Energiamarkkinoiden tilanne Euroopassa oli viime syksyn alkaessa karmea. Venäjä oli katkaissut maakaasutoimitukset Itämeren kaasuputkissa elokuussa kokonaan.
Saksa päätti täyttää kaasuvarastonsa ennen talvea hinnalla millä hyvänsä. Se nosti maakaasun hinnan pilviin. Samaan aikaan suuri osa Ranskan ydinvoimaloista oli huollossa. Myös pohjoismaisten vesivarastojen taso oli keskimääräistä matalampi.
Tuloksena oli, että sähkön hinta nousi jyrkästi. Suomessakin sähkön verollinen pörssihinta oli elokuussa keskimäärin yli 30 senttiä kilowattitunnilta.
Lue lisää: Sähkö on jätetty pörssin armoille, ja se on kuluttajan etu
Euroopan komissiolta vaadittiin toimia. Markkinoihin olisi jotenkin puututtava. Eihän ollut hyväksyttävää, että maakaasun kalleus nosti sähkön hinnan pilviin kaikkialla Euroopassa.
Toimiin ryhdyttiin. Komissio alkoi valmistella sähkömarkkinoille uudistuksia.
Esitykset julkistetaan maaliskuun puolivälissä, vaikka kriisi näyttäisi ainakin toistaiseksi olevan ohi. Maakaasun hinta on vajonnut noin kuudesosaan huippuhinnoista ja sähkönkin ensi talven futuurihinnat ovat laskeneet huipuista reippaasti.
Sähkön pörssihinta on Suomessa laskenut kymmenen sentin tuntumaan.
Mitä komissio sitten on esittämässä? Sitä voi yrittää päätellä vastikään päättyneen niin sanotun konsultaation eli julkisen kuulemisen perusteella. Komissio esitti konsultaatiossa joukon kysymyksiä, joihin se toivoi perusteltuja vastauksia.
Energiateollisuuden sähkömarkkinoista vastaavan johtajan Pekka Salomaan mukaan konsultaatiopapereista paistaa valmistelun kiire ja heikkous.
”Siellä ei analysoida tilannetta ja kokonaisuutta kunnollisesti lainkaan.”
Niin moni konkreettinen ehdotus sähkön hinnan rajoittamiseksi on toisaalta ammuttu asiantuntijoiden toimesta alas jo etukäteen joko vaarallisena tai peräti mahdottomana, että jäljelle on jäänyt sillisalaatti vain löyhästi toisiinsa liittyviä ehdotelmia.
Komissio kyselee konsultaatiossa näkemyksiä vaikka mihin: Ovatko niin sanotut ppa- taikka hinnanerosopimukset hyviä välineitä uusien energiainvestointien kannustamiseen? Pitäisikö sähkönmyyjät velvoittaa tarjoamaan kuluttajille määräaikaisia sopimuksia?
Pitäisikö merituulivoimalle tarjota liittymät sähköverkkoon tai pitäisikö määräaikaisissa sopimuksissa olla aina sopimussakko, jolla sopimuksen voi purkaa?
Kattavana linjana on lähinnä se, että komissiossa ilmeisesti ainakin harkitaan pakottavia sääntöjä monista asioista, jotka esimerkiksi Suomessa ja Pohjoismaiden markkinoilla toimivat hyvin jo nyt vapaiden markkinoiden ja vapaaehtoisuuden pohjalta.
Tyypillisesti esimerkiksi rakennettavien tuulivoimapuistojen sähkö myydään jo etukäteen määrättyyn hintaan ja tai tuotantomäärään sidotuilla ppa- tai hinnanerosopimuksilla sähkön ostajille.
Myös määräaikaiset kuluttajasopimukset ovat ainakin Suomessa yleisiä, kun sähkön myyjät ovat voineet vapaasti tarjota monenlaisia sopimustyyppejä. Joissain maissa sähkösopimusten valikoimaa on rajoitettu.
Konsultaatiosta paistaa Salomaan mukaan eri maiden sähkömarkkinoiden erilaisuus. Kansallisia ongelmia esimerkiksi sähkön kuluttajakaupassa pyritään ratkomaan pakottavilla EU:n laajuisilla säädöksillä.
Komissio on pyöritellyt myös erilaisia malleja, joissa itse sähkömarkkinoiden mekanismia muutettaisiin. Näitä ehdotuksia on vuotanut julkisuuteen jo aiemmin. Niitä ei konsultaatiossa enää näkynyt.
Pois oli jäänyt esimerkiksi Espanjassa valmisteltu malli, jossa kunkin valtion energiaviranomainen ostaisi suuren osan sähköntuottajien sähköstä tarjousten perusteella hinnanerosopimuksilla ikään kuin kuluttajien puolesta.
”Se olisi tarkoittanut käytännössä melkein loppua markkinoille, ja investoinnit pysähtyisivät kuin seinään”, Salomaa sanoo.
Myös Suomen teknologiateollisuuden ja sähkönkäyttäjien järjestön Elfin kehittelemä huippuhintoja leikkaava markkinamalli oli komission esitöissä mukana, mutta ei enää konsultaatiossa.
Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että itse sähkömarkkinoiden toimintaan puuttumisella voisi olla arvaamattomia vaikutuksia sähkön saatavuuteen ja energiainvestointeihin.
Ranskalaisen ydinvoimalan jäähdytystornit olivat kietoutuneet sumuun Saint-Laurent-Nouanissa marraskuussa.
Voimakaskin puuttuminen markkinoiden toimintaan saa kuitenkin yhä kannatusta Espanjan lisäksi muun muassa Ranskalta, Italialta ja Kreikalta. Ranskassa esimerkiksi ydinvoimaloiden tuottaman sähkön hintaa on säädelty voimakkaasti ennenkin, joten ajatus säännellyistä hinnoista on tuttu.
Sen sijaan Saksa, Suomi, Hollanti, Baltian maat ja Tanska varoittivat viikko sitten yhteisessä kirjeessään puuttumasta markkinoihin tavalla, joka heikentää kannustimia vihreisiin investointeihin ja voi lopulta nostaa kuluttajien maksamaa sähkön hintaa.
Sillä, että mukana on kenties pahiten kaasukriisistä kärsinyt Saksa, on varmasti painoarvoa.
Komissioon kohdistuu siis voimakasta ristivetoa ja vaatimuksia, että jotain pitää tehdä ja vieläpä nopeasti ennen ensi talvea.
Sellaisiakin toimia riittää, joita juuri mikään taho ei vastusta. Sähkön johdannaismarkkinoiden likviditeettiä pitäisi parantaa ja siihen voisi auttaa esimerkiksi sähkön hinta-alueiden välisten siirtoyhteyksien vahvistaminen ja vakuussääntöjen rukkaaminen.
