta. Myös kyseistä tehdasta suunnittelevan yhtiön tuotantoprosessi perustuu vetyyn.

Puhtaalla tai vihreällä vedyllä tarkoitetaan sähköllä vedestä erotettavaa vetyä. Jos elektrolyysin tarvitsema sähkö on tuotettu päästöttömästi, prosessi ei tuota kasvihuonekaasupäästöjä eikä kuluta fossiilisia luonnonvaroja.

Uudessa hiilineutraalissa taloudessa vedylle kaavaillaan isoa roolia. Ensialkuun sillä voidaan korvata teollisuuden nykyisin käyttämä fossiiliperäinen vety. Myös kokonaan uudet teollisuudenalat, kuten terästeollisuus, yrittävät puhdistaa prosessinsa puhtaan vedyn avulla.

Vedystä voidaan myös jalostaa synteettisiä polttoaineita, joista toivotaan ratkaisua liikenteen päästöihin siellä, missä sähköistäminen ei ole näköpiirissä. Tämä tarkoittaa meri- ja lentoliikennettä sekä raskainta tieliikennettä.

Suomessa on nyt käynnissä tai pitkällä suunnittelussa merkittävä määrä puhtaan vedyn investointeja. Syitä kiinnostukseen on monia, mutta ylivoimaisesti tärkein niistä on halvan, päästöttömän sähkön saatavuus. Se on elinehto puhtaan vedyn tuotannolle, joka on hyvin sähkösyöppö prosessi.

Suomen verkkosähkö on jo nyt isolta osin päästöttömäksi luokiteltavaa. Lisäksi olosuhteet tuulivoiman tuotantoon ovat erinomaiset. Maatuulivoima on tuotantokustannuksiltaan Euroopan halvimmasta päästä, ja kasvupotentiaali poikkeuksellinen. Rannikolle kaavaillaan jo valtavia merituulivoimaloita, ja kansa suorastaan janoaa lisäydinvoimaa.

Vahvuuksia on muitakin: hyvät sähkön siirtoyhteydet, paljon biopohjaista hiilidioksidia synteettisten polttoaineiden tuotannon tarpeisiin, kaukolämpöverkot, joihin tuotannossa syntyvä hukkalämpö saadaan hyötykäyttöön, osaavaa työvoimaa.

Jaetut kortit ovat hyvät. Nyt täytyy päättää, kuinka ne pelataan. Skenaarioita on karkeasti kaksi.

Kutsutaan ensimmäistä vaikkapa nimellä Pohjolan Saudi-Arabia.

Tässä skenaariossa Suomi houkuttelee puhtaan vedyn tuotantoinvestointeja reilusti yli oman tarpeen ja ylijäämä viedään putkia pitkin muualle Eurooppaan, etenkin Saksaan, sikäläisen teollisuuden tarpeisiin. Suomesta tulee energian ja raaka-aineiden lähde muulle Euroopalle.

Skenaario ei ole kaukaa haettu. Jotakuinkin tältä näyttää Euroopan kaasuverkkoyhtiöiden eurooppalainen vetyvisio, jossa ennustetaan, että koko muu Eurooppa tuottaa puhdasta vetyä yli oman tarpeen ja syöttää sitä Saksaan, missä oma tuotanto ei likimainkaan riitä kattamaan kysyntää. Itse asiassa Saksa pyrkii jo parhaillaan turvaamaan vedyn saannin: se on solminut sopimuksia Kanadaan, virittelee putkiyhteyttä Norjaan ja katselee Pohjois-Afrikan suuntaan.

Näinkin voi rikastua, tai ainakin jotkut voivat, mutta onko se vahvuuksien hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla?

On toinenkin skenaario, Pohjolan Saksa, teollinen suurmahti.

Siinä Suomi houkuttelee paljon puhtaan vedyn tuotantoinvestointeja, mutta yhtä lailla myös vetyä hyödyntävää teollisuutta. Suomesta ei virtaa muualle maalla vetyä vaan arvokkaita jatkojalosteita: kemianteollisuuden tuotteita, synteettisiä polttoaineita, puhdasta terästä.

Tämä skenaario toisi enemmän työpaikkoja ja kotimaista arvonlisää, sellaisia investointeja kuin norjalaisen Blastrin suunnittelema terästehdas Inkooseen.

Tosielämässä valinta ei tietenkään ole näin mustavalkoinen.

Gasgrid katsoo, että rajat ylittävä kaasuverkosto palvelee molempia skenaarioita, eikä todellista vetytaloutta synny ilman kunnollisia siirtoyhteyksiä. Ei ole järkevää, että jokaisen tuotantolaitoksen pitäisi tuottaa tarvitsemansa vety itse. Ajatus on, että tulevaisuudessa puhtaalle vedylle on samanlaiset rajat ylittävät markkinat kuin sähkölle tänä päivänä. Se antaisi teollisuudelle varmuuden siitä, että vetyä on markkinoilla aina tarjolla – ja sitä voi sinne myydä.

Lisäksi putkiverkosto tarvitaan, jotta vedystä saadaan koko energiajärjestelmän näkökulmasta kaikki hyödyt irti.

Toistaiseksi meillä ei ole tapaa varastoida suuria määriä sähköä pitkäksi aikaa, mikä on iso ongelma, kun energiajärjestelmä nojaa vuosi vuodelta enemmän uusiutuvien vaihtelevaan tuotantoon. Vety on yksi ratkaisu tähän. Huipputuntien aikainen sähkötuotanto voidaan varastoida vetynä, ja alkuvaiheessa putkisto itsessään toimisi myös varastona. Tulevaisuuden visioissa vety voidaan varastoida Keski-Euroopan kallioluoliin, joita nyt käytetään maakaasuvarastoina.

Toisekseen vety voi olla tehokas tapa siirtää energiaa silloin, kun etäisyydet ovat erityisen pitkiä ja määrät suuria. Yksi vetyputki siirtää saman määrän energiaa kuin monta järeää sähkölinjaa. Luonto kiittää.

Visiot ovat suuria, toteutus jää nähtäväksi. Yhtä kaikki, valtioiden välinen kilpailu vetyinvestoinneista on käynnissä juuri nyt, ja kilpailussa on eduksi, jos tietää, mitä tavoittelee.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita