Teollisuuden päästöjä on vähennettävä voimakkaasti, jos Suomi aikoo saavuttaa vuodelle 2035 asetetun hiilineutraaliustavoitteen. Tarvittavat päästövähennykset ovat saavutettavissa, mutta ne edellyttävät lähivuosina noin kymmenen miljardin euron investointeja teollisuuteen sekä energiajärjestelmään.
Arvio sisältyy työ- ja elinkeinoministeriön tilaamaan selvitykseen vihreän siirtymän investointitarpeista teollisuudessa. Selvityksessä tarkasteltiin Suomen suuripäästöisimpien tuotantolaitosten prosesseja ja arvioitiin, mitä niiden uudistaminen hiilineutraaleiksi edellyttäisi. 24 suurinta teollisuuslaitosta tuottaa lähes 90 prosenttia teollisuuden päästökaupan alaisista päästöistä Suomessa, ja vuonna 2021 näiden laitosten yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt olivat 10,8 miljoonaa tonnia.
Vuoteen 2035 mennessä päästöjä pitäisi vähentää alle neljäsosaan tästä, jotta Suomi saavuttaisi hiilineutraaliuden. Hiilineutraalius tarkoittaa, että päästöjä syntyy vuodessa enintään sama määrä kuin hiilidioksidia imeytyy nieluihin, kuten metsiin.
Selvityksen tehnyt konsulttiyhtiö Afry arvioi, että tällainen päästöjen vähentäminen vaatisi teollisuudessa noin kuuden miljardin euron investoinnit vuoteen 2035 mennessä. Suurimmat investointitarpeet ovat teräs- ja kemianteollisuudessa, jotka ovat kaksi eniten päästöjä aiheuttavaa alaa.
Koska uudet, päästöttömät prosessit käyttävät tyypillisesti paljon sähköä, eivät teollisuuden investoinnit ole mahdollisia ilman uutta sähköntuotantokapasiteettia. Sähkön tuotantoon ja verkkoihin on investoitava samaan aikaan noin neljä miljardia euroa, Afry arvioi.
Päästöjen vähentämisen polku näyttää eri teollisuuden aloilla hyvin erilaiselta. Esimerkiksi metsäteollisuudessa päästövähennyksiin vaadittavat teknologiat ovat jo kypsiä ja teollisessa mittakaavassa toimivia.
Sama tilanne alkaa olla myös terästeollisuudessa, vaikka vielä joitain vuosia käsitys oli, että teräksen valmistuksen päästöt ovat vaikeasti vähennettäviä. Teräsyhtiö SSAB on kuitenkin edennyt lupaavasti vetypohjaisen valmistusprosessin kehittämisessä, ja aikoo muuttaa Raahen-tehtaansa fossiilittomaksi mahdollisesti tämän vuosikymmenen aikana. Raahen-tehdas on Suomen suurin yksittäinen hiilidioksidipäästöjen lähde, joka tuottaa noin seitsemän prosenttia Suomen päästöistä.
Sen sijaan kemianteollisuudessa näkymä on epäselvempi. Selvityksen mukaan useat kemianteollisuuden vaatimista päästövähennysratkaisuista eivät vielä kaupallisesti saatavilla, ja niiden kehitys edellyttää merkittäviä panostuksia tuotekehitykseen ja demonstraatioihin.
”Lisäksi erityisesti kemianteollisuudessa on epävarmaa, missä määrin nykyisen kaltaisia fossiilipohjaisia tuotteita valmistetaan tulevaisuudessa ja millä aikataululla uusiutuvista raaka-aineista valmistettaviin vähäpäästöisiin tuotteisiin ollaan siirtymässä”, raportissa todetaan.
Kalkki- ja sementtiteollisuudessa teknologiaa prosessin puhdistamiseen ei toistaiseksi ole, vaan päästövähennystoimenpiteet nojaavat hiilidioksidipäästöjen talteenottoon, varastointiin ja jatkojalostukseen.
