Helsingin ytimessä on ajorajoitus, jota harva on koskaan ajatellut.
Eduskuntatalon vieressä kohtaavat Mannerheimintie ja pyöräväylä Baana niin, että pyöräilijät polkevat tien alitse. Juuri siitä kohtaa ei saa ajaa yli 40 tonnin painoisella ajoneuvoyhdistelmällä.
Raskaan liikenteen kuljettajan pitää oppia asia perimätietona tai havahtua viime hetkellä liikennemerkkiin, sillä etukäteen tietoa rajoituksesta on vaikea löytää.
Tämä viestii varjoon jääneestä valtavasta ongelmasta, jonka Tietorahti-nimisen yrityksen toimitusjohtaja Janne Lausvaara nostaa esiin.
”Kuljettajilla ei ole tietoa, missä ovat heitä rajoittavat sillat tai vaikkapa kiinteistöt, joiden porttikongeista ei auto mahdu. Törmäyksiä jälkimmäisissä tapahtuu paljon, mutta niistä ei ole uutisissa”, kertoo Lausvaara.
Tietorahti kehittää sovellusta, jonka avulla ammattikuljettajat voivat nähdä liikenteen ongelmapaikkoja.
”Päivittäistavarakaupatkaan eivät välttämättä tiedä markettien lastauslaitureiden korkeuksia.”
Lausvaara hyödyntää joukkoistamista: ammattikuljettajat voivat itse ilmoittaa sovellukseen, missä kohtasivat uuden tai odottamattoman esteen.
Baanan ylittävän sillan rajoitusmerkit Mannerheimien varressa, Kiasman edessä.
HS kertoi tiistaina ammattikuljettajasta, joka muisteli törmäystään siltaan 1970-luvulla. Hän ihmetteli, miksi nykyautoilijat sortuvat yhä samanlaisiin siltakolareihin mitä puoli vuosisataa sitten.
Tietorahdin Lausvaara haluaa antaa autoilijoille synnyinpäästön ja kääntää asetelman toisin: Miksi netistä ei löydy tarpeeksi apua kuljettajille?
Tietoa kyllä on, mutta se on sirpaleista. Esimerkiksi Väylävirasto ylläpitää Digiroad-nimistä palvelua. Pelkistäen se on Suomen kartta netissä, jonka kautta voi tarkastella siltojen korkeuksia, pysäköintikieltoja, yksittäisiä liikennemerkkejä ja niin edelleen.
Laki velvoittaa valtiota ja kuntia toimittamaan tietoa Digiroadiin, mutta datan laiminlyönnistä ei ole sanktioita.
Lausvaara palaa aluksi mainittuun Mannerheimintien ja Baanan risteykseen. Digiroadista ei löydy sillan kohdalta selkeää tietoa painorajoituksesta, vaikka kuinka nettikarttaa pyörittää Helsingin yllä.
”Katselepa tuolta, mistä pääset ajamaan. Se ei ole mitään kivaa työtä selvittää.”
Digiroadin tietojärjestelmävastaava Jani Lehenberg tietää, että kunnista tulevassa datassa on puutteita. Pienen kunnan turboahdetussa teknisessä virastossa datan päivittäminen ei välttämättä ole ensimmäisenä asialistalla.
”Mutta osa kunnista hoitaa velvoitteen hienosti.”
Isommista, käytännössä valtiolle kuuluvista teistä tietoa saadaan helpommin.
Lehenberg muistuttaa, että Digiroad on ”staattinen” palvelu, joten se ei lähtökohtaisestikaan sovellu apuvälineeksi tien päällä kesken ajon.
Tietorahdin omalla sovelluksella on tätä nykyä noin 14 000 käyttäjää. Kuljetusalan lisäksi sitä hyödyntävät mittausfirmat ja pelastuslaitokset.
Kuljettaja voi tökätä kartalle vaikka P-paikan sijainnin.
Lausvaara selittää intohimoisesti sovelluksestaan, mutta onko se hyvää bisnestä? Asiakastiedon tilastojen mukaan Tietorahdilla on pieni liikevaihto, ja viime vuosien voitot tai tappiot on laskettavissa tuhansissa euroissa.
”Jo ihan puhtaan liikenneturvallisuuden kannalta minun on pakko pitää sovellus ilmaisena”, Lausvaara kertoo.
Sovellus tuottaa mainostuloja, mutta...
”Kukaan ei ole valmis maksamaan siitä, että me käydään läpi kaikkea tätä aineistoa.”
Toistaiseksi palvelun ylläpito vaatii käsityötä: Lausvaara kuuntelee itse appin kautta tulevia ääniviestejä kuljettajilta ja tiedustelee logistiikkafirmoista vaaran paikkoja.
Hän ennustaa, että lähitulevaisuudessa kaikki helpottuu.
”Autot tuottavat dataa itsestään.”
