Terästehtaiden johtajat: Vihreän teräksen kysyntä on kovaa – Suomella on yksi valtti Ruotsiin nähden

SSAB:n toimitusjohtajan mukaan sähkön saannin turvaaminen toimii Suomessa Ruotsia paremmin. H2 Green Steelin johtaja ei luota pelkästään tuuli- ja aurinkovoimaan.

SSAB on perustanut energiayhtiö Vattenfallin ja kaivosyhtiö LKAB:n kanssa yhteisyrityksen nimeltä Hybrit, jolla on pilottilaitos Luulajassa.

17.1. 11:11

Kiiruna

Pohjoismaiden suurin raakateräksen tuottaja SSAB toivottaa tervetulleeksi kilpailun vihreässä teräksessä eli ilman fossiilisia polttoaineita valmistetussa teräksessä. SSAB:n toimitusjohtajan Martin Lindqvistin mukaan on hyvä, että muutkin teräsyhtiöt näkevät vihreän teräksen tuotannon mahdolliseksi.

Norjalainen Blastr Green Steel kertoi tammikuun alussa suunnittelevansa Suomeen kokonaan uutta terästehdasta, joka aloittaisi vihreän teräksen tuotannon. Investoinnin arvo olisi noin neljä miljardia euroa.

Lue lisää: Neljä miljardia euroa ja 1 200 työ­paikkaa? Tämä norjalaisten ennätys­investoinnista Suomeen tiedetään

Yhtiö on eräänlainen teollinen startup, jolla ei ole aiempaa tuotantoa.

SSAB aikoo puolestaan kääntää terästehtaansa Luulajassa ja Raahessa fossiilittoman teräksen tuotantoon. Yhtiö on perustanut energiayhtiö Vattenfallin ja kaivosyhtiö LKAB:n kanssa yhteisyrityksen nimeltä Hybrit, jolla on pilottilaitos Luulajassa.

Yhtiön investoinnit tehtaisiinsa vihreän teräksen takia nousevat noin neljään miljardiin euroon. Raahen osuus on noin kaksi miljardia euroa, Lindqvist sanoo.

”Kun me aloitimme vihreän teräksen kehittämisprojektin vuonna 2016, kukaan ei uskonut mahdolliseksi valmistaa terästä ilman hiilidioksidipäästöjä. Ihmiset pudistelivat päätään ja pitivät ajatusta hulluna. Nyt emme ole ainoastaan valmistaneet terästä vaan toimittaneet sitä jo asiakkaille”, Lindqvist sanoi HS:lle Kiirunassa.

Joukko Pohjois-Ruotsissa toimivia yhtiöitä esitteli Kiirunassa viime viikolla toimintaansa EU:n komissiolle ja eurooppalaismedialle.

Terästuotannon fossiilittomuus olisi pohjoismaiden kokonaispäästöjen kannalta merkittävä askel. Jos SSAB onnistuu vihreän teräksen hankkeessaan, Ruotsin hiilidioksidipäästöt vähenevät 10 prosenttia ja Suomen seitsemän prosenttia.

Lindqvistin mukaan SSAB:n suurin haaste teräksen tuotannossa on taata riittävä sähkön saanti kaikkina aikoina.

”Se toimii Suomessa paremmin kuin Ruotsissa, prosessi on nopeampi”, Lindqvist sanoo. ”Olemme melko varmoja, että saamme suoran yhteyden verkosta Raahen tehtaalle viimeistään 2028.”

Lindqvist tarkoittaa prosessin nopeudella ympäristöluvitusta, joka on vielä kesken. SSAB on kertonut aiemmin, että muutoshankkeen takia sähkönkulutus Raahen terästehtaalla kasvaa huomattavasti, jolloin tehtaalle tarvitaan uusi 400 kilovoltin voimajohto.

Myöhemmin hankkeeseen liittyen tullaan tarvitsemaan vielä toinen samankokoinen voimajohto. Niiden linjauksista on käynnissä ympäristövaikutusten arviointi.

Ruotsalainen H2 Green Steel on samantapainen startup kuin norjalainen Blastr, mutta se on askeleen pidemmällä. H2 Green Steelin tehtaan perustuksia rakennetaan jo Bodeniin Ruotsiin.

Yhtiö aikoo tuottaa Bodenissa vihreää vetyä, rautaa ja terästä. Aikataulu on tiukka: kaupallinen tuotanto alkaisi jo 2025 ja nousisi viiteen miljoonaan tonniin vuonna 2030. Sitä voi verrata esimerkiksi SSAB:n nykyiseen tehtaaseen Raahessa, joka tuottaa noin 2,5 miljoonaa tonnia terästä vuodessa.

H2 Green Steel ostaa rautamalmin Etelä-Amerikasta, Kanadasta ja jossain määrin myös Pohjois-Ruotsista. SSAB:n kaikki raaka-aine tulee nykyisin Pohjois-Ruotsista, kun tuonti Venäjältä loppui Ukrainan sotaan.

H2 Green Steelin toimitusjohtaja Henrik Henriksson sanoo HS:lle yhtiön myyneen jo 60 prosenttia tulevasta tuotannostaan pääosin Saksan ja Ruotsin autoteollisuudelle. Vihreästä teräksestä saa Henrikssonin mukaan 25 prosenttia paremman hinnan kuin perinteisestä teräksestä.

Henrikssonin mukaan markkinoilla on tilaa, myös Blastr Green Steelille.

”Voin vahvistaa, että markkinoilla on kysyntää. Tärkeintä on löytää oikea sijainti ja pääsy vesivoimaan. Jos on täysin tuulen ja auringon varassa, tehtaalle on rakennettava huomattavasti suurempi elektrolyysilaitos ja vetyvarasto, ja se tulee kalliiksi. Vesivoiman avulla tuotanto voi olla käynnissä kaikkina vuorokaudenaikoina.”

Henrikssonin mukaan tulokkaiden voi olla vaikea saada samaa kohtelua kuin alalla jo toimivien terästehtaiden.

”Emme ole saaneet penniäkään julkista tukea. Jos katsoo, miten paljon esimerkiksi Saksa tukee terästehtaitaan, niin vähintä, mitä Bryssel voisi antaa, olisivat yhtäläiset kilpailuolot. Isoilla mailla on varaa tukeen, mutta miten Suomi ja Ruotsi aikovat selvitä?”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita