Inkoon terästehdas on vain jäävuoren huippu – Suomessa käynnistyi varkain teollisten investointien buumi

Teollisuuden investointiaikeet ovat 2000-luvun huipussa, ja keskeinen ajuri on vihreä siirtymä, kirjoittaa HS:n taloustoimittaja Jarno Hartikainen.

Outokummun terästehdas (vasemmalla) valmistui 1970-luvulla ja Raahen tehdas (keskellä) 1960-luvulla. Nyt Inkooseen suunnitellaan terästehdasta.

3.1. 20:18

Siitä onkin aikaa, kun Suomeen on viimeksi rakennettu uutta terästehdasta.

Outokummun ja Hämeenlinnan tehtaat valmistuivat 1970-luvulla, Raaheen tehdas 1960-luvulla, ja Imatran tehtaan juuret ovat vielä kauempana. Nuo tehtaat toimivat edelleen ja ovat Suomen teollisuuden ydintä.

Voi olla, että tämän vuosikymmenen aikana listaan tulee yksi paikkakunta lisää. Norjalainen Blastr Green Steel on valinnut Inkoon uuden terästehtaansa sijaintipaikaksi. Arviolta neljä miljardia euroa maksava tehdas olisi Suomen historian suurimpia teollisia investointeja. Jos kaikki sujuu yhtiön suunnitelmien mukaan, rakennustyöt voisivat käynnistyä jo 2025.

Silloin rakennetaan Suomen teollista pohjaa 2070-luvulle.

Hankkeeseen sisältyy vielä paljon epävarmuutta ja riskejä, mutta jo sijaintipaikan valinta on iso ja myönteinen asia Suomelle. Se kertoo siitä, että Suomella on hyvät edellytykset selvitä vihreästä siirtymästä voittajana.

Pitkään ilmastonmuutoksen vastainen taistelu oli valtiojohtoinen prosessi, mutta viime vuosina ohjakset ovat siirtyneet vahvemmin yksityisen sektorin käsiin. Suuryritykset ja kansainväliset sijoittajat ovat alkaneet asettaa omia päästövähennystavoitteitaan. Päästövähennystavoitteet ovat juurtuneet syvälle yritysten omaan toimintaan, ja tämä ohjaa niiden investointeja.

Vihreä siirtymä eli irtaantuminen fossiilisista raaka-aineista on käynnistänyt globaalisti teollisuuden uudelleenjaon. Kun yritykset investoivat uuteen, fossiilittomaan teknologiaan, se ei muuta ainoastaan prosesseja tehtaan aitojen sisäpuolella. Samalla muuttuvat arvoketjut. Tuotantoa hakeutuu uusiin paikkoihin, uusien kriteerien ajamana.

Kriteereistä tärkein on päästöttömän ja edullisen energian saatavuus. Sen perässä on myös Blastr. Yhtiön fossiiliton, vetyyn perustuva tuotantoprosessi nielee valtavia määriä sähköä. Kuuden terawattitunnin vuosikulutuksella tehdas olisi Suomen suurin yksittäinen sähkön käyttäjä. Sähkönnälkänsä yhtiö aikoo tyydyttää ennen kaikkea tuulivoimalla, ja Suomessa potentiaalia on valtavasti. Yhtiön alkuperäiset investointiaikeet Pohjois-Norjassa puolestaan kaatuivat siihen, että paikallispoliitikot torppasivat tuulivoiman lisärakentamisen.

Vaikka Blastrin hankkeen mittakaava on poikkeuksellisen suuri, yhtiö ei suinkaan ole aikeineen yksin. Kuin varkain Suomessa on lähtenyt liikkeelle teollisten investointien aalto.

Viime vuonna teollisuuden kiinteät investoinnit olivat ennakkotietojen mukaan 7,4 miljardia euroa, enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla.

Yksittäisten vuosien luvut voivat heitellä paljonkin riippuen yksittäisten suurhankkeiden tilastoinnista. Mutta yritysten julkisuuteen tuomat investointiaikeet antavat syyn uskoa, ettei 2022 jää yksittäiseksi poikkeusvuodeksi, vaan edessä on teollisten investointien buumi. Monet hankkeista kytkeytyvät nimenomaan vihreään siirtymään.

Otetaan esimerkiksi puhtaan vedyn tuotanto. Se on vihreän siirtymän ydintä: vedylle kaavaillaan isoa roolia puhtaan energian siirtämisessä ja varastoinnissa sekä erilaisissa teollisissa prosesseissa, esimerkiksi juuri teräs- ja kemianteollisuudessa. Vedystä toivotaan myös ratkaisua raskaan liikenteen päästöihin.

Suomen ensimmäinen puhtaan vedyn tuotantolaitos Harjavaltaan on jo rakenteilla, ja monella paikkakunnalla valmistelut ovat hyvin pitkällä. Lähivuosina liikkeelle on lähdössä varovaisestikin arvioiden yli kahden miljardin euron investoinnit.

Myös akkuteollisuudessa on käynnissä paljon erilaisia hankkeita, aina akkumineraaleja tuottavista kaivoksista varsinaisiin akkutehtaisiin.

Blastr ei myöskään ole ainoa yhtiö, joka Suomessa kaavailee investointia puhtaan teräksen tuotantoon. Teräsyhtiö SSAB aikoo muuttaa Raahen-tehtaansa fossiilittomaksi tämän vuosikymmenen aikana. Puhtaan teräksen tuotannossa Suomi ja Ruotsi näyttävät ottavan globaalin edelläkävijän roolin.

Tienraivaajayrityksillä ja -hankkeilla taas on kokoaan suurempi merkitys, sillä ne voivat houkutella ympärilleen ekosysteemiä, jota uusi, puhdas teollisuus tarvitsee: tukipalveluita, alihankkijoita, jatkojalostajia, teollisia kumppaneita ja niin edelleen.

Käynnissä on nyt valtioiden välinen kilpailu investoinneista. Voittajia ovat valtiot, jotka pystyvät auttamaan yrityksiä ratkomaan omia päästövähennystavoitteitaan. Suomi on hyvässä asemassa.