Se oli epätavallinen ulosajo.
Auto suistui tieltä loivassa ylämäessä Ikaalisissa. Seurauksena matkustaja kuoli.
Oli tammikuu vuonna 2009, ja poliisilla oli erikoinen teoria: vakionopeudensäädin saattoi myötävaikuttaa onnettomuuteen.
Kuljettaja oli kytkenyt säätimen päälle hetki ennen turmaa. Sitten tapahtui jotain.
Autoilijoiden parissa liikkuu myytti, että vakionopeudensäädintä ei kannata käyttää talvella.
Säätimellä, eli kansan suussa ”vakkarilla”, tarkoitetaan ominaisuutta, jolla auton saa kulkemaan omatoimisesti kuljettaman asettamaa vauhtia. Tällä säästää kaasujalan rasitusta pitkällä matkalla.
Kuivana kesäpäivänä ominaisuus on oiva, mutta pitääkö sitä todella pelätä jäisillä keleillä?
Väitteessä on totuuden siemen, pohtii Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.
”Olen nuorena sen oppinut kantapään kautta taksia ajaessani. Oli tehokas takavetoinen automaatti-Volvo, jossa ei ollut luistonestoa. Liukkaassa ylämäessä säädin päätti vaihtaa pienempää vaihdetta, ja samalla auto tarjosi perää rinnalle”, Vesalainen muistelee.
Hän nostaa esiin kaksi järjestelmää, jotka pienentävät edellä kuvattua riskiä: luistonesto ja ajonvakautus. Luistonesto pyrkii estämään pyörien sutimista kiihdytettäessä, ja ajonvakautus taas pitämään auton kuljettajan haluamassa ajosuunnassa.
”Vanhemmissa autoissa ei ole mitään näitä järjestelmiä, joten niillä ajettaessa varsinkin liukkaalla kelillä kannattaa välttää vakkaria.”
Sen sijaan uudemmat autot saavat ainakin osittaisen synninpäästön.
”Sanoisin, että nykyaikaisella autolla, missä järjestelmät ovat, sitä vakkaria uskaltaa käyttää normaalilla talvikelillä. Tie- ja keliolosuhteet pitää tietenkin huomioida.”
Esimerkiksi tien mutkaosuus voi olla kesällä ajettavissa vakionopeudensäätimellä, mutta talvikelillä samassa kohtaa kannattaa ajaa hiljempaa. Silloin säädintä ei ole järkevää käyttää.
Tässä pitäisi vakionopeudensäätimellä posottavan kuljettajan kellojen soida. Edessä on jäisellä tiellä tiukka käännös oikeaan. Kuva on Inarista talvelta 2019.
Mistä tietää, löytyvätkö järjestelmät omasta autosta? Kuljettajien harmiksi autonvalmistajat nimeävät niitä mitä mielikuvituksellisimmilla nimillä.
Yleisesti ajonvakautusta kuvaa lyhenne ESC ja luistonestoa kirjaimet TC. Asiaa kannattaa tutkia oman auton ohjekirjasta.
Ajonvakautus on ollut pakollinen EU:n alueella myytävissä uusissa henkilö- ja pakettiautoissa vuoden 2014 marraskuusta lähtien.
Kehityksen edetessä on noussut esiin uusia riskitekijöitä. Niistä tyypillinen esimerkki on sähläys adaptiivisen vakionopeudensäätimen kanssa.
Auton edessä on tutka, joka tuijottaa edellä menevän auton perää ja säätää vauhtia ja etäisyyttä suhteessa siihen. Ominaisuus on kätevä, ainakin Keski-Euroopassa.
”Ei hirveästi tarvitse talvella ripsiä lunta taivaalta, kun järjestelmä menettää tunnistinnäkymän ja kytkeytyy pois päältä.”
Adaptiivisen vakionopeudensäätimen tutka auton syvennyksessä, joka voi mennä helposti tukkoon lumesta ja jäästä.
Turvaväliä voi yleensä säätää. Vesalainen kannustaa valitsemaan mahdollisimman pitkän välin edellä ajavaan autoon.
Tarkkana pitää olla risteyksissä ja liittymissä. Jos edellä oleva auto hidastaa ja kääntyy pois, saattaa järjestelmä ensin jarruttaa tarpeettomasti ja sitten ajatella kaistan olevan vapaa. Kuljettajalle voi tulla yllätyksenä, kun auto ottaa jarrutuksen jälkeen Vesalaisen sanojen mukaan ”hölmön spurtin”.
”Koskaan en myöskään ramppiin ajaisi vakkarilla.”
Sähköautot tuovat mukanaan vielä yhden mausteen.
Se on monelle tuntematon autotermi rekuperaatio. Kyse on jarrutusenergian talteenotosta, kun jalka nostetaan polkimelta tai vakionopeudensäädin kytketään pois. Tällöin auto saattaa jarruttaa rivakasti sähkömoottorilla.
Vesalainen katsoo, että rekuperaatio kannattaa huonolla kelillä säätää niin pieneksi kuin mahdollista tai ottaa kokonaan pois päältä.
”Tärkeintä on muistaa, että turvallisuutta ei ulosmitata. Ei saa ajatella, että hienot järjestelmät hoitavat kaiken. Eivät ne fysiikan lakeja voita.”
Palataan Ikaalisten ulosajoon. Tutkintaselostuksesta ilmenee, että autossa oli vakionopeudensäädin päällä hetki ennen turmaa.
Kaarteeseen tultaessa kuljettaja jarrutti, jolloin säädin kytkeytyi pois. Sen jälkeen hän kytki säätimen uudelleen päälle, jolloin takavetoinen auto kiihdytti voimakkaasti.
Perästä lähti pito kohtalokkain seurauksin.
