Vuoden 2022 suurin pettymys on Venäjän vastaisten talouspakotteiden tehottomuus.
Pakotteet sinänsä ovat poikkeuksellisen ankaria. Venäjän pankit on suurimmalta osin kytketty irti läntisestä rahoitusjärjestelmästä, ja keskuspankin ulkomaiset varat on jäädytetty. Venäjä ei enää saa lännestä kehittynyttä teknologiaa tai palveluita, ja sen luonnonvarojen vientiä länteen on rajoitettu merkittävästi. Lisäksi yli tuhat länsiyritystä on itse päättänyt vetäytyä Venäjältä tai supistaa toimintaansa maassa.
Vielä kesällä Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) arvioi, että pakotteiden vaikutuksesta Venäjän talous supistuisi tänä ja ensi vuonna noin yhdeksän prosenttia.
Sittemmin IMF on kuitenkin päivittänyt ennustettaan. Tämänhetkisen tiedon valossa Venäjän bruttokansantuotteen odotetaan supistuvan tänä vuonna enää 3,4 prosenttia ja ensi vuonna 2,3 prosenttia.
Vaikutus on kaukana toivotusta.
Suurin selittäjä tälle on se, että Venäjän energiavienti, maan tärkein tulonlähde, sai jatkua pitkään häiriöttä. Noin 60 prosenttia Venäjän vientituloista ja noin 40 prosenttia valtion verotuloista on perinteisesti tullut öljystä ja maakaasusta.
Etenkin öljyvienti jatkui pitkään lähes ennallaan. Vaikka osa läntisistä ostajista alkoi karttaa venäläistä raakaöljyä, Venäjä onnistui löytämään öljylleen korvaavia markkinoita ennen kaikkea Intiasta, Kiinasta ja Turkista.
Se, minkä Venäjä menetti vähentyneinä myyntimäärinä, se voitti nousseina hintoina, kun öljyn ja maakaasun markkinahinnat kallistuivat voimakkaasti. Syynä oli Venäjän itsensä aloittaman sota ja energiakiristys.
”Länsi ei totisesti onnistunut Putinin sotakassan kuivaamisessa.
Kiovassa toimiva ajatushautomo KSE-instituutti arvioi, että Venäjä saa tänä vuonna öljy- ja kaasuviennistä ennätyksellisen suuret, noin 350 miljardin dollarin tulot.
Länsi ei totisesti onnistunut Putinin sotakassan kuivaamisessa, kuten tarkoitus oli.
Euroopassakin on ollut kritiikkiä Venäjän-vastaisia pakotteita kohtaan, sillä niillä on ollut vaikutusta elinkustannuksiin. Lokakuussa Berliinissä mielenosoittajan kyltissä luki: ”Minä haluan venäläistä kaasua ja öljyä!”
Mutta uuden vuoden alkaessa on myös syytä optimismiin. On syytä uskoa, että vuonna 2023 pakotteet alkavat todella purra.
Tärkein syy optimismiin on tietysti se, että pakotteet iskevät viimein Venäjän talouden tukijalkaan eli öljyvientiin. EU:n tuontikielto meriteitse saapuvalle venäläiselle raakaöljylle astui voimaan joulukuun 5. päivänä. Venäjän tärkein vientimarkkina raakaöljylle sulkeutui.
Samana päivänä astui voimaan G7-ryhmän, EU:n ja Australian asettama 60 dollarin hintakatto venäläiselle raakaöljylle. Venäjä on meriteitse tapahtuvassa öljyviennissä hyvin riippuvainen länsimaisista palveluntarjoajista, kuten varustamoista ja vakuutusyhtiöistä. Nyt nämä yhtiöt eivät saa tarjota palveluitaan öljytoimituksille, jotka on myyty hintakaton ylittävään hintaan, olipa ostaja missä päin maailmaa tahansa.
Hintakatto ei siis pyri tyrehdyttämään Venäjän öljyvientiä, ainoastaan rajoittamaan Venäjän keräämiä vientituloja.
Vaikka esimerkiksi Intia ja Kiina eivät muodollisesti ole sitoutuneet hintakattoon, ja Venäjä on kieltänyt öljyn myynnin hintakattoa noudattaville ostajille, on viitteitä siitä, että pakote toimii ainakin jossain määrin. Aasian satamiin on saapunut esimerkiksi länsimaisten yhtiöiden vakuuttamia öljylasteja.
Lisää pakotteita on tulossa. Britannia kieltää venäläisten öljytuotteiden tuonnin vuoden alusta alkaen, EU helmikuun 5. päivästä alkaen. Eurooppa ostaa Venäjältä etenkin dieseliä.
Vaikutus jää nähtäväksi, ja jälleen kerran paljon riippuu siitä, onnistuuko Venäjä löytämään tuotteilleen korvaavia markkinoita. KSE-instituutin tutkija Boris Dodonov arvioi, että tämä voi olla vaikeaa. Intia ja Kiina, jotka ryntäsivät ostamaan venäläistä raakaöljyä, ovat itsekin öljytuotteiden nettoviejiä, joilla molemmilla on paljon jalostamokapasiteettia.
Joka tapauksessa helmikuussa yli 40 prosenttia Venäjän öljyviennistä on pakotteiden piirissä.
Öljypakotteiden tehoa voimistaa se, että Venäjän valtion talous nojaa yhä voimakkaammin öljytuloihin. Sodan takia valtion menot paisuvat, ja budjettia rahoitetaan jo nyt enenevässä määrin valtion kaasuyhtiön Gazpromin osingoilla ja lisäveroilla.
Nyt Venäjä on itse katkaissut lähes kaikki putkikaasutoimitukset EU:hun. Kaksi kolmasosaa Venäjän kaasuviennin määrästä ja vielä isompi osuus sen arvosta pyyhkiytyi pois. Se ei pysty ohjaamaan näitä volyymeja muualle maailmaan.
Energiasektorin ulkopuolinen kauppa lännen kanssa on käytännössä poikki. Kotimainen kulutus on hyytynyt sodan ja pakotteiden vuoksi.
KSE-instituutti ennustaa, että ensi vuonna Venäjän öljy- ja kaasuvientitulot jotakuinkin puolittuvat ja putoaisivat lähelle vuoden 2020 tasoa. Tuolloin koronapandemia pysäytti maailmantalouden rattaat, vähensi öljyn kysyntää ja romahdutti sen hinnan.
”Sodan seurauksena Venäjä menettää noin tuhat miljardia euroa öljy- ja kaasuvientituloja tämän vuosikymmenen aikana.
Lännellä on nyt kaikki valtit käsissään.
EU voi edelleen laajentaa energiapakotteitaan. Kivihiilen, raakaöljyn ja öljytuotteiden jälkeen luontevaa olisi kieltää venäläisen nesteytetyn maakaasun eli lng:n tuonti. Venäjä joutuisi etsimään lng:lle korvaavia markkinoita, joilta se todennäköisesti saa tuotteestaan huonomman hinnan.
Myös hintakattoa voidaan laskea. 60 dollarin hintakatto oli epäilemättä asetettu varovasti, käytännössä senhetkisen markkinahinnan mukaan, jotta pakotteen vaikutukset öljymarkkinoihin saatettiin testata.
Kun nyt on ilmeistä, etteivät öljymarkkinat menneet sekaisin, hintakattoa voidaan laskea. Kansainvälinen tutkijaryhmä on arvioinut, että 35 dollarin hintakatto veisi Venäjältä niin merkittävät öljyvientitulot, että se rajoittaisi merkittävästi maan kykyä käydä sotaa Ukrainassa.
Hintakatto olisi kuitenkin korkeampi kuin Venäjän tuotantokustannukset, joten Venäjän kannattaisi yhä tuottaa öljyä maailmanmarkkinoille.
Pakotteiden voimaa ei pidä yliarvioida, ne yksin eivät sotaa Ukrainassa lopeta. Ne eivät myöskään pure nopeasti.
Mutta Venäjän talouden pitkän aikavälin näkymiä pakotteet synkentävät olennaisesti. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) arvioi, että sodan seurauksena Venäjä menettää noin tuhat miljardia euroa öljy- ja kaasuvientituloja tämän vuosikymmenen aikana.
Kun kukaan ei tiedä, kuinka pitkäksi sota Ukrainassa venyy, pakotteilla voidaan viedä Venäjältä resurssit sodan pitkittämiseen.
Kölnissä sijaitsevan öljynjalostomon edessä järjestettiin huhtikuussa protesti, jossa kritisoitiin Saksassa toimivien öljy-yhtiöiden jatkamaa kauppaa Venäjän kanssa.
