Korkein oikeus tuomitsi vero­karkurit veropetoksista – väitetty tietämättömyys ei vapauttanut rangaistuksesta

KORKEIN oikeus (KKO) langettanut tuomiot veropetoksesta kahdessa jutussa, joissa on kyse ulkomailla olevien varojen verotuksesta.

Kyse on tärkeästä linjauksesta, koska tästä lähin veroparatiiseista ja muualta ulkomailta verottomia tuloja saaneet eivät voi tehokkaasti vedota tietämättömyyteen välttääkseen rangaistuksen.

Samankaltaisia juttuja on ratkaistu eri tavalla eri käräjäoikeuksissa viime vuosina. Juttuja on myös odottamassa käsittelyä, eikä yhtenäistä linjaa ole.

Korkeimman oikeuden linjauksen mukaan verovelvollisella on siis pitkälle menevä velvollisuus olla selvillä omista tuloistaan.

Molemmissa korkeimpaan oikeuteen menneissä jutuissa alemmat oikeusasteet olivat hylänneet veropetos­syytteet, sillä oikeuden mukaan syytettyjen tarkoituksena ei ollut välttää veroja. Toinen jutuista on käynyt hovioikeudessa, mutta toisesta on tehty ohivalitus suoraan käräjäoikeudesta korkeimpaan oikeuteen.

Keskeiseksi kysymykseksi nousi syytettyjen toiminnan tahallisuus. KKO tutki asiat nyt nimenomaan tästä näkökulmasta.

Molemmissa jutuissa oli riidatonta, että syytetyillä oli ulkomailla varallisuutta, joista saaduista tuloista heidän olisi pitänyt maksaa verot Suomeen. Tätä he eivät kuitenkaan olleet tehneet.

Helsingin hovioikeuden tutkimassa jutussa oli kyse sveitsiläispankin tilistä. Nainen kertoi perineensä tilin isältään vuonna 1971, eikä hän ole koskaan käyttänyt tilin varoja.

Äidin kertoman mukaan tili oli perustettu 1950-luvulla siltä varalta, että olot Suomessa muuttuvat epävakaiksi ja perhe joutuu muuttamaan pois.

Nainen luuli, että kyse oli tavallisesta talletuksesta, mutta kyse oli varainhoitotilistä. Hän jätti syyttäjän mukaan ilmoittamatta tuotot vuosilta 2010–2012 ja vältti siten yli 20 000 euron verot.

Nainen alkoi selvittää verotusasiaa vuonna 2013 saatuaan sveitsiläispankista kirjeen, joka sivusi verotusta.

Suomessa käytiin tuolloin keskustelua niin sanotusta veronkiertäjien armahduslaista, ja joukko varakkaita suomalaisia kiirehti ilmiantamaan itsensä verottajalle.

He kertoivat veroparatiisien talletuksistaan ja tuloistaan verottajalle vuosina 2014 ja 2015. Todennäköisesti taustalla oli pelko, että he jäisivät kiinni ennemmin tai myöhemmin, kun Sveitsi ja moni muu veroparatiisina tunnettu maa alkoi väljentää pankkisalaisuutta.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus veti kuitenkin armahduslain pois valmistelusta vuonna 2015.

Lue lisää: Varakkaat suvut ja yrittäjät ovat kätkeneet rahojaan pankkeihin ja säätiöihin vuosi­kymmeniä – piilotettu omaisuus paljastui, kun Sipilän hallituksen lupaama laki kaatui

Myös nainen aloitti selvitykset saatuaan pankin kirjeen. Sen jälkeen verotusta oikaistiin ja nainen maksoi hänelle määrätyt verot.

Korkein oikeus ei hyväksynyt naisen selitystä, jonka mukaan mukaan kysymys oli ollut tavanomaisesta talletustilistä. Korkein oikeus katsoo päätöksessään, että kysymys on ollut useita vuosikymmeniä hänen nimissään olleesta tilistä sveitsiläisessä pankissa.

”Tällaista tiliä ei voida pitää tyypillisenä tai tavanomaisena luonnollisen henkilön varojen talletusmuotona, mihin viittaa myös kehotus tilin salaamisesta”, korkein oikeus viittaa naisen äidin kehotukseen olla kertomatta tilistä kenellekään.

KKO:n mukaan naisella ”on ollut mahdollisuus selvittää tilin luonne, sikäli kuin se on ollut hänelle epäselvä, mutta näin hän ei ole menetellyt”.

Sveitsiläinen pankki oli 2000-luvun alkupuolella suositellut, että naisen tilillä olevat varat siirretään trustin hallinnoitavaksi. Korkein oikeus katsoo, että naiselle on viimeistään tuolloin ”syntynyt peruste selvittää tilin luonnetta tarkemmin”.

