Metsähallitus julkisti tiistaina Suomen länsirannikon seitsemän aluetta, joita valtio aikoo vuokrata merituulivoimarakentamiselle. Ensimmäinen vuokrasopimus Korsnäsin alueesta julkistettiin jo joulukuussa.
Korsnäsin alueen sai Ruotsin valtion omistama Vattenfall, joka aikoo rakentaa alueella noin 1 300 megawatin tehoisen merituulipuiston. Yhtiö kertoi joulukuussa, että 2–3 miljardia euroa maksava hanke voisi olla toiminnassa vuoden 2030 tienoilla.
Puiston arvioitu vuosituotanto olisi noin viisi terawattituntia sähköä vuodessa, joka olisi noin kuusi prosenttia suhteessa Suomen nykyiseen sähkön kulutukseen.
Korsnäsin tuulipuistoalueen koko on Metsähallituksen mukaan noin 220 neliökilometriä. Nyt julkaistujen alueiden koko vaihtelee 120 neliökilometristä 230 neliökilometriin.
Metsähallituksen tuulivoimaliiketoiminnan johtajan Otto Swanljungin mukaan kaikille kaavailluille alueille voisi nousta vähintään Korsnäsin verran voimaloita eli yhteensä yli 10 000 megawattia. Se vastaisi nimellistehona noin kuutta Olkiluodon kolmosreaktoria.
Tämän vuoden aikana Metsähallituksen on tarkoitus laittaa vireille kahden seuraavan alueen vuokraaminen ja vuoden 2024 loppuun mennessä vielä kaksi lisää.
Metsähallitus hallinnoi Suomen aluevesirajan sisäpuolella olevia merialueita. Se jakaa vuokraoikeudet huutokaupalla.
Huutokaupat ovat kansainvälisiä, mutta niissä painotetaan myös laadullisia tekijöitä, kuten vastuullisuutta ja alan kokemusta. Prosessi vie arviolta noin vuoden. Tavoitteena on, että merituulivoimaa rakennettaisiin myös kotimaisin voimin.
”Pystymme edistämään kotimaisuutta esimerkiksi sillä, että kerromme arvostavamme alueellisia talousvaikutuksia ja toimintojen tuomista Suomeen”, Swanljung sanoo.
Kiinnostus Suomen merituulivoima-alueita samoin kuin ylipäätään tuulivoimaan sopivia alueita kohtaan on maailmalla valtavaa. Joulukuussa Metsähallitus kertoi, että yhteydenottoja Korsnäsin alueesta tuli useita kymmeniä.
Valtion saamien vuokratulojen suuruus ei ole julkista tietoa, mutta kansainvälisten esimerkkien valossa vuokratulot olisivat puiston elinkaaren aikana useita satoja miljoonia euroja.
Alueiden vuokraaminen rakentajille vaatii aina myös alueiden kunnilta halua, koska ne vastaavat alueensa kaavoituksesta. Kaavaillut rakentamiselle sopivat vesialueet sijoittuvat Hailuodon, Siikajoen, Raahen, Pyhäjoen, Närpiön ja Kristiinankaupungin alueille.
Kunnille on luvassa merituulipuistoista mittavia kiinteistöverotuloja. Jo nyt monet länsirannikon kunnat hyötyvät maatuulivoiman verotuotoista. Swanljungin mukaan nykyisen kiinteistöverolainsäädännön mukaan laskettuna verotulo yhdestä isosta merituulipuistosta olisi varovaisestikin arvioiden noin seitsemän miljoonaa euroa vuodessa.
Alueiden valinnassa on otettu huomioon muun muassa sähkön siirtoverkon kapasiteetti, luontoarvot, puolustusvoimien näkemys ja laivareittien sijainti. Valintaan on vaikuttanut myös meren syvyys. Matalilla merialueilla perustaminen on edullisempaa.
Kilpailutuksen käynnistämisestä merituulipuistojen käynnistymiseen menee silti arviolta vähintään kymmenen vuotta aikaa.
Merituulipuistot vaikuttavat ympäristöönsä ja alueen elinoloihin niin monin tavoin, että pelkkä luvitusprosessi ympäristövaikutusten arviointeineen vie Metsähallituksen arvion mukaan noin 5–7 vuotta. Sen jälkeen rakentamiseen kuluu vielä noin 2–3 vuotta.
Merituulipuistoille ei ole luvassa julkista tukea. Puiston rakentaja vastaa myös esimerkiksi liityntäkaapelin vetämisestä Suomen kantaverkkoon, mikä on suuri kustannus. Kantaverkkoyhtiö Fingrid vastaa itse kantaverkon vahvistamisesta niin, että siihen pystytään liittämään ydinvoimakokoluokan tuotantoyksikkö.
Swanljungin mukaan tuulivoiman rakentaminen merelle ei olekaan vielä nykyhinnoin kannattavaa.
”Mutta tuulivoimavalmistajien teknologiakehitys on suuntautunut nyt vahvasti merituulivoiman kehittämiseen ja kehitys on hyvin nopeaa. Puistoja suunnitellaan piirustuspöydillä jo yli 20 megawatin tehoisilla voimaloilla ja luvituksessa on maailmalla 15 megawatin tehoisia voimaloita”, hän sanoo.
Voimalakoon kasvaminen tarkoittaa kustannusten pienenemistä suhteessa tuotettuun sähköön.
”Jo nyt merituulivoima on selvästi uutta ydinvoimaa edullisempaa tasoitetun sähkönhintalaskelman (lcoe) mukaan laskettuna. Verrattuna maatuulivoimaan se on vielä huomattavasti kalliimpaa”, Swanljung sanoo.
