Suomalaiset juristit kaipaavat alan työmarkkinoille lisää palkka-avoimuutta, ja moni harkitsee tällä hetkellä työpaikan vaihtamista.
Asia selviää juridiikan alaan erikoistuneen työelämätalo Paragraaffin tekemästä tuoreesta kyselytutkimuksesta, johon vastasi 800 henkilöä. Vastaajista noin puolet on oikeustieteen maistereita ja noin puolet alan opiskelijoita.
Tutkimukseen vastanneista peräti 94 prosenttia kertoo toivovansa, että alan työpaikkailmoituksissa kerrottaisiin haettavana olevan tehtävän palkkahaitari.
Paragraaffin toimitusjohtaja Katariina Tuomela kertoo, että julkisella puolella juristien palkoista kerrotaan jo melko avoimesti, mutta yksityisen puolen työnantajat panttaavat palkkatietoa lähes aina, joskus jopa rekrytointiprosessin loppuvaiheisiin asti.
”Se saattaa olla suurin virhe. Saatetaan todeta siinä vaiheessa, että emmehän me ole palkasta edes samalla sivulla, kun kukaan ei ole uskaltanut kysyä, mitä hakija toivoisi hänelle maksettavan.”
Kyselytutkimuksen vastaajat ovat työntekijöitä, joten se ei tarjoa syitä yritysten haluttomuuteen kertoa niin sanotuista palkkahaitareista avoimesti.
Juristien työmarkkinoilla yritysten ja työntekijöiden välikätenä toimivan Paragraaffin toimitusjohtaja Tuomela kuitenkin arvioi, että yksityisen sektorin palkka-avoimuutta jarruttavat muun muassa pelot siitä, että yrityksen omat työntekijät vaatisivat omien palkkojensa korottamista tai yrityksen kilpailijat saisivat tietää heidän palkkatasonsa.
”Se on sinällään hassua, koska toisinaan halutaan houkutella kilpailijoilta työntekijöitä. Millä muulla niitä sitten saadaan, jos palkoista ei olla avoimia? Se on kuitenkin ensimmäisiä kysymyksiä, josta ollaan kiinnostuneita.”
Juristiliiton vähimmäispalkkasuositus vastavalmistuneelle oikeustieteen maisterille on 4 470 euroa kuussa. Tuomelan mukaan työmarkkinoilla halutuimpia työntekijöitä ovat kolmesta viiteen vuoteen juristin töitä tehneet henkilöt. Heidän palkkansa on Tuomelan mukaan tyypillisesti 5 000–7 500 euroa kuussa.
”Viiden vuoden kokemuksen jälkeen palkkahaarukka hajoaa hyvin vahvasti. Silloin se on todella monen tekijän summa.”
Julkisella puolella palkat ovat Tuomelan mukaan keskimäärin yksityistä sektoria matalammat. Toisaalta esimerkiksi työn ja vapaa-ajan tasapaino saattaa toteutua julkisen puolen tehtävissä paremmin.
”Kaikkea ei voi mitata rahassa. Yksityisellä puolella tuntipalkka saattaa muodostua lopulta yllättävän pieneksi tehtyihin tunteihin nähden, vaikka paperilla se olisi korkeampi.”
Tilastokeskuksen mukaan asianajajien säännöllisen työajan mediaaniansio oli vuonna 2021 noin 5 930 euroa kuukaudessa.
Suomessa asianajajaksi saa kutsua vain Suomen Asianajajaliittoon kuuluvaa juristia.
Kyselytutkimuksen vastaajista 83 prosenttia kertoi osallistuneensa ainakin yhteen rekrytointiprosessiin kahden viime vuoden aikana. Vastaajista 70 prosenttia kertoi harkitsevansa työpaikan vaihtamista tälläkin hetkellä.
Tuomelan mukaan juristit ovat kuitenkin tyypillisesti melko passiivinen työnhakijaryhmä. Miksi niin moni siis kertoo harkitsevansa työpaikan vaihtamista?
Tuomelan mukaan tutkimukseen vastanneet juristit saattavat olla tavallista aktiivisempia työnhakijoita tai muuten vain kiinnostuneempia alan työmarkkinoista. Mukana on myös paljon vasta uransa aloittaneita juristeja sekä opintojensa aikana työuransa aloittaneita opiskelijoita.
Tästä huolimatta Tuomela uskoo, että tutkimuksen tuloksessa on perää.
”Näen ja kuulen monilta juristeilta, että todella monet headhunterit, suorahakuyhtiöt ja konsultit lähestyvät heitä. He ovat todella haluttua työmarkkinaporukkaa. Jos saat 30 puhelua, joissa sinua houkutellaan, niin varmaan kaikilla herää tietty kiinnostus siitä, mitä olisi tarjolla.”
Johtuuko työpaikan vaihtoa harkitsevien vastaajien suuri määrä enemmän uuteen työpaikkaan vetävistä asioista vai vanhasta työpaikasta pois työntävistä tekijöistä?
”Varmasti molempia on. On ihan luontevaa, että on niitäkin tilanteita, joissa organisaatio ei enää palvele ja halutaan vaihtaa. Todetaan vaikka, että etenemismahdollisuuksia ei enää ole. Mutta mielestäni tilanne on enemmän sellainen, että työnantajat kilpailevat siitä, miten he onnistuisivat saavuttamaan sitä tiettyä pientä ryhmää, josta kaikki kilpailevat.”
