Suomen talous on suistumassa tänä vuonna taantumaan energiakriisin takia.
Elintasoa mittaava bruttokansantuote on ennakkotietojen perusteella supistunut jo kahdella peräkkäisellä vuosineljänneksellä eli heinä–syyskuussa ja loka–joulukuussa.
Taantumasta ennustetaan lyhyttä. Tästä huolimatta talouden elpymisen varmistamisen pitäisi olla yksi seuraavan hallituksen keskeisistä tehtävistä.
Helsingin Sanomat tiedusteli kahdeksalta taloustieteilijältä, mitkä olisivat parhaat keinot lievittää Suomen taloutta uhkaavaa taantumaa ja jouduttaa talouden elpymistä.
Aalto-yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjola
Matti Pohjola
”Näillä näkymin taantumasta on onneksi tulossa niin lievä, ettei finanssipoliittista lisäelvytystä tarvita. Suhdannepolitiikan painopisteen tulee olla inflaation taltuttamisessa, mitä vastaan elvytys toimisi. Mitä nopeammin inflaatio-odotukset saadaan laskuun, sitä pikemmin rahapolitiikkaa voidaan jälleen keventää, jolloin korotkin laskevat ja talouskasvu kiihtyy.
Suhdannepolitiikkaa tärkeämpää olisi kuitenkin löytää yhteisymmärrys siitä, miten kansantaloutemme pitkän aikavälin ongelmat ratkaistaan. Niitä ovat työn tuottavuuden heikko kasvu, elinkeinorakenteen hidas uudistuminen, osaavan työvoiman puute ja julkisen talouden velkaantuminen.
Uskottavien ratkaisujen löytyminen vahvistaisi sekä yritysten että kotitalouksien luottamusta talouden tulevaan kehitykseen, minkä seurauksena kulutus ja investoinnit kasvaisivat. Tämä jouduttaisi talouden elpymistä myös lyhyellä aikavälillä.”
Åbo Akademin taloustieteen professori Eva Österbacka
Eva Österbacka
”Suomen taloutta uhkaavan taantuman syyt ovat tarjontaluonteisia, joihin finanssipoliittiset toimet eivät yleensä tehoa kovin hyvin. Elvyttävä finanssipolitiikka voisi kiihdyttää inflaatiota, mikä vaikeuttaisi taantumasta elpymistä. Lisäksi julkinen talous on epätasapainossa, eli menot ovat tuloja suuremmat, eikä olisi järkevää lisätä epätasapainoa elvyttämällä.
Toisaalta on otettava huomioon, että nopea inflaatio ja mahdollinen taantuma vaikuttavat epätasa-arvoisesti. Talouspolitiikassa olisi varmasti syytä miettiä, miten heikoimmassa asemassa olevia voidaan tukea. Lisäksi pitäisi pohtia, miten julkisen talouden tehokkuutta voidaan parantaa, koska tehokkuuden lisääminen tasapainottaisi tuloja ja menoja sekä voisi olla keino lievittää uhkaavaa taantumaa.”
Helsingin yliopiston taloustieteen professori Niku Määttänen
Niku Määttänen
”Nopea inflaatio ja hyvä työllisyystilanne viittaavat siihen, että tuotantoa rajoittaa edelleen pikemminkin tarjonta kuin kysyntä. Siksi en toistaiseksi suosittelisi laajamittaista elvyttämistä esimerkiksi tilapäisten veronalennusten tai kotitalouksille maksettavien uusien tulonsiirtojen muodossa.
Tällainen politiikkaa tässä tilanteessa saattaisi kiihdyttää inflaatiota ilman että reaalinen tuotanto ja verotulot oleellisesti kasvavat. Tarjontaa puolestaan on valtiovallan toimin vaikea kasvattaa kovin nopeasti.
On tietysti mahdollista, että taantuma syvenee lähiaikoina siten, että työvoimaa ja muita tuotannontekijöitä jää enenevästi käyttämättä. Se perustelisi kokonaiskysynnän kasvattamista finanssipolitiikan avulla. Tällaiseenkin kehitykseen olisi hyvä varautua. Ensimmäisenä toimena voisi harkita julkisten rakennushankkeiden aikaistamista, sillä usein taantumissa juuri rakennusalan työllisyys heikkenee nopeasti.”
Suomen Pankin ennustepäällikkö Meri Obstbaum
Meri Obstbaum
”Suomen talous on uusimpien tilastojen perusteella ollut teknisessä taantumassa viime vuoden syksystä lähtien, eikä nopeaa toipumista ole lyhyellä aikavälillä odotettavissa.
Taantuma johtuu pohjimmiltaan Venäjän hyökkäyssodasta ja energiakriisistä. Poikkeuksellisen nopea inflaatio on leikannut kotitalouksien ostovoimaa. Yhdessä korkojen nousun ja heikon luottamuksen kanssa tämä heikentää yksityistä kulutusta.
Talouden elpymistä edesauttaisi inflaation saaminen hallintaan. Se on lyhyen aikavälin tärkein tavoite. Vain se palauttaa ostovoiman kestävästi kasvuun. Inflaatiotavoitteen saavuttamista tukisi se, että finanssipolitiikassa pidättäydyttäisiin kokonaiskysyntää kasvattavista toimista.”