”Kun hän ei ole näin menetellyt, hänen on katsottava pysytelleen tarkoituksellisen tietämättömänä siitä, onko tilille tullut tuottoa”, KKO kirjoittaa.

Korkein oikeus katsoo, että naisen on täytynyt näissä olosuhteissa pitää ”varsin todennäköisenä”, että tilille kertyy tuottoa.

Korkeimman oikeuden mukaan naiselle on siis syntynyt selvitysvelvollisuus Sveitsin-tilistä, vaikka hän ei suoranaisesti olisikaan tiennyt tilin kaikista ominaisuuksista.

Korkein oikeus kirjoittaa päätöksessään, että naisen on myös ”tullut pitää varsin todennäköisenä, että hänen jättäessään kyseiset tulot ilmoittamatta siitä seuraa veron määrääminen liian alhaiseksi”.

Näin ollen nainen on menetellyt tahallisesti ja hän ollut tietoinen kaikkien niiden keskeisten seikkojen käsillä olosta, joita veropetoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, KKO päätti.

Toisessa Helsingin käräjäoikeuden käsittelemässä jutussa on kyse avioparin talletuksista yhdysvaltalaisen varainhoitoyrityksen tileille. Heillä oli varoja sijoitettuna muun muassa pörssiyhtiön osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin sekä erilaisiin osake- ja korkorahastoihin. Tuotoista maksettiin veroja Yhdysvaltoihin.

He jättivät ilmoittamatta verotuksessaan tuottoja vuosilta 2014–2016 ja välttivät siten Suomessa yhteensä noin 36 500 verot.

Pariskunta kertoi, että heille selvisi vasta vuonna 2018, että tuloista olisi pitänyt maksaa verot Suomeen. He antoivat asian asianajotoimiston selvitettäväksi ja maksoivat sen jälkeen heille määrätyt verot.

Korkein oikeus katsoo päätöksessään, että avioparin tahallisuus ei ole edellyttänyt sitä, että he ovat olleet tietoisia tuottojen tai tappioiden tarkasta summasta.

Vaikka kysymys on avioparin mukaan ollut lähinnä eläkepäiviä varten säästetyistä varoista, heidän on varainhoitoyrityksen luonne ja tietoisuus sijoittamisesta huomioon ottaen ”täytynyt pitää vähintään varsin todennäköisenä, että sijoitusten ansiosta heidän asiakkuustililleen kertyy myös tuottoa”.

KKO:n mukaan arvioparin on täytynyt pitää vähintään varsin todennäköisenä sitä, että tulojen ilmoittamatta jättämisen seurauksena on ollut veron määrääminen liian alhaiseksi. Korkein oikeus katsoo siten, että aviopari on toiminut tahallisesti ja syyllistynyt veropetokseen.

Molemmissa tapauksissa syytetyt vetosivat siihen, ettei heidän toimintansa ollut tahallista. Verot olivat jääneet maksamatta siksi, ettei heillä ollut tarpeeksi tietoa asiasta.

Syyttäjät halusivat korkeimman oikeuden kannan siihen, onko verovelvollisella velvollisuus olla selvillä omista tuloistaan. KKO:n linjauksen mukaan verovelvollisilla on nyt varsin pitkälle menevä velvollisuus tietää tulonlähteensä.

Syyttäjät vaativat kaikille epäillyille vankeutta törkeistä veropetoksista, mutta korkein oikeus päätyi tavallisiin veropetoksiin ja sakkorangaistuksiin.

KKO katsoi, että Sveitsissä tiliä pitäneen naisen menettelyä ei voitu pitää erityisen suunnitelmallisena, vaan kysymys oli ennemminkin ”välinpitämättömyyteen rinnastuvasta laiminlyönnistä selvittää tiliin liittyviä seikkoja”.

Korkein oikeus määräsi naiselle 70 päiväsakkoa eli maksamaan valtiolle yhteensä seitsemän tuhatta euroa.

Avioparin osalta korkein oikeus katsoi, että menettely on tullut ilmi heidän omasta aloitteestaan heidän tehtyään verotuksen oikaisuvaatimuksen. Näin rikoksella aiheutettujen vahinkojen korvaaminen ja menettelyn selvittäminen voidaan ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä.

Näin ollen oikeudenmukaisena rangaistuksena voidaan pitää tuntuvaa sakkorangaistusta, KKO katsoi. Korkein oikeus tuomitsi pariskunnan 100 päiväsakkoon, joka naisen tuloilla tarkoittaa 2 800 euroa ja miehen tuloilla 800 euroa.

Oikaisu 28.2.2023: Tekstissä oli kirjoitettu kerran virheellisesti yhdysvaltalaisesta varainhoitoyhdistyksestä,vaikka kyse on varainhoitoyrityksestä.