Raportti ehdottaa negatiivisista päästöistä Suomelle uutta ilmasto­tavoitetta

Suomen sellutehtaiden hiilidioksidipäästöjen talteen ottamisella voitaisiin auttaa maailman ilmastoponnistuksia, arvioi Sitran työpaperi.

Metsä Groupin uusi biotuotetehdas (kuvan oikeassa reunassa) Kemin tehdasalueella Pajusaaressa ja Sahansaaressa käynnistetään vanhan sellutehtaan vieressä vuonna 2023.

26.1. 2:00 | Päivitetty 26.1. 6:25

Suomessa on vielä paljon tehtävää päästöjen vähentämiseksi niin, että vuodelle 2035 asetettu hiilineutraaliustavoite saavutetaan. Silti lainsäätäjien pitäisi jo alkaa valmistautua ilmastotoimien seuraavaan vaiheeseen eli hiilidioksidin poistamiseen luonnon kierrosta.

Niin kutsutuille negatiivisille päästöille pitäisi asettaa Suomessa määrällinen tavoite ja luoda taloudelliset kannusteet, ehdottaa Sitran tuore työpaperi. Lisäksi tarvittavan teknologian kehittämiseen ja kokeiluun pitäisi varata rahoitusta.

Negatiivisia päästöjä tai miinuspäästöjä tarvitaan Sitran mukaan väistämättä, jos globaaleista ilmastotavoitteista halutaan pitää kiinni. Nykytiedon valossa ihmiskunta tuskin onnistuu vähentämään päästöjä niin voimakkaasti ja niin nopeasti, että turvallisena pidetty 1,5 asteen lämpenemisen raja ei ylittyisi. Niinpä paras skenaario tällä hetkellä on, että ylitys jää vain väliaikaiseksi, ja vuosisadan jälkipuoliskolla ilmastoa viilennetään poistamalla ilmakehästä hiilidioksidia.

Tätä voidaan tehdä vahvistamalla luonnon hiilinieluja eli esimerkiksi kasvattamalla metsiä, mutta luultavasti avuksi tarvitaan myös uusia teknologisia ratkaisuja. Sitran mielestä teknologista kehitystä pitäisi nyt vauhdittaa sääntelyllä.

Suomella on Sitran mukaan hyvät edellytykset tuottaa negatiivisia päästöjä. Tämä johtuu siitä, että täällä on paljon biopohjaisen hiilidioksidin lähteitä kuten biovoimaloita ja sellutehtaita.

Yksi tapa tuottaa negatiivisia päästöjä on poistaa biomassaan sitoutunutta hiilidioksidia luonnon kierrosta. Toinen tapa on napata hiilidioksidia suoraan ilmasta.

Juuri biopohjaisen hiilidioksidin talteenottoa Sitra pitää Suomelle erityisen lupaavana ratkaisuna. Esimerkiksi selluntuotannossa syntyy paljon puuperäistä hiilidioksidia, joka voitaisiin tulevaisuudessa ottaa talteen tehtaiden piipusta.

Näitä mahdollisuuksia tutkaillaan myös metsäteollisuudessa. Metsä Groupin energiajohtaja Pirita Mikkanen kertoo, että yhtiö seuraa teknologian kehitystä ja mahdollisuuksia tarkkaan.

”Bio-CO₂ on varmasti tulevaisuuden raaka-aineita. Haluamme, että tehtaiden kaikki sivuvirrat tulevat hyödynnetyksi”, Mikkanen kertoo.

Yhtiö omistaa Suomessa neljä sellutehdasta. Mikkasen mukaan monet tahot ovat kiinnostuneita hyödyntämään tehtaiden hiilidioksidipäästöjä. Tämä johtuu siitä, että sellutehtaassa on mahdollisuus hyödyntää savukaasuja, joiden hiilidioksidipitoisuus on suuri, jolloin talteenoton kustannus laskee.

”Paljon tulee kyselyitä. Monet tahot ovat kiinnostuneita tekemään yhteistyötä meidän kanssa.”

Mutta vaikka hiilidioksidi olisi biopohjaista, ei sen talteenotto synnytä negatiivisia päästöjä, ellei hiili poistu kierrosta pysyvästi tai pitkäksi aikaa.

Esimerkiksi synteettisten polttoaineiden valmistuksessa näin ei tapahdu. Polttoaineita valmistetaan yhdistämällä esimerkiksi teollisuuslaitoksen tai voimalan päästöistä talteenotettua hiilidioksidia puhtaaseen vetyyn. Polttoaine on kuitenkin lyhyen elinkaaren tuote, josta hiilidioksidi vapautuu ilmakehään heti, kun polttoaine palaa.

Ilmaston kannalta tämäkin on silti hyödyllistä, sillä se tuottaa epäsuoria päästövähennyksiä.

”Molempia tarvitaan. Tarvitaan puhtaita polttoaineita, sillä kaikkea ei voida sähköistää. Synteettisillä polttoaineilla on roolinsa vihreässä siirtymässä, mutta lisäksi tarvitaan myös negatiivisia päästöjä”, sanoo työpaperin kirjoittajiin kuuluva Sitran johtava asiantuntija Mariko Landström.

Metsä Groupin Mikkanen sanoo, että yhtiö haluaisi löytää omille hiilidioksidipäästöilleen käyttökohteen pidemmän elinkaaren tuotteissa.

”Olisi hienoa, jos siitä tehtäisiin muutakin kuin polttoainetta. Siellä olisi mahdollisuus tehdä vähän mitä vain, esimerkiksi muovia tai pinnoitteita.”

Yksi tapa saada hiilidioksidi pois kierrosta käytännössä pysyvästi on varastoida se maan uumeniin, esimerkiksi ehtyneeseen maakaasulähteeseen. Näin tehdään jo eri puolilla maailmaa. Suomen kallioperä ei kuitenkaan sovellu hiilidioksidin varastointiin, vaan se pitäisi viedä esimerkiksi Norjaan, Tanskaan tai Hollantiin.

Toinen tapa on sitoa hiilidioksidia pitkäaikaisiin tuotteisiin, esimerkiksi betoniin, jolloin hiili pysyy pois kierrosta ainakin kymmeniä vuosia. Suomessa esimerkiksi VTT on tutkinut tätä menetelmää.

Sitran mukaan negatiivisia päästöjä tarvitaan myös siksi, että joillain aloilla kuten maataloudessa, betonin valmistuksessa tai kansainvälisessä lentoliikenteessä päästöjen vähentäminen voi olla äärimmäisen kallista tai teknisesti mahdotonta. Näin negatiivisilla päästöillä voidaan kompensoida näiden alojen päästöt.

Useimmissa paikoissa päästöjen vähentäminen on kuitenkin yksinkertaisesti halvempaa kuin turvautuminen negatiivisiin päästöihin. Käytetystä teknologiasta riippuen sidotun hiilidioksiditonnin hinnaksi voi nykyisellään tulla useita satoja euroja.

Vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa negatiivisilla päästöillä tuskin on vielä suurta roolia. Teknologian uskotaan yleistyvän vasta 2040-luvulla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita