Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on huolestunut. Talous on suistumassa taantumaan ja julkisen talouden velka on suurempi kuin koskaan aikaisemmin.
”Koronaviruspandemian pahimman vaiheen jälkeen elvytys meni pitkäksi ja leveäksi. Venäjän brutaali hyökkäyssota toi lisämenoja kansalliseen puolustukseen, mutta muuhunkin menoja on kohdennettu. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää riippumatta siitä, minkävärinen hallitus Suomessa seuraavaksi on.”
Hänen mielestään talouspoliittista keskustelua värittää yksipuolisuus.
Osa uskoo, että velkaantumisen kiihtymisestä ei tarvitse välittää, sillä talouskasvu korjaa ongelman. Toiset puolestaan uskovat, että ongelmat ratkeavat yksinkertaisesti julkisen talouden menoja leikkaamalla.
”Suomessa on suhteellisen kelpo hyvinvointivaltio, mutta liian pieni kansantalous kannattelemaan sitä nykymuodossaan. Yhtälö on saatava tasapainoon. Tämä edellyttää kahden kärjen taktiikkaa: sekä kansantalouden kasvukyvyn vahvistamista että julkisen talouden tasapainottamista.”
Menojen supistaminen on hänen mielestään välttämätöntä, koska talouden kasvupotentiaali on liian vaatimaton ja vanhojen ihmisten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa. Heille elintärkeiden sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen edellyttää kulujen karsimista jostain muualta. Kaikki eivät voi saada kaikkea.
”Väestörakenteen takia Suomessa on tarvetta koulutus- ja työperäiselle maahanmuutolle.”
Suomen Pankin ekonomistien laatiman uusimman arvion mukaan kestävyysvaje on noin neljä prosenttia suhteessa elintasoa mittaavaan bruttokansantuotteeseen. Tämä vastaa noin 13:a miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Arviossa on otettu huomioon, että kohonneiden korkojen takia valtion rahoituskustannukset kasvavat.
Kiistanalainen kestävyysvaje kertoo sen, kuinka paljon julkisen talouden menoja pitäisi karsia tai verotusta kiristää, jotta tulot riittäisivät kattamaan menot tulevaisuudessa.
Pääjohtaja Rehnin mielestä kestävyysvajeen supistaminen julkisen talouden tuloja ja menoja tasapainottamalla pitäisi olla talouspolitiikan keskeinen tavoite.
”Tavoitteen saavuttamiseksi kannattaisi laatia kahden hallituskauden mittainen ohjelma, jossa julkisen talouden tasapainottamisen mittaluokka olisi kymmenen miljardia euroa kahden hallituskauden aikana. Tämä taittaisi velkasuhteen kasvun.”
Osa taloustieteilijöistä kuitenkin korostaa kestävyysvajelaskelmien epävarmuutta. Siksi se on heidän mielestään yksistään huono mittari talouspolitiikan ohjenuoraksi.
Pahimmassa tapauksessa kestävyysvajelaskelmaan nojaaminen saattaa nimittäin johtaa suhdanteen kannalta liian suurin leikkauksiin ja veronkiristyksiin, jotka heikentävät talouskasvua.
””Ympäristön kannalta tärkeitä haittaveroja olisi syytä kiristää.”
Menosäästöjen rinnalla olisi pääjohtaja Rehnin mielestä harkittava verotuksen uudistamista, mikä voisi tarkoittaa myös tarkasti harkittuja veronkiristyksiä.
Peukalosääntönä voi hänen mukaansa pitää sitä, että julkisen talouden tasapainottamisesta kaksi kolmasosaa olisi menosäästöjä ja yksi kolmasosa veronkiristyksiä. Tällaisella painotuksella vahingoitettaisiin mahdollisimman vähän talouskasvua.
”Verotuksessa kysymys pitäisi olla pikemminkin sen uudistamisesta painopisteitä muuttamalla. Yrittämisen ja työn verotusta ei pitäisi kiristää vaan muuttaa kannustavammaksi. Tämän vastapainona ympäristön kannalta tärkeitä haittaveroja olisi syytä kiristää, jotta edistetään myös kestävää talouskasvua.”
Lue lisää: Myös verotusta tulisi kiristää talouden tasapainottamiseksi, sanovat taloustieteilijät
Kannustinloukuista on Suomessa väitelty vuosikausia, mutta pääjohtajan mielestä keskustelua pitäisi jatkaa. Kannustinloukut saattavat nimittäin olla yksi syy siihen, miksi työllisyysaste on vahvistumisestaan huolimatta yhä heikompi kuin Ruotsissa.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos arvioi viime vuonna, että Suomessa on yli 136 000 henkeä, joiden ei ole taloudellisesti kannattavaa ottaa työtä vastaan. Siksi tutkimuslaitos ehdotti ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämistä nykyisestä 400 päivästä 200 päivään.
Säästö olisi 400–600 miljoonaa euroa. Varoja voitaisiin käyttää aikuiskoulutukseen, mielenterveyspalveluihin, työkyvyttömyysongelmien hoitoon, työn perässä muuttamisen tukemiseen sekä osa-aikatyön kehittämiseen.
”Kannustinloukkuihin ei ole olemassa yhtä patenttilääkettä, vaan tarvitaan räätälöityjä toimia työllisyysasteen nostamiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Työ on yleensä parasta sosiaaliturvaa, joka kiinnittää ihmisen yhteiskuntaan ja tuo hänelle inhimillistä merkitystä.”
Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan keston lyhentäminen saattaisi hänen mukaansa kannustaa etenkin niitä, jotka ovat olleet työttöminä verraten lyhyen aikaa, palaamaan työelämään.
”Niille, jotka eivät ole kiinnittyneet kovin hyvin työelämään pitkän työttömyyden takia, työllistymispalvelut ja muu tuki ovat erittäin tärkeitä.”
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentäminen ei lisäisi tuloeroja, koska työelämässä tulot ovat suuremmat kuin työttömyysturvan varassa.
Pääjohtaja Rehn kuitenkin korostaa, että ongelma ei johdu pelkästään ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta.
”Meillä on Suomessa muita Pohjoismaita enemmän kohtaanto-ongelmia työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen välillä. Koulutuksessa hankitut taidot ja avoimissa työpaikoissa edellytettävä osaaminen eivät välttämättä kohtaa.”
Pääjohtaja Olli Rehnin mielestä koulutuksen ja tutkimuksen rahoitus on turvattava talouskasvun edellytysten turvaamiseksi.
Julkisen talouden velkaantuminen kasvoi etenkin vuonna 2020 voimakkaasti, koska julkisen talouden menoja piti lisätä taloudellisten ja kansanterveydellisten vahinkojen torjumiseksi.
”Kun koronaviruspandemia iski Suomen talouteen alkuvuonna 2020 ja aiheutti vakavan talouskriisin, oli vastuullista aloittaa nopea ja voimakas elvytys sekä rahapolitiikan että finanssipolitiikan puolella. Keskuspankit ja hallitukset toimivat samaan suuntaan, mikä esti uuden finanssikriisin, joukkotyöttömyyden ja yritysten konkurssiaallon.”
Pahimman vaiheen jälkeen hallitus silti jatkoi avokätistä talouspolitiikkaa. Monia menolisäyksiä ei kohdistettu pandemian kannalta välttämättömiin kohteisiin tai puolustuksen vahvistamiseen, pääjohtaja Rehn sanoo.
”Talouspolitiikan arviointineuvoston ja tutkimuslaitosten selvityksistä käy ilmi, että lisämenoista kolmannes on mennyt muihin harkinnanvaraisiin menoihin, mikä tarkoittaa kahta kolmea miljardia euroa vuodessa.”
””Energiakriisi on aiheuttanut rajun tarjontahäiriön, johon laaja finanssipoliittinen elvytys ei tepsi.”
Todennäköisen taantuman kynnyksellä saattaa herätä kysymys, olisiko finanssipolitiikan kiristäminen eli julkisen talouden menojen leikkaaminen ja verotuksen kiristäminen perusteltua. Yleensä taantumassa pyritään keventämään finanssipolitiikkaa.
”Sodasta johtuva energiakriisi on aiheuttanut rajun tarjontahäiriön, johon laaja finanssipoliittinen elvytys ei tepsi. Yhdysvalloissa ja Euroopassa ensimmäistä 1970-luvun energiakriisiä yritettiin torjua elvytyksellä, mikä johti laukkaavaan inflaatioon, joka yhdistyi hitaaseen talouskasvuun ja suurtyöttömyyteen.”
Viime vuonna energiatuonnin arvo euroalueelle oli 775 miljardia euroa, kun se vuonna 2019 oli vajaat 300 miljardia euroa. Erotus on 445 miljardia euroa. Se vastaa hieman yli kolmea prosenttia euroalueen bruttokansantuotteesta ja on vajaat kaksi kertaa niin paljon kuin Suomen bruttokansantuote.
”Tämä on energiakriisin aiheuttama leikkaus reaaliseen ostovoimaan ja elintasoon, jota on erittäin vaikea lyhyellä aikavälillä kompensoida. Rahapolitiikalla ei voida vaikuttaa energian hintoihin, mutta sillä voidaan vaimentaa inflaatio-odotuksia.”
Lue lisää: Euroopan keskuspankin koronnostot jatkunevat kesään saakka
Kun Euroopan keskuspankki kiristää rahapolitiikkaa, se vähentää kysyntää, jotta se olisi paremman tasapainossa tarjonnan kanssa. Tämä johtaa ajan mittaan inflaation hidastumiseen. Samaan aikaan on tärkeää, että valtiot eivät lisäisi kysyntää liian kevyellä finanssipolitiikalla.
Toisaalta tärkeää on myös huolehtia, että talouskasvun eväitä ei syödä.
”Koulutuksen ja tutkimuksen rahoitus olisi syytä turvata.”
Vaikka lähiajan näkymät ovat sumuisat, näköpiirissä on valoisampia aikoja.
”Vuoden mittaan talous elpyy ennusteiden perusteella sekä euroalueella että Suomessa. Onneksi Suomessa ei ole näköpiirissä syvää ja raskasta taantumaa, vaan pikemminkin loiva ja lievä, ellei sitten sodassa ja energiakriisissä tapahdu yllättäviä muutoksia.”
Elpymistä kannattelee vahvistunut työllisyys ja yksityisen kulutuksen kasvu. Suomalaisen teollisuuden vientimarkkinoilla kysyntää lisää pandemian takia määrättyjen rajoitusten purkaminen Kiinassa.
”Energian kallistumisen takia suurimassa ahdingossa olevia kotitalouksia on ollut syytä tukea niille tarkasti kohdennetuilla toimilla. Työmarkkinaneuvotteluissa on onnistuttu saavuttamaan maltillisia palkkaratkaisuja, jotka turvaavat yritysten kilpailukykyä. Toivotaan, ettei kilpailukykyä tärvellä työtaisteluilla.”