Turun yliopiston taloustieteen professori Jouko Vilmunen
Jouko Vilmunen
”Ennusteiden mukaan maailman talouden kasvu hiipuu tänä vuonna, mikä ei tiedä hyvää Suomen vientiteollisuudelle. Tilannetta vaikeuttavat lisäksi lakkojen vaikutukset. Näyttäisi siis siltä, että talouskasvu Suomessa nojaa tässä suhdanteessa kotimaiseen kysyntään – pääasiassa kulutukseen ja investointeihin.
Talouspolitiikassa aktiivinen finanssipolitiikka velkarahoituksella ei nähdäkseni ole nyt mielekästä, koska korkokehitys on lisännyt ja näyttäisi lisäävän valtionvelan hoitokustannuksia. Sen sijaan budjetin sisällä voisi tehdä uudelleenpainotuksia: tuetaan kotimaista kysyntää lisäämättä tästä mahdollisesti aiheutuvia kustannus- ja verorasituksia.
Eli kehysajattelun mukaisesti julkisia menoja ja veroja ei kokonaisuudessaan muuteta, mutta suhdanteen kannalta kiireettömiä menoja lykätään, jotta saadaan tilaan suhdanteen edellyttämille tukitoimille.”
Valtiovarainministeriön julkisen talouden yksikön päällikkö Jenni Pääkkönen
Jenni Pääkkönen
”Suomen talouden tila ei ole erityisen synkkä. Vaikka talous oli jo viime vuoden lopulla taantumassa, odotamme kasvun alkavan viimeistään tämän vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Uusimpien arvioiden perusteella Suomen ja EU:n taloudet saattaisivat tänä vuonna kasvaa jopa odotuksia hieman paremmin.
Näköpiirissä ei ole syvää taantumaa, joten taloutta ei ole tarpeen tukea finanssipolitiikan keinoin eli elvyttämällä. Taloudellisen toimeliaisuuden aktiivinen tukeminen finanssipolitiikan keinoin tulisi muutenkin rajata vain poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joita toki on viime vuosina ollut, mutta jollaisia ei ole näköpiirissä lähitulevaisuudessa. Olosuhteisiin nähden liian löysä finanssipolitiikka estää inflaation hidastumista.
Lähivuosina talouspolitiikassa pitäisi keskittyä julkisen velkaantumisen hallintaan. Toisin sanoen pitää tasapainottaa julkisia menoja ja tuloja sekä edistää uudistuksia, jotka voivat tukea talouden tuottavuutta ja kasvua pitkällä aikavälillä. Julkiseen talouteen on tarpeen luoda puskureita sitä varten, että joskus tulevaisuudessa meillä on käsissämme kriisi, jossa talouden tukeminen julkisin toimin on taas tarpeellista.”
Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti
Markus Jäntti
”Taloustilanne on kimurantti, koska meillä on sekä nopea inflaatio että taantuman uhka. Rahapolitiikka on EKP:n ohjaksissa. Finanssipoliittinen elvytys voi olla ongelmallista, koska se saattaa lisätä inflaatiopaineita eli neutraloida inflaation vastaista rahapolitiikkaa ja siten hidastaa inflaation taltuttamista.
Julkisen talouden ongelmat eivät ole kadonneet. Merkittävät tuloveronalennukset, joita varmaan tullaan tarjoamaan, tuskin ovat hyvä idea. Paremman puutteessa luottaisin finanssipolitiikassa automaattisiin vakauttajiin eli käytännössä sosiaaliturvajärjestelmään.
Talous- ja sosiaalipolitiikkaa ei pitäisi ainakaan lyhyellä tähtäimellä rukata. Merkittäviä menoleikkauksia tai esimerkiksi työttömyysturvan heikennyksiä olisi syytä lykätä, jotta ne eivät syventäisi mahdollista taantumaa.
Samanaikaisesti olisi hyvä laatia keskipitkän tähtäimen suunnitelma julkisen talouden kohentamiseksi. Yksi vaalikausi on liian lyhyt julkisen talouden tasapainottamiseksi. Siksi tämän tulisi mieluiten tapahtua parlamentaarisessa valmistelussa. Lisäksi olisi hyvä harkita menokehyksen sijaan julkisen talouden ylijäämätavoitteen asettamista nykyistä keskeisemmäksi ohjenuoraksi.”
Finanssiyhtiö Danske Bankin tutkimusjohtaja Heidi Schauman
Heidi Schauman
”Lievä taantuma on lähes paras mahdollinen vaihtoehto, koska pitkittynyt inflaatiokierre olisi taloudelle erittäin haitallista. Nopean inflaation takia taloutta ei kannata alkaa elvyttää, vaan siirtää painopiste inflaation hillitsemiseen ja tarjonnan vahvistamiseen.
Elvyttävä finanssipolitiikka kiristyvän rahapolitiikan oloissa olisi ristiriitaista, tehotonta ja hyvin kallista. Vientiteollisuuden menestymisen turvaamiseksi on nyt vaikea tehdä mitään suhdanneluonteista.
Tärkeämpää olisi keskittyä talouden pidemmän aikavälin kasvun varmistamiseen. Suurta rakennetyöttömyyttä pitäisi vähentää ja osallistumisastetta kasvattaa. Maahanmuuton lisäksi kotimaista työvoiman tarjontaa pitäisi lisätä, koska muuten työvoimapula jarruttaa talouskasvua.”
